Sivut

perjantai 16. joulukuuta 2016

Rakentajan ABC

Rakennusprojekti alkaa olla päätöksissään. Raksa-apulaisen arki (kannat   koko mökin osina jyrkkää rinnettä alas ja viet syntyvän roskan ylös rinnettä muovipusseissa)  alkaa olla ohi.

Suuremmitta henkilövahingoitta on selvitty, mitä nyt timpurimme kerran naulapyssyllä sai sormensa lävistettyä.
Turvakengät olivat hintansa väärtti!
Joitakin "tähtihetkiä" on koettu:
1) Kun tilaat oven, kannattaa olla tarkkana, että ei käy niin kuin minulle meille. Oven tilaus kävi kätevästi ja löytyi hyvä värikin (kaikilla erikoisväreillä toimitusaika n 5 viikkoa  - ja ovi tarvittiin siis tyyliin h e t i).
Kun timpuri sitten aukaisi karmipoakettia ja alkoi laittaa sitä paikalleen, oli todettava että olin  olimme tilanneet 10 cm  liian matalan oven.
 Eipä siinä muuta kuin ovenkarmin mataloittaminen ja HUOM: roskakasasta oli etsittävä sisäseinän paneelia, että saatiin siistiksi.
                                                Harjannostajaisten tunnelmia tässä


                      
 Kahvit kulkivat termarissa ja välipalamakkaroita saatiin Vanhan Mökin takassa.

 2) Oven aukeamissuunta on krusaalinen asia.
Kun mietit sitä, ja etenkin jos tila on tiukilla, älä ainakaan laita WC:n ovea aukeamaan sisäänpäin.
Minun meidän logiikkamme petti tässäKIN: Nyt pitää nähdäkseni nousta seisoman pytylle, jotta sisäpuolelta saa oven auki ja mennyksi tilasta pois.
Tämän asian varmistus tehdään, kun ovi lopulta joskus saapuu - eli jos haluat jotakin omaan väriskaalaan sopivaksi, on varmistauduttava odottamaan...
Kotiprofessorille en ole tätäKÄÄN vielä raportoinut, koska uskon-toivon-luotan siihen, että timpurimme ehtii korjata oven aukeamissuunnan ennekuin joudun  joudumme tätä asiaa julkisesti tämän enempää häpeämään.
Pidemmillä ei sitten WC-tilaan ole asiaa - tai on, jos kestää kuhmut otsalla. 
Onneksi Kotiprofessori ja Viisas Mies (isöni) ovat  kooltaan ns lyhyehköjä,  niin ei  haittaa arkiolemista. 
Vävyllä, Murkulla ja Esimurkulla tulee jo olemaan vaikeuksia.
 Jätevesipumppaamo
Onneksi Kotiprofessorin elämänasenne on aika selkeä. Kuten pipossa lukee:
Anna mun elää mun elämää.
Siinä ei paljon oven korkeudet haittaa - riittää kun on kädessä viileää metallia...

  
Jouluna ollaan mökillä. Piilossa. Mökin nimi on PIILO.


lauantai 10. syyskuuta 2016

Se on siinä!

Viisa Mies oli aikansa vuosia vaimoaan kuunneltuaan päättänyt, että no tehdään sitten asialle jotakin. Viisaan Naisen eli äitini (myös minun) mielestä iso punatiilinen takka pimensi hirsiseinäistä tupaa. Oli sitten maalattu valkoiseksi. Ensivaikutelma oli upea.
Monta vuotta minulta sitten meni, ennen kuin sain hiljaa äänen pohdituksi, että onko tämä nyt varmasti valkoinen.
Minusta se oli vaaleansininen.
-Ei ole, sanoi Viisas Mies, se on valkoinen.
Viisas Nainen oli vuosien tuoman kokemuksen myötä ollut hiljaa.
Maali todennäköisesti  saatu halvalla, ihan käy valkoisesta, voin kuvitella ostotapahtuman.
Mitä siihen sitten sanomaan...
Odotin tilannetta, jossa olosuhteet olisivat suotuisat Viisas Mies fysioterapiassa ja viikottaisella kauppareissulla, ei pelkoa paikalle tulemisesta.
Hyvissä ajoin etukäteen marssin maalikauppaan, annoin tunnusmerkit: takka, tiili, kerran maalattu, mitä tehdään, millä maalataan. Ystävällinen naismyyjä oivalsi tilanteen ja antoi täsmäohjeet.
Ja eiku maalaamaan.
Minun mielestäni takan pohja on vaaleansininen - eikö?
         Ennen -  jälkeen
 Tuli NIIN siisti...

 
     Valmis!
                                                   Olen enemmän kuin tyytyväinen.
Parissa kohtaa suttasin kattoa, mutta sen putsaaminen ei vaikeaa ole. Korjaavat liikkeet tehdään kohta puolin. Tiedoksi ja vinkiksi, puhdistin vaaleansinisen maalipinnan Maalinpesuaineella (kastoin rätin, kiersin pitkävartisen harjan ympärille, luuttusin, huuhdoin puhtaaseen veteen kastetulla rievulla). Ja voin kertoa, että käytin Tikkurilan Remontti Ässää, koska takan pinta ei lämpene.
PS
Lattialle tipahteli valkoista läikkää, kenkiinkin  tarttui - jälkiä siis yltympäriinsä. Mutta se ei haittaa, lattia hiotaan ja lakataan vaaleaksi.
Minun mielestäni siis.
Viisas Mies ei sitä vielä hyväksy.
Viisaalla Miehellä on muuten tulossa viikon veteraanijakso kuntoutuspaikassa.
Silloin tulee lattia kuntoon.
S u k u p o l v e n v a i h d o s   o n...

Ihan sumussa

Kattourakkapäivämme alkoi melkoisessa sumussa. Ajo raksalle olisi olut hankalaa ilman vuosikymmenten mökillä käymisen ajokokemusta.
 Kuvasarjan ensimmäinen klo 8.44, vastapäistä saarta tuskin näkyy.
 Puoli tuntia myöhemmin
 Uusi mökki hahmottuu sumuharson alta
 Noin klo 11.00
 Samaan aikaan toiseen suuntaan, silta alkaa näkyä
 Noin klo 12.00 näytti tältä
 Päiväkahvia suunnitellessa, noin 13.30
Klo 14.30 - Harjannostajaiskahvilla ;)

Nyt saa sataa,  sanoi timpuri kun kippistelimme kattohuovan kunniaksi!

perjantai 26. elokuuta 2016

Maalinpoistamista

Hankin  pieneen tilaan passelin klaffipöydän. Toiminnot kunnossa, laatikosto ja kaappi pöytälevyn alla tuovat kavattua keittiötarviketilaa pikkumökkiimme. Väri vaan ei innosta. Siispä hommiin ja maalia poistamaan.
Saman mallista pöytää muuten myy IKEA - sieltä alunperin asiaan innostuinkin ja olin jo likellä ostaa sen, kun vahingossa törmäsin tähän  noin 40-50-luvulta peräisin olevaan kaunottareen.
                                                       (tuoli ei kuulu kauppaan)
Ensimmäinen aseeni oli kuumailmapyssy - laite, jolla pintaa lämmitetään pieni ala kerrallaan ja odotetaan, että maalipinta alkaa kuplia. Sitten kaavitaan pois. Kyllä toimi, en voi moittia, mutta  oli aika työläs tekniikka minulle, joka sitä ensi kertaa tein. Maalia on kaksi paksua kerrosta...
Ensimmäisen yrityksen jälkeen näytti tältä.
 Hiukkasen konsultoin itseäni kokeneempia ja tuntumaksi muodostui, että nopeammin ja kätevämmin maalit irtoaisivat maalinpoistoaineella. Eiku kauppaan.
Hankin  iljettävän geelimäiseksi osoittautuvaa maalinpoistoainetta ja jo tuli Viisas Mieskin apuun. Geeliä piti käyttää runsaasti ja tuntumaksi muodostui , että se ei pystynyt kuin yhteen maalikerrokseen kerrallaan. Aine vaikuttaa aikansa, sitten maali kuplii jos kuplii ja se irrotetaan kaapien tai rätillä pyyhkäisten tahkoen.
Neljän laatikon maalinpoisto tuli tehdyksi - arvostan erityisesti noita vanhoja vetimiä!
Viisaan Miehen kanssa tulimme sitten yhteistuumin siihen johtopäätökseen, että seuraava ase on hiomakone, jolla puhdistamme pöydän pinnan. Luovuin ajatuksesta, että saisin puupinnan nätisti esille. 
Mitä tulee IKEAn edullisuuteen - näyttää siltä, että ostamalla valmiin, olisin rahassa säästänyt saman verran kuin  sen hinta IKEAssa on...  Olen kuitenkin taas yhtä kokemusta rikkaampi. Saan vielä maalatakin  antaa maalaustyön jollekin itseäni taitavammalle tehtäväksi.
Eiku hiomaan!

torstai 25. elokuuta 2016

Kaislataistelun ylempi oppimäärä

Ranchilla käyminen tuottaa joka kerran uutta. Olen nimittäin Viisaan Miehen kuljettaja (äärimmäisen iso riski antaa iäkkään miehen ajaa autoa) ja vahti (vielä isompi riski päästää iäkästä tee-se-itse-miestä yksinään erilaisten tehtävien töiden äärelle, houkutus mm katolle kiipeämiseen ja rännien puhdistamiseen on suuri - erityisesti huomattava, että  k u k a a n  muu  e i  o s a a  mitään  kuin vain Viisas Mies).
Viimeisen viikon ajan olen ollut kaislasodassa. 
1) ensin kaislat haravoidaan ja jollakin logiikalla kasataan ikään kuin heinät - samalla manataan sitä vastapäisen rannan idioottia asukasta, joka käy laittamassa omat kaislansa ja lahonneet laiturintolppansa liikkelle niin, että juuri osuvasti tulevat meidän rantaan... Nih.
2) odotetaan että ne kuivuvat
3) kuivumista helpottamaan (sateen varalta) päälle laiettaan  p e i t e  ja käydään  möyhimässä  p ä i v i t t ä i n  kuin parhainta aarretta. 
4) sitten odotellaan sopivaa tuulta savu saa mennä mieluummin sen hankalan ihmisen tontille
 5) ja vasta sitten poltetaan
Koko ranta peittyi sankkaan savuun - onneksi ei kukaan toimittanut palokunnalle viestiä - sekin on koettu.
Savusta hiukkasen yskivät myös paikalla olevat rakentajamme. Hymyilivät muuten vinoon, kun kyselin, milloin pitää ilmoittaa lattian, katon ja seinien materiaali ja väri ja mikä tärkeintä, milloin voi valita laatat. Niin ja minikeittiön välitilan laatu... Kuulema kestää vielä hiukan aikaa ennen kuin siellä ollaan.
Mutta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty - eikö?
Miehistö on edennyt tehtävissään hyvin:
 Anturit on valettu (olikohan oikea termi) ja tolpatkin saatiin eilen pystyyn. Tontti on jyrkkä, joten saan myös "alekerran" eli käypää varastotilaa syntyy noiden tolppien alle
 
 "Sukupolvenvaihdoksesta" kauhuissaan/suruissaan oleva Viisas Mies asettui mittatikuksi. Saadaan kuva Viisaalle Naiselle (äitini), joka ei tontille saa tulla ennen kuin kulkureitit on paremmat.
Näillä mennään - huomenna tulee taas kaivuri - lisää muokataan/täytetään/siirretään. Siinäkös on taas Viisaassa Miehessä pitelemistä!

keskiviikko 17. elokuuta 2016

Kesän reunoilla

Lomalla ollessa kohta eläkkeellä  voi kesken päivän päättää suunnata askeleet minne haluaa. Kukaan ei estä. Eilen oli vuorossa ruissalon telakka, jossa tietoni mukaan pystyisi myös sammuttamaan kahvinjanonsa.

               Hieno ankkuri tervehtii tulijaa.
Alueen rakennuksia kunnostetaan. 
Telakka sai alkunsa vuonna 1889, jolloin Alexander O. Crichton perusti veneveistämön Hevoskarin niemelle. Kolmen vuoden toiminnan jälkeen Turun Veneveistämö siirtyi varakonsuli G. A. Lindblomin omistukseen ja siitä käyttettiin nimeä Åbo Båtvarf.
Veistämö oli pitkään Pohjoismaiden suurin veneveistämö. Runsaan kuuden vuosikymmenen aikana veistämöllä valmistui yli 5000 venettä.Tunnetuimpia näistä ovat kirjailija Göran Schildtin Daphne, turkulaisen laivanvarustaja Hans von Rettigin Clipper, Henrik Ramsayn Regina, nykyisin ruotsalaisen Wallenberg-suvun omistuksessa.
Alkuperäisen veistämön tarina päättyi 1954, minkä jälkeen alue siirtyi Turun Satamalaitokselle. Vuodesta 2013 alkaen telakka rakennuksineen siirtyiTurun kaupungin kiinteistöliikelaitoksen ja merenkulkuyhtiö Alfons Håkans Oy Ab:n hallintaan.
Tämä näyttää ilmiselvältä alueen vahtimiehen kopilta. Valotkin noissa yläkulmissa liikennettä helpottamaan.
Kolmatta kertaa järjestetty vaihtoehtokuluttuuria/musikkia edustava H2Ö2016  festivaali jäi ilmeisesti viimeiksi. Mutta lopetus ei voi olla kiinni paikasta - niin hulppeat tilat ovat tarjolla. Vanhan telakan isoa tehdassalia voi vuokrata vaikka omiin juhliinsa...

                                                     Kukahan olikaan Lois Lane?
Pihan kiehtovat näkymät toivottavasti saavat olla paikoillaan - upeita yksityiskohtia kertomassa alueen historiasta.
Joku kelahuone? Harmillista, että paikasta ei ollut saatavilla esitettä, josta olisi selvinnyt koko alueen entiset toiminnot... Myönnettävä on, että en edes ymmärtänyt kysyä. Ensi kerralla kysyn.
Sitten kahville.
Sisustusliike avelia on toiminut hulppeissa telakkatiloissa pari vuotta toimittuaan sitä ennen Turun keskustassa.
Sisäänkäynti tapahtuu korkeita portaita askeltaen. En häkellyksissäni huomannut tarkistaa, olisiko ollut hissiä. Tarkistan seuraavalla kerralla.

                                             Kukka-asetelma ei voi jättää kylmäksi.
 Näkymä myymälätilaan huikaisi.
Upealla tavalla on tilassa säästetty alkuperäistä kalustoa. Oikealla kauniisti asetellun cafen tiski. Tarjolla niin suolaista kuin makeaakin. Cafessa on myös A-oikeudet. Vasemmalla taustalla on valkoinen iso varaava takka, jolla tilaan tulee talvipakkasilla mukavasti lämpöä. Takkaseinän takana on 30 henkilöä vetävä terassi, tilan toisessa päässä oli toinen, hiukan pienempi.
Cafen puolella pöydissä yksinkertaista ja kaunista... omaan pöytäni ikkunasta oli mitä kiehtovin näkymä, suoraan toimivaan satamaan.
Ja olihan ostoksia tehtävä.
Vanhan laivan kierrätyspuusta tehty rahi. Kokosuhdetta helpottamaan kuva alla.
Tänne tulen toistekin. Ja koska olen luvannut arvioida WC-tiloja, annan 9 pistettä (asteikko 4-10). Esteettömyys oli WC-tilassa huomioitu, tosin siis en (vielä) tiedä, pääseekö myymälään muutoin kuin rappuja astellen.  - Kaikki kahvinjanoiset, tätä sisustusliike-cafeta suosittelen!