Jenkin puraisema

Tausta:
Sehän on jo tiedossa, että Kotitohtori lukee Helsingin Sanomista ruokareseptejä. Niiden noudattaminen muodostuu yleensä tavallista elämää ylevämmäksi spektaakkeliksi. Viime viikon torstaina minulle esiteltiin "ihan yksinkertainen kotitekoinen hampurilainen", jota varten  pitää  mennä vähintään Kauppahalliin hyvän jauhelihan perässä. Ennen valmistusprosessin ryhtymistä ehdimme tehdä pienen lomareissunkin (HS:stä repäisity ohjesivu oli mukana, uskokaa tai älkää).

Tavoite:

 

 

Menetelmät:
Lähempi ohjeen tarkastelu paljasti, että tähän t o d e l l a yksinkertaiseen kotihampurilaiseen pitää marinoida punasipulia (vetäytyy jääkaapissa 4 tuntia) ja valmistaa Chipotiemajoneesi ja bataatti-ranskalaiset. Siis ihan yksinkertainen hampurilainen. Kuvasta päätellen vielä joku lippu liehumaan koko jutun päälle. Kokemuksesta viisastuneena (viite: Vianello Tonnato) ehdotin, että nautimme lounaaksi joidenkin äitien tekemää pinaattikeittoa ja laitetaan sipulit antumaan heti puolen päivän jälkeen. Ja siinä odotellessa sitten tehdään tuo kummallinen majoneesi.

 

Kaupassa vierähti aika tovi Chipotiekastiketta metsästäessä (ja reseptin mukaan vahvaa). Kun hyllyvälit oli tutkittu ja kun joka välissä ehdotin neuvon kysymistä, alkoivat voimat hermot olla vähissä. (Tosi mies ei  apua pyytele - se on motto meillä päin). Ihan omin luvin etsin kauppiaan, joka asiantuntevasti ojensi meille purkin kaipaamaamme tököttiä ja varoitteli väkevyydestä (silmien tasalla siinä hyllyssä, josta Kotitohtori etsi , mutta "ei löytänyt") .

 

Tulokset:

 

 

Valmiit Chipotiemajoneesit (vas. ylh.Kotitohtorin väkevä ja oik. ylh. minun miedompi,

alla marinoidut punasipulit). Ei hassumpaa? Tämä rohkaisi jatkamaan.

 

Jauhelihapihvien paistaminen jätettiin ihan viimeiseksi. Siinä odotellessa menivät sämpylätpullat lämpiämään. Ohjeessa  "laita leivät paahtumaan keskilämpöiseen uuniin"  ei mainittu aikaa eikä tarkkaa astelukua. Alustava keskustelu oli niin tyypillinen:

- Kannattaisko nyt jo laittaa ne leivät uuniin?

- Ei, se leipäpulla on niin höteröä, että palaa, jos on siellä kauan ja ne eväti pysy lämpiminä kuitenkaan, kun pitää pihvit paistaa.

- No jos kuitenkin laitan, niin ovat sitten valmiina (siis ei usko) ja laittaa uuniin.

 

Tulos näytti  noin varovaisesti arvioiden suhtkoht  r a p e a l t a:

 

- Ei kai hampurilainen voi rapista suussa,  kuului Kotitohtorin kysymys, kun maisteli  ja  lähemmin tarkasteli uunissa jonkin verran liian kauan olleita tuotoksiaan.

- Ei, laiteteaan uudet uunnin (onneksi hampurilaispussissa oli tavaraa melkein pataljoonalle) ja pidetään siellä ihan pieni tovi vain.

-Miten pitkä on tovi ? 

(Ei sentään mene googlettamaan)

 

Vertailuksi uunissa hetken käytetty, lautaselle asti hyväksytty hampurilaispullan kansi:

 

Reseptissä mainuttuja bataattiranskiksia ei edes harkittu (minun päätökseni). Tuhti annos sisältää yhden  pihvin, ison pullaleivän, vuohenjuustoa kaksi siivua, marinoituja sipulirenkaita, päälle vielä cheddarjuustosiivu ja iso kasa tuota ihmemajoneesia.  - Vastapäätä istuvan Kotitohtorin ilmehtiminen antoi ilman ranskiksiakin vaikutelman tyytyväisyydestä.

Yhteenveto ja loppupäätelmät:

Niin kuin aina, jatkoa on (paha kyllä) luvassa.

- Eikös ole mukavaa, kun tässä yhdessä kokataan (miten voi ruoka innostaa miestä näin)?

Jatkaa lähes syvällisesti:

- Tässä iässä ruuanlaitto on sellainen yhteinen harrastus.

(Huoh...)

-Pitääkin tässä lomalla seurailla Hesarin ruokajuttuja, tämäkin oli kiva resepti (kestotilausta ei kannata kesken kaiken  peruuttaa, se olisi liian paljastavaa). Tekee samalla toista hampurilaistaan. Chipotiemajoneesi jää mukavasti nielun pohjalle kuulema.

 

- Onhan se mukavaa. Pyyhi sitten tuo tiskipöytä ja laita nuo salaatinrääppeet roskiin ja pyyhi ruokapöytä myös. Ja roskis alkaa haista, se pitää viedä ulos.

 

- Ajattelin, että seuraavaksi teemme pitaleipää (... eikä pyyhi pintoja, i k i n ä... )

- ?!

- Lehdessä sanottiin, että sellaiset valmiiksi maustetut majoneesit ei ole hyviä, mistä olen ihan samaa mieltä. Majoneesi pitää maustaa itse. Valkosipulit siinä joukossa oli tosi hyviä, eikö vain?

 

 Piilotan seuraavan viikon Hesarit, se on varma.