Käsi kädessä – sitten joskus

Mummoihmistä riipoo sydämestä, kun puuhailu 8-vuotiaan pikkuneidin kanssa on tauolla. Ei viikkottaista uimareissua, ei ippestä hakua eikä liki kolmeen viikkoon edes näköyhteyttä, koska hallituksen linjausten mukaan suljin itseni ulkomaailmalta kurkkukivun ja päänsäryn vuoksi.

Kun vaivat sitten poistuivat, ”menimme ulos”. Sisäleikit ja yökylät mummolassa eivät nyt onnistu.

Minä autolla pikkuneidin pihalle. Siitä sitten itse asiassa kahden pikkuisen kanssa metsän ja kallioiden kautta likeisen Uittamon uimarannalle. Etäisyyttä välillämme 2-3 metriä. Ajoittain käännytään katsomaan, että onko se mummo mukana.

Ensin kuljettiin metsäpolkua niin, että  sai astua vain oksille. Kun oksamaasto vaihtui pelkään polkuun, haettiin oksia lisää sivusta, pidettiin oksia kädessä ja aina sitten jo ylikävelty oksa otettiin käteen ja laitettiin eteen – johan kesti taivalluksemme. Löydettiin hieno lampi. Ongittiin.

Kalliolla istahdettiin ihan tuulisimpaan paikkaan. Mukana desinfioidut pillimehut (väri liukeni pakkauksista) ja yksittäin pakatut välipalakeksit (niiden paperi kesti desinfiointiliinan). 

Siirryttiin rannan uusiin lasten laitteisiin.

Minua ei ikään kuin tarvittu. Mutta kuitenkin. Leikit sujuvat etäältä katsoen tavalliseen tapaan. Kuulen kuitenkin tiuhasti ”mummo katso, mummo nää on ihan uudet”.  Minä puolestani toistan vakiintunutta ”nyt varovasti, nyt pitää katsoa tarkkaan, että ei putoa”. 

Kävelen veden rajalle. Kuulen kahden itselleni hyvin tutun pienen äänet. Tuulee todella lujaa.  Vaahtopäitä. Lampaanvillapiponi on lentää päästä. Levitän käteni, hengitän syvään. Takkini pullistelee.

Tunnen kyyneleet poskillani.

Hetkeni vesirajassa on lyhyt. Tarpeellinen.

Sitten on kotipihalle lähtemisen aika.

Erotessamme ojennan käteni.

-Kosketatko minun sormeani sormenpäälläsi?

Sormemme kohtaavat. Käsineet kädessä. Vakavina olemme. Ymmärrämme ja kaipaamme.

Mummon pieni.

Pintakosketuksista

Tässä aikani kuluksi laskin eräänä päivänä, miten moneen kohtaan käsilläni kosken, kun tulen ulkoa sisälle. Teen tuon sisääntulon näissä poikkeusoloissa päivän aikana ainakin 3 kertaa: aamun happihyppelyltä, vanhempien etä-katu-tapaamiselta ja iltalenkiltä tullessani. 

Pohdin asiaa käsienpesun kannalta ja siitä johtui heti mieleen kodin pintojen desinfiointiin liittyvä päivittäinen rutiini. Uusi juttu.

Käsineet kädessä (lämpimällä ilman ei näitä ole ollut)
Ulko-oven koodinappula - 4 nappia

Ulko-oven kahva
Porraskäytävän valopainike
Hissiä en juuri käytä eli neljänteen kerrokseen kävelen – ei kosketusta

Käsilaukun olkahihna ja sisustaskun pengonta

Oma avainnippu

Kotioven sisäpuolen kahvasta vetäen ovi kiinni

Välioven kahvasta ovi kiinni tai ainakin hiukan kiinnemmäs, että eteiseen jää tilaa paremmin

Käsineet pois kädestä

Käsineet eteisen pikkuhyllylle

Puhelin eteisen pikkuhyllylle

Takki naulakkoon

Pipo naulakkoon

Kenkiä poistaessa otan tukea olohuoneen ovenpielestä, vetoketju auki

Kengät telineeseen

Sipaisu pipon alla litistyneeseen hiuksistoon

Kylpyhuoneen valokatkaisin

Kylpyhuoneen ovenkahva

Käsienpesu (saippuapesu)

Vesihana auki

Käsienpesuaineen pumppupullo

Vesihana kiinni (nykyisin kyynärpäätaktiikalla)

Käsipyyhe

Kylpyhuoneen ovenkahva

Kylpyhuoneen valokatkaisin,  vasemmalla kädellä tilasta ulostullessa (käsi olan yli taaksepäin)

Kylpyhuoneen oven reuna, oven kiinni työntö, oikealla kädellä

 Keittiön hana, vesi juoksemaan

  Juomalasi

Keittiön hana, vesi kiinni

 Juomalasi tiskialtaaseen

 Jääkaapin kahva – ruuanvalmistus alkamassa

Kysymys: mikä on strategisesti oikea aika pintojen ja talouden tehopuhdistukseen?

Onko ehdotuksia?

Arki pitää ihmisen koossa

Varsin nopeasti  syntyy uusi rutiini elämään. Kun paikalla on yhden sijasta kaksi, jotain pitää tehdä toisin. Kummankin. 

Alun kriisien, kuluneen kahden viikon jälkeen, ollaan pisteessä, jossa Kotiprofessorikin myöntää, että näin-se-sitten-sujuu-vaikka-ei-ole-työpaikalla-niin-tekee-töitä.

Ja minä olen löytänyt tavan selvitä. 

Vain yhdestä asiasta emme ole päässeet yksimielisyyteen. Se liittyy tiskikoneeseen. Milloin se on täysi ja milloin tyhjä. Lounaan jälkeen se käynnistyy, oli miten oli... Ja jos minä en hoksaa keittää päiväkahvia heti lounaan jälkeen, en sitä saa sitten  keitetyksi "omalla kahviajallani", joka olisi vasta klo 13.30. - Minkä ihmeen takia tiskikoneet käyvät niin kauan?

Tämä kone on minusta liian tyhjä käynnistettäväksi - jonkun muun mielestä se on täysi.

Aikaisena herääjänä nautin rauhassa aamukahvit ja päivitän ”sosiaalisen statukseni”. 

Tähän voin käyttää aikaa klo 7.00-8.00, jonka jälkeen työhuoneen valtaa etätyötä tekevä Kotiprofessori. Ja se on hänen klo 16.00:en asti.

Minä laitan pyykit koneeseen, siivoilen keittiön pinnat, käyn läpi asunnon ovenkahvat ja valonkatkaisimet tarkoitukseen hankitulla desinfioivalla kertakäyttöliinalla. Uusi rutiini.

Kello 9.00 on taukovoimistelu ja työhuoneen tuuletus, ellei etätyöstä tekevällä ole luurit päässä. Taukovoimistelussa heilutellaan noin 2,5  metrin pituista napakkaa pahvirullaa olkapäiden yli ja taakse. Ainakin 5 viisi kertaa. Irvistys pitäisi saada videolle… Sitten tehdään samalla vehkeellä liike, jossa tuota rullaa viedään selän takaa ympäri, molempiin suuntiin.

Huippuna on kyykkyjen tekeminen, johon jostakin syystä etätyötä tekevä suostuu. Niitäkin 5 kertaa. 

Ikinä en olisi uskonut…

Ehdin askarrellakin ennen aamupäivän ulosmenoa. Etätyöläinen saa hedelmän välipalaksi ja sen jälkeen minä vien roskat ja teen puolen tunnin lenkin.

Lounas on klo 11.30.

Ja sitä rataa. Kerran tunnissa taukojumppa ja työhuoneen tuuletus – silloin kun minä olen paikalla.

Vanhempien tapaaminen (90 vee)  tapahtuu aika lailla heti kun ollaan lounaasta päästy. Se onnistuu vain ulkona, kun lähtevät kävelylleen. Väliin hiukan houkutellen, pienesti pakottaen. Kauppaan, apteekkiin (tai Elisan konttoriin vaihtamaan puhelinta kesäaikaan) ei voi mennä. Lottorivikin jää minun vietäväkseni.  Saavat edes katsella ihmisiä, muutaman metrin päästä. Minullakin on maski kasvoilla ja etäisyyttä ainakin puolen kävelykadun verran. Mutta näemme ja juttelemme, saan kauppaohjeita, sovimme lääkärin puhelinajan tilaamisesta ja varmistan, että mikroon ei voi laittaa metallipurkkia.

Päivällinen on klo 16.00-17.00. 

Sitten vapautuu työhuone. Saan kirjoitella, lajitella kuviani ja katsella isolta ruudulta mitä mielin.

Arki on koossa pitävä vanne.

Riittääkö vessapaperi?

Alan ymmärtää, miksi vessapaperia hamstrataan. Kotona on arkisin suurinpiirtein-ei-ketään klo 8.00-16.00.  Tästä helposti ymmärtää, että kaikkea kuluu enemmän, jos samaan aikaan onkin paikalla 4 henkilöä. Myös vessapaperia. Kaikkihan sen tajuaa.

Selvitin omatoimitutkimuksella tätä asiaa: Keskimäärin tavallisessa rullassa on 200 arkkia. Jos arkkeja käyttää 4 per kerta, niin siitä päästään sitten laskentakaaviossa eteenpäin. 

Joku voi  kysyä, että riittääkö se?  Joku voi ottaa 4+4, taittaa tuon muutenkin kaksin-kolminkertaisen paperin vielä kahtia, jopa myttyyn, että varmasti toimii.

Ratkaisevaa on, montako kertaa  WC:ssä käydään. Sukupuolella on osuutta kulutukseen. Arvioni on, että päiväsaikaan käyntejä kertyy ainakin 4  (aamu, ennen lounasta, päiväkahvilla, ja noin suunnilleen ennen päivällistä). Nautitun kahvin määrä vaikuttaa, kuten muukin nesteytys. Jakamalla keskimääräinen rullan arkkimäärä neljän käynnin tuottamalla arkkimäärällä, nähdään, miten kauan tällä kulutuksella yksi WC-paperirulla riittää. 

hlö	wc-käynnit	arkit	yht. arkkeja	kesto päivinä		apu:rullan arkkimäärä
1	4	4	16	12,5		200
2	4	4	32	6,3		200
3	4	4	48	4,2		200
4	4	4	64	3,1		200
5	4	4	80	2,5		200

Kun tietysti käyntikertoja on enemmän, yksi rulla kestää nelihenkisellä perheellä 1,6 päivää. Tuplasin käyntimäärät alla olevaan taulukkoon ajatellen keskimääräistä vuorokautista käyntimäärää.

hlö	wc-käynnit	arkit	yht. arkkeja	kesto päivinä		apu:rullan arkkimäärä
1	8	4	32	6,3		200
2	8	4	64	3,1		200
3	8	4	96	2,1		200
4	8	4	128	1,6		200
5	8	4	160	1,3		200

Laskelmassa ei ole huomioitu tämän hyödykkeen muita käyttöjä, kuten niistäminen, pölyjen pyyhintä, kenkien puhdistus, askartelu.

.

Toinen isosti hamstrattava tarvike on k a h v i, sen hankintaa ei kukaan kyseenalaista. Siitä en tehnyt taulukkoa. Oman kotielämän pientutkimus osoittaa, että näin on.

Käsienpesuaineesta puhumattakaan.

mot

PS
Taloyhtiöiden jäteastiat täyttyvät ennätysvauhtia. Tilanne on liki ruokoton useimmilla pihoilla, joita olen päivittäisellä nallehavaintokierroksillani katsellut. Pitääkin vinkata taloyhtiön puheenjohtajalle asiasta. Heti.