Joulun parhaat oivallukset

Jouluna saa lahjoja. Se on kivaa. Etenkin kun ystävät ja lähisuku jo tietää, että lahjojen tulee kuulua sarjaan "Naiselle jolla on kaikkea". Silloin onnistuu.
Niinkuin tässä. Ystävältäni sain tämän oivan joka naisen keittiöön kuuluvan keittiövälineen.

 
S i t r u p u s e r r i n  -  ja KUKA?
Viisaa Insinööri (veli) tiesi, mitä mökillä tarvitaan:

 Tässä on kaikki, sanoi Koriprofessori, ja tuumi tyytyväisenä, että enää ei tarvi etsiä,missä mikäkin työkalu on...

Samainen Insinööri auttoi minua harrastukseen liittyvässä valaistuksessa (ihan paras lahja)

Ja sitten syötiin:

The Kinkku onnistui varsin mallikkaasti, vaikka ulosottotaistelu olikin melkoinen.

Pöytää koristi tietysti joulukukka ja hyvät keitetyt perunat:

 Rasvaa oli ihan sikana:

Aamuisin saan juoda aamukahvit uudessa seurassa. Tulee hymy huulille ihan väkisin ;)

Mukavia välipäiviä itse kullekin!

The Kinkku

Aiemminkin olen jouluisin aattonaaton taistosta kertonut. Päätin, että tänä vuonna otan iisimmin. Pienemmin.

Kinkkua on vain 3,5 kg ja Kotiprofessori oli hävittänyt  k i n k k u t a u l u k k o n s a,  jonka täällä olen aiemminkin joulun aikaan esitellyt. No googlaamalla selviää aika monta asiaa. Tosin Kotiprofessorin käsite  k i n k k u a i k a  elää kuitenkin vahvasti.

Tämä possu meni uunin minun rannekelloni mukaan klo 15.10. Kotiprofessori väänsi keittiön herätyskellon kinkkuaikaan eli se näytti h-hetkellä 12.10. On kuulema helpompi siitä päätellä , että miten kinkku sitten kypsyy. Oikein piirsi paperille asian.

?! 

En sano mitään.

Ja kyllä, näette ihan oikein - kinkussa on  k a k s i  paistomittaria. Vas puoleinen on uusi, kinkunostajan ilmainen  bonus ja oikealla se, jolla minä olen kinkunpaistoa seurannut kaikki nämä vuodet.

- On katsos ihan uusi uuni ja uusi mittarikin ihan hyvä, koska ei tiedä , miten uusi uuni käyttäytyy.

?! 

En sano mitään. Uusi uuni toimii muuten kuin unelma, ei siinä mitään ongelmia ole.

Sanat irtoavat vasta, kun kuulen/näen, mitä avulias Kotiprofessori saa aikaan verstaallani.

Lokerikkohyllykö "jotenkin otti kiinni ja siitä lähti lokerikot irti".  Ja kaikki noin nuppineulanpään kokoiset pikkuesineet olivat lattialla.

 Niinpä.

Itse en siivonnut. Sen verran puutuin asiaan, että pölynimuria ei voinut käyttää... Oli aika helppoa, kun jokaisessa lokerikossa lukee, mitä sisällä pitää olla.
Päätin, että en enempiä reuho. Koristelin aaton pöytää selkeästi tiedostaen, että kohta tullaan kuitenkin aatonaaton kliimaksiin...

Milloin se kinkku otetaan pois uunista? Joudun käyttämää lievää väkivaltaa eli asetun vartin pääastä muuriksi uunin edustalle, jotta kinkku voi olla siihen asti siellä, että mittari näyttää 77-78 astetta.

Hyvät kinkut kaikille blogissani piipahteleville.

Juhlavasti

Kotiprofessorilla ei aina mene asiat allakkaan. Kuten 25-vuotishääpäivä.
Otti ja lähti eilen yllättäen illaksi ja yöksi pääkaupunkiin, kun aamulla oli aikainen luento.
Panin merkille, että mitään kummallisempaa juhlantuskaa ei ilmennyt (= aamulla olisi voinut ojentaa pikkupaketin ja onnitella).
Aamulla soitti ja mietin, että muistutanko sanonko onnea hääpäivän  johdosta.
Ei muistanut. Kertoi että on kylmä. Helsingissä aina.
En muistutellut asiasta, kun tiesin, että luentofiilis ja panostus siihen olisi saattanut karata.
Näin paljon oppii kun viihtyy 25 vuotta yhdessä.
Minä panostin juhlaan oikein kunnolla: hankin  kahluuhousut, että pääsee mökin rannan kaislasotaa käymään.

Lisäksi mielen sivistystä

Mietin sitten mökillä käydessäni, että lienee syytä olla tyytyväinen  tähän 25-vuotiseen taipaleeseen, vaikka lahjoja saatikka kukkasia ei tullutkaan: Vanhan mökin remppakeittiö  on melkein valmis. 

Siinä sitä lahjaa on ihan kylliksi :)

Ehdotin sitten kuitenkin, että mentäisiinkö nyt syömään  päivällinen jonnekin, kun kerran oltiin kotona juuri parahultaisesti syömistä ajatellen.
-Voi eii, olin matkalla syömässä ja olikin ihan rekkamiehen annos. En taida jaksaa.
Mitä siinä sitten, otin eilistä jääkaapista ja lämmitin.
Hyvää oli.