Synttäriä voi viettää vähemmälläkin

Joskus elämä on. Kotiprofessori aikataulutti silmäoperaation passelisti juuri juhannuksen alle torstaille. Sen seurauksena silmätippoja kahta lajia säännöllisin välein, ei hiustenpesua viikkoon ja muutenkin syytä olla pois kesämökin puuhastelusta rauhallisesti ainakin juhannuksen seutu ja enemänkin.Eikä siinä mitään, kelien kannalta juhannus cityssä onkin ihan perusteltu. Samaan juhlapyhäseutuun sijouttuu oma syntymäpäiväni,  jonka viettämiseen ei paljoa Kotiprofessorin taholta yleensä ole panostettu. Vaan kuinkas kävikään?

Yllätykseni oli melkoinen, kun sain paketin. - Ja etukäteen jo muutama tovi sitten. 

Suorakulma on tarpeellinen omaan harrastukseeni, sitä en kiellä. 

Mutta entäs tuo s i i r t o k u l m a, jonka käyttöä piti oikein juutuupista katsoa. 

-Se vasta onkin hyvä työkalu, totesi tohkeissaan. -Unohdin hankkia hääpäiväksi, lisäsi tyytyväisenä...

Onhan se, en voi muuta todeta.

Tähän ikään tullessa ennen vanhaan pönötettiin juhlassa, rivissä vastaanotettiin jonossa kulkevat vieraat, saatiin kristallimaljakko tai rannekello ja siirryttiin saman tien eläkkeelle. Minä oivalsin tehdä sen siirron jo aika lailla tarkkaan kaksi vuotta sitten.

Mitä minä sitten eilen tein asiaa juhlistaakseni? 

Menin kauppaan. Ihan itse hankin kukkaset. K-kaupasta löysin sen joka kerta unohtuvan kermaviilin lisäksi.

Hyvää jussinjatkoa blogissani piiphateleville.

Kesäjuhlaa

Juhannuksen seutuun liittyy monenkertainen syyn juhlaan. Oma syntymäpäivä, eläkkeelle siirtyminen ja mökkihankkeen eteneminen pykälällä. Saimme nimittäin rakennusluvan juuri parahiksi syntymäpäiväkseni.

 Kippistelimme, tutkimme rakennuspiirustuksia ja ihmettelimme, että työelämä on kahden päivän päästä ohi.

 Lahjapaketeista ilmaantui toivelistalla ollutta, tulevan pikkumökin aterinsarjan alkua. Tässä Iittalan retromallissa, Scandia, on joitain sellaista, joka vie ajatukset omaan lapsuuteen ja niistä on  tulevina kesinä minulle suurta iloa.

 Parasta kuitenkin oli Neiti Neljäjapuoliveen kortti, jossa on mummo (vas), Neiti itse ja pappa. Mummolla ja Neidillä on ruusu päässä. Papalla vaan tukka on siistinä.

Näillä mietoksin kohti uutta vaihetta elämässä!

Vappu on työn juhlaa

Kotiprofessorilla alkoi selkä vaivata kummasti juuri Vapun aaton iltapäivällä. Oli niin vaivaista ja hankalaa. Ja vielä Vappu tulossa.
Kotona sitten töiden jälkeen mietitiin, että josko ollenkaan juhlaan mukaan päästään. Sen verran kolotti.
Päätettiin sitten kuitenkin pakata  kellastuneet valkolakit kassiin ja mennä tradition mukaisesti seuramaan Liljan lakitusta. Paikka on jo monta vuotta ollut Olavin Krouvi, jonne kertyy jostakin syystä  kellastuneita lakkeja päässään pitäviä joka vuosi täysi terassi.

                                                  Lakit vm 1972 ja 1974
Pihalle päästyä Urheilupuistoa ylittäessä Kortiprofessorin askel oli jo  sen verran vetreä, että aloin epäillä selkävaivan todenperäisyyttä.
-No nythän se selkä tuntuu olevan parempi, totesin ja hymyilin sisään päin.
-No niin tuntuu, tämä kävely jotenkin auttaa, totesi asiallisen oloisesti ja nosti jalkaa ripeästi toisen eteen.
Taisi  olla kyse siitä,  että Vappuaaton terassin vilvoittava juoma odotti... Päätin siinä samalla, että tilanne on otettava haltuun kotiin päästyä.

                                               Olavin Koruvilta näkyi juuri ja juuri Liljan patsas.

Sohon Torvet tuossa kuorma-auton lavalla (vas). Veneen osuus tapahtumaan jäi mietityttämään ;)

 Lämmikettä ennen H-hetkeä.

                                   Kyllä arvostetaan järkevää pukeutumista - myös Vappuna.
 Kotimatkalla Urheilupuistoa pitkin takaisin mennessä tavattiin 12-vuotias  frisbiin päähänsä saanut nuori mies, jonka paikalle tullut pariskunta oli jo laittanut pötkölleen maahan. Verta tuli melkoisesti ja pikkumies oli ansaitusti hätäännyksissään. Annettiin asiankuuluva ensiapu  Kotirpofessorin perusteellisella tavalla: menikö-taju-mistä-vuotaa-pyörryttääkö-onko-paha-olla, katsotiin haava, ei-mitään-hätää-sen-verran-komea-että-Vapun-kunniaksi-saat-tikit-päähän-on-siinä -kavereilla-tekemistä-kun-tämän-seikkailun-kerrot-tuo-vaimoni-tuossa-on-kuule-oikein-hyvä- sairaanhoitaja-hän laittaa-sinulle-jonkun-tupon-että-ei vaatteet-likastu-annahan-äitisi-puhelinnumero-niin-soitetaan. Saatiin paikalle tulleelta vanhan saunarakennuksen haltijalta sidetaitoksia, sidotiin haava ja lähdettiin omalla autollamme viemään pikkumiestä ensiapuun - taisi oli enempi pelästynyt kuin vahingoittunut - ja meillä onneksi pikkupoikakokemusta omasta takaa. Äitikin ehti hetken kuluttua paikalle sairaalaan. Pitää todeta, että TYKSin päivystys toimi erittäin hyvin. Liimausta ja sitten kotiin äidin kanssa.

Vapun mukava näkymä Virastotalon (nyk Avi) puistossa. Kahdet vaunut!

                                                                Carro Celeste

Kun vaan joku pudistaisi muutaman kerran kesässä tämän vaunut, pinta on runsaan lian peitossa.

Vapunpäivänä olikin sitten työnjuhlan vuoro. Traditiomme on vapunaikaan suoritettava ikkunanpesu, josta olin jo miettinyt luopua, kun Kortiprofessori selkäänsä valitteli (taisi Vapunaaton selkävaiva olla keksitty juttu, kun tiesi, että urakka oli edessä...).

 Mutta niin vain työ sujui, Radio Robin Hoodin työväenlaulut soivat ja ikkunat puhdistuivat.
Eikä vastaansanomista kuulunut.
Nimittäin, toisin kuin kuvasta voisi päätellä, minä olen se, joka pesee ja hikoilee. Kotiprofessori on
l a a d u n t a r k k a i l i j a. Avaa ja sulkee ikkunat - ja huomauttaa heti, jos pienikin pisara tai raita jää näkyviin.

                                                    Mutta nyt on ikkunat puhtaat!

Mitä tulikaan pääsisäissukalaamunista?

Tässä tämän vuoden ehdoton ykkönen:

Mahtaako liikkuva kuva toimia?
Sanat eivät riitä kertomaan onneani kun tämän sain.

Pääsiäisen aikaa

Meillä pestiin tänään ikkunoita mökillä. Vain joitakin niistä. Ja niistäkin ulkopinnat ja sisäpinnat, ei välistä. Ruokapöydän ympäristöstä ja keittiöstä (sieltä kaikki pinnat). Näkevät sitten vieraat ulos ikkunasta pääsiäismaanantaina.

 Eikös ole puhtaat ikkunanlaudat?

    Hyvää Pääsiäistä blogissani piipahteleville!

Mikä Tohtori? What Doctor?

Vietimme ystävänpäivää yhdistettynä Kotiprofessorin tasavuotispäivään. Se on vasta viikon päästä, mutta silloin lähdetään karkuun kaikkea mahdollista huomionosoitusta. Tänään sitten perhepiirissä käytiin kotikorttelin ravintolassa syömässä. Kahvit ja kakku nautittiin jälkiruokana kotona.
Teema oli tähän päivään varsin sovelias. Kotiprofessorin lempiohjelma on  Dr Who. En tunne ketään muuta, joka näin intohimoisesti jaksaa seurata Dr Who - sarjaa (tai mitään sarjaa), jolla tuotantokausia on jo ties kuinka monta!
Asia  välittyi mukavista paketeista:

Kolmeveen taiteilema "Tardis" eli Dr Who -sarjasta tuttu "puhelinkioski". 

Sarjaan liittyvästi eri tuotantokausien tunnisteet alla olevassa, Kolmeveen äidin tekemässä taulussa:

Ja hieno kortti  ja paita:

Paidassa lukee  BOW  TIES  are  COOL

Anopiltaan sai toivekirjansa 

 Ja minä taistelin Ifolor -valokuvakirjan kanssa taltioiden siihen viimeisen vuoden yhteisiä sattumuksia (niistä monet raportoitu tällä vuoden aikana). Kannessa Kotiprofessori viettää luxusyötä kotimme parvekkeella...

 Pöydässä oli juhlan kunniaksi  tasaluvulla koristeltu kakku.

Ihan kiva juhla.

 Varsinaiseksi juhlapäiväksi lähdemme Lontooseen. Sen verran on  tärkeä asia, että vien Kotiprofessorin Windsorin linnaan.  Se on ihan must. 60 vuotta täyttäneet saa alennusta pääsylipusta. Kannattavaa.

Uusi vuosi alkaa tulla

Joulun viimeisiä kynttilöitä

Juhla ja juhannusilta

Kotitohtorin kesää ei estä mikään. Kahta ei  kuulema vaihdeta: juhannukseen kuuluu parvekkeella lukeminen ja ruotsalainen perunasalaatti.
- Tässä on kyse ihan varustautumisesta,  totesi päättäväisesti.
Ja varustautui tilanteen edellyttämällä tavalla ja meni kuin menikin lukemaan parvekkeelle.

Anopilta saatu kaulaliina, itse ostettu mieslippis ja Reinot. Näillä pärjää...

Tätä ennen oli jo käyty aaton aamutorilla. Sitä sitten edelsi puolestaan aika tyypillinen ruokaan liittyvä touhotus. Reseptiä oli vaikea löytää, mutta hätä keinot keksii:

-Heti löysin reseptin, kun googletin ruotsin kielellä!

Oli tyytyväinen ja alkoi ihmetellä, mitä mikäkin oli. Reseptissä oli myös englanninkielinen versio, eli se tukena oli sitten valmis koitokseen. Perunana varma varhainen siikli (kuulema paras).

Ruotsalaista perunasalaattia oli haaveillut jo pitkään. Aaton torikierrokselta tarttui matkaan kaikki muut paitsi netistä löytyneen reseptin mukainen restiisi.

Valmistaminen sujui ohjeita seuraten, minä hiukan olin neuvomassa, mitä tarkoittaa teelusikallinen ja mitä ruokalusikallinen. Hyppysellisestä puhumattakaan.

Valmis salaatti - tämän jälkeen se laitettiin jääkaappiin  useaksi tunniksi, "mieluiten yön yli", niin kuin reseptissä seisoo.

Kun kaikki oli tehty, tutustuin respetiin hiukan tarkemmin. 

Otsikon mukaan kyse oli "fransk nypotatissallad" eikä ruotsalainen perunasalaatti...

Pieteetillä on tehty, kaikki vaiheet kruksattu.

Myönnettävä on, hyvää oli, oli sitten ruotsalaista tai ranskalaista!

Happy Days 30/100: Kotona tai mökillä - sama se kun vaan saa olla cityssä

Sateen välillä pilkistääkin välillä.

 Halisten kosken maisemaa - juhannuksena ei paljoa muuta tarvitse.

 Kosken kuohut toisella  puolella.

Polkupyörien kylmäasema - tarjolla pummpu ja myös jotain öljyn näköistä.

Illalla on tietysti sauna, taloyhtiömme onneksi lämmittää saunaa kaikkina normaaleina viikovuoropäivinä - eli mökillä on ohjelmassa juhannussaunankin (ja mökille on lyhyt matka...).

Sain hyvältä ystävältäni vuodenajoista viisveisaavaan tyyliin tehdyn himmelin, jonka ripustin juhannuksen somisteeksi mökin keittiön ikkunalle:

Ja sitten saunaan...

Leppoisaa juhannusviikonloppua Mummon blogissa piipahteleville!

Happy Days 9/100 - Vapunviettoon

Kun nyt ainakin joku  tulevan 48 tunnin aikana piipahtaa ravitsemusliikkeissä, tässä hyvä muistisääntö:

Siivosti siis olla pitää - muuten tulee ongelmia! - Niin, ja muistakaa pitä lakista kiinni, muuten se joutuu hyllylle.

Meillä työnväen juhla on huipussaan Vappuna. Me pesemme ikkunat (lue: Kotitohtoti avaa ja sulkee, kuuntelee työväenlauluja ja sanoo välillä : "Tohon jäi vielä").

Avaa ja sulkee voidaan ymmärtää monella tavalla, mutta tässä yhteydessä se tarkoittaa ikkunoita.

Pääsiäisen jälkeen Varsovaa muistellen

Vaikka Varsovan matkamme majoituspuoli ei välttämättä onnistunut sataprosenttisesti, oli matkamme muutoin onnistunut ja erityisellä tavalla mieliinpainuva. Historia näyttäytyi meille mm juutalaisten getton tuhoutumisen 71-vuotispäiväjuhlallisuuksina. Oli pysäyttävää seurata muistomerkille kokoontuvia  kaupunkilaisia, joilla kaikilla oli rinnuksissaan keltainen paperista taitettu narsissi.

Muistomerkin  likelle valmistunut  Puolan juutalaisten historiasta kertova uusi museo avattiin vuosi sitten. Suomalaisarkkitehtien Ilmari Lahdelman ja Rainer Mahlamäen suunnittelema upea museo sijaitsee keskellä Varsovan entistä juutalaisgettoa. 

Vietimme myös aika tovin tutustumalla  Varsovan vastarintamuseoon, joka kertoo Varsovan kohtalonpäivistä vuonna 1944. Tällöin joukko kansalaisia nousi saksalaismiehitystä vastaan. Kansannousu kukistettiin, ja valtaosa kaupungista tuhottiin. 90% rakennuksista tuhoutui kansannousun yhteydessä.
Tuo museo jätti mielen hiljaiseksi. En ole koskaan tuntenut niin voimakasta samanmielisyyttä vieraiden ihmisten kanssa. Kaikki siellä kulkiessamme jaoimme varmasti saman tunteen: miten julmaa, turhaa ja hirveää voi tapahtua. 300 000 ihmistä vietiin kaasukammioon. Iso gettoalue tuhottiin yhtä kirkkoa lukuunottamatta liki hiekanmuruiksi. Ja ihminen ihmiselle. - Väistämättä tulivat mieleen myös nykypäivän julmuudet.

Nämä kaksi museota nähtyämme saatoimme vain kulkea ja katsella kaupunkia. Muihin museoihin ei voimia riittänyt.

Spaidermään

Neuvostoliiton rahoittama kulttuuripalatsi. Sen vierellä muutama nykypäivän pilvenpiirtäjä.

Kopernikiuksen tiedekeskuksen edessä olevan herran itstensä patsas.

Kristuksen kirkon etuovi

De Gaullen patsas saman nimiseltä aukiolta. Iso mies.

Yliopiston ovenpielessä oli näitä tukijota enemmänkin

Viehko vanha Trabant, jolla ikkunassa olevan lappusen mukaan on omat www-sivut.

Vanhankapungin muuria ja muurinvierustan käsityökojuja.

Ensimmäistä kertaa yhteisten matkavuosiemme aikana sain Kotitohtorin astumaan junaan (auto siis veti "junavaunuja"), joka kulki vanhan kaupungin alueen ympäri. Saimme mukavat näkymät ja jalat säästyivät.

Hauska idea dekoreetata ravintola. Ruokakin oli hyvää.

Oman hotellimme toisessa päässä oli CASINO.

Tämä hotellin mainossivuilla löytynyt ravintolatilan kuva sai minut haluamaan juuri tähän hotelliin.

Oli niin soma ja ikään kuin kotoisa ja kuvaa puolalaista mentaliteettia todella hyvin.

Voin lämpimästi suositella Varsovaa. Ostoshaluisille sieltä löytyy isoja kauppakeskuksia ja merkkiliikkeitä. Omat ostoni rajoittuivat uuteen pyjamaan.