Sivut

lauantai 25. huhtikuuta 2015

Matkailu avartaa

Käväisin Turkissa. Neljän päivän matka ystävää tapaamassa Alanyassa, jossa hän elää liki koko vuoden kuumimpia kesäkuukausia lukuunottamatta. Silloin vilvoittelevat kesämökin verannalla järven rannassa Suomessa.
Jos jälkeenpäin ajattelen matkaamistani (tein sen yksin, A-luokan matka), olisin voinut valita lentoni toisin voinut varata aikaa enemmän varsinaiseen oleskeluun. Nyt matkani kestoon liittyi 50% eli 2/4 päivää matkaamista:
Maanantaina klo 9.30 lähtö kotoa, lento 13.00 Istanbulin kautta, jossa neljä tuntia hiukan vaihtoaikaa ja siitä sitten Gazipasan kentälle, josta taxilla varsinaiseen kohteeseen. Ilta oli kellossa 23.45, kun perille pääsin
Aikaa vietettiin hyvän ystävän opastuksella kaksi täytttä päivää ja sitten torstaina oli paluu:
Lähtö kentälle klo 9.30, siitä sitten Istanbulin (odotusta kuusi ja puoli tuntia kotikoneen lähtöön riittävästi, että ehti ostokset tehdä ja lounaan syödä) kautta Helsinkiin ja sieltä omalla autolla kotiin, jossa olin 02.15.

Ensimmäisen aamun maisemia, yllä ystäväni kotitalon taloyhtiön oma allas ja alla näkymä olohuoneen ikkunasta. Kale (linnoitus) siintää taustalla.

Kale olikin ensimmäisen päivän kohokohta - sen kuviin sitten myöhemmin, kun saan ne kamerasta ulos.
 
                         Tärkein ostos: kimallekengät
Kyllä oli Kolmejapuolivee onnessaan kimallesanTaaleistaan. Ekana iltana ne melkein otettiin kylpyynkin. Ja tietysti ne laitettiin jalkaan kun mentiin nukkumaan.
Omat ostoni rajoittuvat pieneen matkamuistotasoon.
Ostoslistallani ollut ihan aito Michael Kors nahkalaukkujäljitelmä jäi ostamatta. Eivät olleet vielä väärentäneet sitä MK mallia, jonka viime kesänä näin New Yorkissa maanalaisessa erään nuoren naisen olalla.
Teimme aamuisin  reippaan kävelylenkin rantakadulla. Siellä sai myös kunnon lihasvoimaharjoittelua, jos halusi.
 Kuntosalilaitteita oli tasaisin välimatkoin ja hassuinta kieltämättä oli punnertaa ja kääntää ja vääntää samaan aikaa perinteisiin muslimiasuihin pukeutuneiden eri ikäisten naisten kanssa.
 Rantoja vielä viimeisteltiin, kevät oli paikallisen tiedon mukaan myöhässä ja  kuuman kauden odotellaan alkavan toukokuun alussa.

                                          Kuvassa näkyy rantaa rouhiva kaivuri.
Lähdön haikeutta:
Mitä opin?
1) En välttämättä valitse lentojani koodilla "halvat matkat" eli halvinta lentoa. Tutkin tarkkaan aikataulut, jotka ensin vaikuttavat hyvältä, mutta  alkavat sitten emmityttää, mitä likemmäs lähtöpäivä tulee...
Hiukan siihen liittyvästi, aina kannattaa miettiä loman ajoitus: Jos olisin ollut tarkkana, olisin aloittanut lomani samana päivänä, kun matkani lopetin. Silloin alkoivat Finnairin suorat lennot Gazipasaan...
2) P-lippua ei kannata pitää kassissa siten, että siinä on samassa kassissa koko reissun ajan matkapuhelin. Lippu ei kelvannut automaattiin ja selvittely vei kentällä jonkin aikaa.
3) Turkish Airlines palveli hyvin : 3,5 tunnin lennolla tarjottiin ateria (ilman etukäteistilaamisia), joka peittoaa mennen tullen SASin ja Finnairin halpalentoyhtiöiden kitsaan tarjoilun.
Summa summarum: varsin onnistunut matka - kahdessa päivässä pääsin perille monista asioista, koska ystäväni oli laatinut hienon vierailuohjelman. Vireystaso pysyi hyvin yllä sukkuloitaessa vanhan kulttuurin ja basaarimyymälöiden välillä samalla huolehtien tasaisesta nesteen ja ravitsemuksen saamisesta.

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Kasvun voima

Kävelyretkillä tapaa mitä ihmeellisimpiä ilmiöitä. Ihmettelin ensin, että oikeinko on Virastotalon (nyk AVI) ja Teatterin nurmikolle käyty kaivamassa ja istutettu liki kukkaan puhjenneita kukanvarsia. Toinen ajatus oli, että joku myyräarmeija oli tehnyt tuhojaan. Maasto "kumpusi" oudosti ja näytti siltä, että nurmen olisi joku  käynyt pahemmankin kerran möyrimässä.

Likempi tarkastelu sai ähmistelemään luonnon ja kasvun voimaa:
Olisiko narsisseja? Oli mitä oli,  kiire on tulla esiin ja työntävoimaa riittää.


Kesän tulo tuli tällä kierroksella varmistetuksi. Hiukan matkaa narssissipellosta satamaan päin löytyi varma merkki: Citymme ainutta juhannussalkoa aletaan kohta koristella. Ranka oli jo telakalla.
                                         Mukavia kevätpäiviä blogissani piipahteleville.

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Viisas Mies teki murron

Passiepisodi on saatettu onnelliseen lopputulokseen. Hätiin kutsuttu Viisas Mies tiesi, mitä piti tehdä.
Aseet olivat iso ruuvimeisseli, rautasaha, taskulamppu, joku muu kankeamista helpottava väline, porakin varmuudeksi. Ja pinsetit.
Tarkka kun on, vanhan kansan Viisas Mies oli eniten huolissaan siitä, että hyvä kassalipas menee käyttökelvottomaksi. Siispä toimeen tartuttiin todella varovasti:
 Kaksi välinettä ja vääntöä, sillä rautasahalla ei paljoa aikaan saatu.
Noiiin, taskulampulla katseltiin ensin ja myös välillä lukon rakennetta ja todettiin, että ei ollutkaan niin helppo nakki.
Ja siis ei millään viitsisi pilata ihan rikki hyvää lipasta...
Keksi  sitten, että otetaan pinsetillä se passi sieltä!!!
Ja kun tarpeeksi ensin pinseteillä koukin lippaasta ulos paperia (mm se valtameren takaa pyydetty PIN-koodipaperi osui pinsetin kynsiin - ihan sattumalta), niin jo vain erotin raosta myös passin kannet.
 Näin se käy, kun on käytettävissä Viisaan Miehen konstit!
 Tämän tärvääntyneen osan kuulema Kotiprofessori voi sitten suoristaa ja sitten taas lipas on melkein
 käyttökelpoinen.
                                                Pelastettu passi - pelastettu matkani.

Viisaan Miehen ja vaimonsa (isäni ja äitini)  kanssa sitten juhlimme tilannetta syömällä siskonmakkarakeittoa, päälle pannukakkua ja omenahilloa.
Ihan ruokapalkalla näin nokkelaa apua. Loput pakkasin vielä mukaan. Tyytyväisyys tilanteeseen oli molemminpuolista.

Kotiprofessori kärvistelköön. Menee muutamat kongressiluennot pieleen, kun miettii, että saadaanko se passi sieltä vai ei.
Mitäs vei avaimen mukanaan. Raportoin vasta huomenna.

lauantai 18. huhtikuuta 2015

Markkinoilla

Kotikaupungissa tapahtuu. Perinteiset Saaristolaismarkkinat valtaavat joen rantamat ja  huumaan liittyvät vielä jotkut ravintolatkin, jotka tarjoilevat saaristolaismenuitaan. Kannattaa tulla tänne!
Kävelyretki markkinoiden läpi kaupungin keskustaan ja takaisin näytti ihan perinteiseltä - osin myös kansainväliseltä.
 Ihan aitoa saaristolaisperinnekalakukkoa

 
Kauniita kukkarolaukkuja
ja tavallisia kukkaroita

 
Ostokset voi vaikka laittaa näihin saaristolaismuovipusseihin
Ihan Virossa tehtyjä hauskoja pikkuleipätarjottimia, myyynnissä oli myös irtovarsia ja ystävällinen myyjä neuvoi kuinka porataan posliinia.
Tosi saaristolaisia muikkuja

Pakkopallot

 
Terveellistä tyrniä ja kaunista käsityötä
Maalaisten touhua
Nimikkomukin olisi saanut mukaan
Turku tram handbag
 Kansainvälinen osa:
Samat italialaiset ovat kaikilla markkinoilla eikä tuotteet vaihtele, oli sitten Saaristolaismarkkinat, Silakkamarkkinat tai Kansainvälisen herkkuruuan markkinat.
Ihan samaa voi sanoa alla olevista kavereista, juustoa ja  brad (siis d)wurstia löytyy aina.
 Näitä silmäiltyäni alkoikin olla huikopalan (lounasaika) paikka ja tartuin tarjoukseen (10 e).

Lohta, aurajuustoa, valkosipulikastiketta, vihanneksia, pariisinperunoita. Olin aika lailla ekojen asiakkaiden joukossa ja annoksen uskalsi syödä. On myönnettävä, että nälkä lähti (tosin perunat jäivät, annos, kuten kuva kertoo, oli kilohinnaltaan, jos niin laskee, hyvin edullinen).
Saaristolaishunajaa
Jätin kuvaamatta kaikki grillimakkaran, metrilakritsin ja pölynimuripussien myyjät. 
Tunnelma siis mitä selvin saaristolaismarkkinatunnelma.
 Kotiin päin mennessä katselin maisemia ja nautin aurinogsta:
                                                
                       Päivä oli aurinkoinen, kasvot kohti valoa siis....
Rannan laivaravintolat ovat panneet parastaan houkutellakseen asiakkaita.

Sillan näkymät lupaavat kesää - sen tietää myös tuo lentävä olento, joka osui kuvaan ihan vahingossa.
Oletko jo äänestänyt?
  Aika tyhjän puhujia ja turhia lupaavia...
...

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Matkailu avartaa - jos matkaan pääsee...

Kotiprofessori lähti matkalle. Ihan valtameren taakse. Lähti oikein lentokenttähotelliin jo eilen, että varmasti aamulla on ajoissa kentällä.
Välilaskun aikaan, tänään ennen puolta päivää Kööpenhamista tuli viesti:
-Katso sieltä arvopaperilaatikosta (lukollinen  kassalipas siis) minun  Master Cardin PIN-numero ja laitatko sen sähköpostilla tulemaan.
Oli ottanut mukaansa vanhan kortin ja sitten lisäturvaksi ihka uuden toisen luottokortin ja kas, PIN-koodi oli unohtunut. Varmuudeksi siis kahden kortin matka.
Näin meillä.
No minä teen työtä käskettyä.
Paha vain, en saa kassalipasta auki.
Lippaan avain on Kotiprofessorilla mukana siellä kohta jo perillä, valtameren toisella puolen. Ja paluu on (tässä vaiheessa hänen onnekseen, huomaatte kohta miksi) vasta viikon päästä lauantaina.

Ei asiassa muuten mitään katastrofia olisi, mutta minulla on edessäni matkaan lähtö maanantaina. Ystävää tapaamaan Turkkiin. A-luokan matka. Yksin.

Minun passini on siinä samassa lukitussa arvopaperilippaassa. Ja lippaaseen on vain yksi avain.
Ja se ei ole minulla.


Millä hiivatin konstilla minä avaan tuon lippaan?


sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Kesää odotellessa

Lauantain kunniaksi minulla (taloyhtiön hallituksen varajäsenenä) oli aamulla klo 9.00  urakkana vinttitilamme tuuletusreikien tukkiminen kanaverkkotollukalla. Näin päästään eroon vinttiin lentävistä linnuista ja oravista. Paha vain, yhtiön 28 kopperosta vain 4 oli auki, vaikka puheenjohtaja oli pyytänyt niitä päiväkäskyssään avaamaan. Oletusarvoni oli, että valmiina ollaan vinttitouhusta klo 12.00.
                Suljettu koppero - vinttimaisemamme on sangen lumoava - asu on  aitoa 50-lukua.
Tänne päästiin - enää ei ole linnuilla tulemista!Helppo urakka, tuumin itsekseni. Menin kotiin mielessäni mukava kaupunkihetki sen sijaan ettänaamari kasvoillani uurastastaisin  jos minkäkin pöly-likapöperön joukossa vintillä. 
Kotiprofessori oli hänkin energisellä tuulella. Nousi tietokoneensa ääreltä ja totesi päättäväisesti:
-No nyt kun aikaa säästyi, voimmekin järjestää sinun dekkarihyllysi (700 dekkaria vie hyllytilaa melkoisesti).
?! Aikaa säästyi? ... aikaa oli säästynyt, kun arvioini vinttitouhun kestosta oli klo 12.00:en asti ja nyt kello oli 10.00...
- Kirjoja on ainakin mertin verran lattioilla ja ikkunapenkeillä, totesi asiantuntevasti ja haki tikkaat.
Niin sitten urakkaan, joka merkitsi metrin hyllylisätilan aikaansaamisen.
Helppo homma (!?). Päätin luopua parin kirjailijan tuotannosta ja laitoin ne perinteen mukaan ulko-ovelle ala-aulaan, siitä yleensä häviävät nopeasti ja menevät hyvällä tavalla kiertoon.
Sitten loput kirjat piti siirtää niin, että sille uudelle tyhjälle hyllylle (viimeisenä) siirrettiin sen yläpuolella olevan hyllyn kirjat. Aakkostus tarkistetiin Kotiproferssorille sopivaan tyyliin. Sanomattakin on selvää, että jokainen kirja imuroitiin pölystä. Samoin hyllyt ja ne vielä lisäksi kostealla rievulla. Tätä hyllyltä toiselle siirtoa riitti...
Kello on 12.00 kun lopetimme.
-No niin, tuumasi Kotiprofessori tyytyväisenä,  ollaan ihan aikataulussa ja nyt pääsemme kaupungille. Mitä se olikaan, mitä piti tehdä? Ai niin, ennakkoäänestää  ja sitten ruokaa ja sitten sinulle se johto.
Loppupäivämme soljui hyvässä yhteisymmärryksessä, jopa niin, että olimme yhdessä kävelyllä (todella harvinaista), minulla kamera, Kotiprofessorilla kauppareissua helpottamaan reppu.
                                                                  Kevätselfie
                                                        Kaupassa odotellaan jo vappua
 Matkamme maisemia:
 Likeisen koulun oppilaiden hauskasti maalaamat sähkö(tai muu)kaapit
 Tämä hieno graffiti koulun takana yllätti kokonaan, en ollut sitä aiemmin havainnut:
 En tiedä, mitä tuolla on.
 Tässä on lähin väestösuojamme, mahtaisiko tuo edellä oleva graffitin taustila liittyä siihen jotenkin?
 Koulun takana oleva ilmastointikanavien isot suut ammottivat:


Toinen kevätselfie. Ilmastointiputkien alla olevaa graffittia.
Kita (hiekkalaatikon suuaukko)
Catch up!










 
     Urheilupuiston yläkentän graafinen rakenne.
Urheilpuiston yhden tenniskentän reunamia.
 
 Kotipihalla kevät nupussaan: Laarimme odottaa peruskyntöä ja sen päälle kylvöä:
 Melkein torni - 50-luvun kotitalopilvenpiirtäjä:
 Olisikohan perustetta pihatalkoille?