Sivut

maanantai 29. heinäkuuta 2013

Auton penkkien suojauksen ylempi oppimäärä

Varmaan on muistissa, että Kotitohtori vaihtaa autoa. Sen myötä joudun luopumaan kauniin vihreästä autostani ja saan tilalle Kotitohtorin vanhan punaisen auton. On kuulemma turvallisempi. Pyysin viikonlopulla Kotitohtoria hankkimaan siihen lastensuojan takapenkille. Semmoinen on omassani ollut jo isoveljien alla monta vuotta. Ei tarvitse kurahousuissa liikuteltavaa, noin metristä kuljetellessa penkkien likaantumista surra. Hankinta toimitettiin kahden isoveljen kanssa miehissä. Pienet miehet hiukan hymyilivät kauppareissun jälkeen, jättivät sitten tarkemmin kertomatta mille. Sehän selvisi hiukan myöhemmin.

Eilen Kotitohtori yllätti ja ehdotti yhteistä autonpenkin suojan kiinnitystä.  Viimeisen  lomapäivän mukavaa puuhastelua Kotitohtorin mielestä.  Hankintaa tehdessä oli saadun raportin mukaan ollut kolme vaihtoehtoa.
Hiukan ihmettelin, kun muistan itse edellisen ostaneena, että niitä oli vain yhtä sorttia.
-Tässä se nyt on, otin tämän harmaan, kun ajattelin, että sopii paremmin.
Esittelee muovipussissa olevan penkinsuojasetin, musta-harmaan, ”metallinen” sävyraita  (siis hirveä) tekemässä päällisestä Kotitohtorin ja jonkun muun mielestä varmaan autoon sopivan ja tyylikkään.

-?!  Tuohan on penkinsuojapakkaus eikä mikään lastensuoja!  Lastensuoja  tarvitaan vain takapenkille, tuossahan on koko setti, ja  millä tavalla olet miettinyt sen asennuksen?  En minä tarvitse tuplapenkinsuojia, miksi ottaisin noin rumat - ja piste iin päälle, noissa varsinaisissa on ihan sama väritys! Siis hirveä.
-No,  itse pyysit hankkimaan tämmöiset.
-En tämmöisiä (painotan monikko-muotoa) vaan lastensuojan, samanlaisen  (painotan yksikkö-muotoa) kun on minun autossani  on (mennään katsomaan).
-Lastensuojassa on lentokoneiden ja  nallejen kuvia, katso nyt.
-Ei siellä tuollaisia ollut.
-No kysyitkö keneltäkään lastensuojaa, että missä niitä lasten/penkinsuojia kaupassa olisi?
-En (ei tietenkään, tämä mies ei kysele,  e i  k  o s k a a n,  e i  m i s s ä ä n) , minä etsin auton penkinsuojia.
-No koitetaan siten laittaa tämä edes (pitkin hampain yritän tyytyä tähän).
Purkaa osaset (niitä on) pussista ja ihmettelee. Lukee monikielistä ohjetta, jossa ei tietenkään suomeksi mitään (jota tuskin näkee, vaikka on silmälasit) ja aloittaa asennuksen.

-Ei tätä tähän millään saa (että turvavyötkin pitää saada laitettua... siitä läpi... ja miten, vetoketjut hämmentävät).
- No onko siinä jotain ohjetta, miten ne laietaan ja mikä pala näistä monista menee mihinkin?
-Ei ole (jatkaa kieltämättä epätoivoiselta näyttävää asennustyötä).
Otan yhden suojan käteeni  (se jota on tunkenut takapenkin istuimeen ja jota liehuttelee tuulessa ohikulkijoiden iloksi)  ja kääntelen käsissäni.

-No katso nyt: tämä palahan kuuluu selkänojaan eikä istuimeen (selvät merkit suojaan kiinnitetyssä lappusessa).  Näissä jokaisessa on merkintä siitä, mihin ne on tarkoitettu laitettavaksi.
Revin (siis revin) näyttävästi jokaisen suojan merkin esille ja painotan asiaa lappusia ja penkkejä osoittavin s e l k e i n  käsimerkein ja lisäksi tilanteen vaatimalla äänenpainolla.
-?!
-Sitä paitsi, näitä ei  minun autooni laiteta. Ne on rumat. Laita ne pois. Ne saa varmaan vaihdettua.
-Ei saa, kun otettu paketista (kehtaa sanoa - tässä maailmassa, jossa jo ALE -tuotteitakin voi  paikoin vaihtaa).
-Vai niin, kysyitkö sinä, voiko vaihtaa, että jos vaimo ei vaikka tykkääkään tai jos ei sovikaan auton merkkiin?
-En  (juuri niin, tämä mies ei kysele).
No?
Lastensuoja (jotain tyttölapselle sopivaa kuviota tietenkin) on ostoslistalla. Hankittu istuinsuojasetti menee vaihdossa.

Näin on.

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Normaali variaatio

Seuraava teksti kuvineen saattaa järkyttää herkimpiä blogissani piipahtelevia.

Kodin kunnostustyöt ja uudelleen järjestelyt sisältäen mm. ikkunoiden pesun ja kirjahyllyjen kokoamisen ja täyttämisen ovat tilanteita, joissa eniten sattuu tapaturmia. Varovainen siis pitää olla. Etenkin, kun ollaan liikkeellä kuntoutusvaiheessa olevan olkapään kanssa. - Olen myös pystynyt aloittamaan kuntosalilla käymisen ja mm kävelyn. Olkapäähän ei enää satu. Ihan messevä tunne.
Lisääntynyt liikuntatoiminta yhdistettynä  tikkailla edestakaisin kiipeämiseen, konttaamiseen, kyykistelyyn, kurottamiseen, siinä välillä vielä hiekkalaatikolla kakkujen tekemiseen toivat uutta ihmeteltävää: polvivaivan. Oikeassa ajaraajassa toiminnot ovat  jähmeämmät ja polveni tuntuu "sisältäpäin paksulta". Ei taivu kuten haluasin.

Ihmettelin Kotitohtorille asiaa - niinhän yleensä pariskunnat toisilleen uskoutuvat.
-Normaalia variaatiota (tyyppivastaus  terveyttä koskeviin pulmiini).
-Miten voi olla normaalia, että tuohon tulee tollaset patit, kysyn ja näytän polviani, joista oikea on silmin nähden (ainakin minun) erilainen kuin vasen.
-Ei näytä merkitsevältä erolta (ei edes koske -  voisi nyt edes kohteliaisuuttaan jotain tehdä).

No ei sitten. Otan kumminkin valokuvan, niin paljon harmittaa, että siinä ei mukama mitään näkyisi.

Päätin siinä samassa sitten suojata polveani ja käärin siihen kaapista löytyneen tukisiteen, sellaisen vahvan, joka liimautuu hyvin. Ihmeekseni se tukee askellustani, kun yhden koko päivän kirjahyllyjä kokoamme.
Illalla sidettä purkaessani olen vaikeuksissa.
Olin laittanut tukisidettä reippaasti polven alapuolelle ja myös yläpuolelle ristiin  / vinoon / limittäin menevillä vedoilla - ihan niin kuin  oppikirjoissa ohjeet sanovat.

Ensimmäiset kierrokset purkautuvat vallan mainiosti. Ihoa vasten olevat kierrokset ovat  tiukasti kiinni. Olin kiertänyt sidettä polvivaivani ympärille liimapuoli vasten ihoa.

Kun siteestä irti pääsin, oli polvenseutu ja etenkin siitä ylöspäin oleva reiden alku kuin vastakynityn kanan pintaa. Ihoa hiukan liiskoissa irronneena, punaisia verenpurkaumuapisteitä siellä täällä.


 
Mielestäni polvessa on  "posket" kummallakin puolella. Toisessa niitä  ei ole. Seuraavassa kuvassa näkyy teippivaurioita (tarkkasilmäisin erottaa punaisia alueita, joilta ihoa irtosi). Vammat eivät olleet onneksi niin pahat kuin mitä teippien irrottaminen iholta antoi odottaa. Punaiset täplät ovat aika somat.
Herätin ansaittua huomiota aamu-uinnilla.


-Ajattelin tilata sitten oikean lääkärin, polvivaiva vaan pahenee (koitan saada huomiota).
-No varmaan ihan hyvä sitten.
Siis täysin neutraalisti, ei hötky, vaikka selvästi annan ymmärtää, että en arvosta hänen lääkärintaitojaan.

Tilaan työterveyslääkärin. Siellä suhtautumistapa on vakavampi. Laitan sille lääkärille etukäteen sähköpostissa ottamani pattikuvat. Nimittäin jonkun on  todettava minulle, että minulla on polvessa patit. Ja ne patit ei välttämättä ole siinä koko aikaa. Eikä ainakaan heti aamulla, kun olen yön levännyt.

Ni. Tämä on minulle ihan normaalia variaatiota.

lauantai 20. heinäkuuta 2013

Hyllykooste

Kirjahyllyt purettiin lattiarempan vuoksi. Kaikki noin 3000 kirjaa imurointiin pölystä ja pakattiin muuttolaatikoihin. Kotitohtori on tunnetusti järjestelmällinen. Tikkaat koodattiin eli maalarinteipillä numero ja huonetta merkkaava kirjaus tikkaan kylkeen. Pahimmat hyllyjen liitoskohdat kuvatiin, jos vaikka unohtuisi, miten olivat kiinni. Minä olin kirjaaja ja kuvaaja.
.
Noin, näettekö?

Noin, tässä toinen, näettekö?
 
Monta kertaa ko hyllyjä purkaneena ja lisäosia liittäneenä Kotitohtori kehitti  i d e a n.  Nimittäin hyllyjä pitävät tapikkeet häviävät todella tehokkaasti ilman tätä innovaatiota. 
 
Yleensä etsitään ties mistä joka kerta, kun hyllyä siirretään/otetaan pois/ostetaan lisää.
Tavallisimmin mennään  m i e s a j e l u l l e  hyllyliikkeeseen ostamaan uudet.

 
Tadaaa:  Maalarinteippi joka ikisen tapin kohdalle, sille puolelle, jossa on se pieni kanta. Tämä teipitys siunaantui minun tehtäväkseni.
 
-Eikö nämä sitten tule ulos täältä, kun pysytytyksen yhteydessä teippi otetaan pois?
-Ei tule (miehinen varmuus on käsin kosketeltavaa).
Jatkan teippaamista, jota riitti kylliksi. Välillä jouduin oikeisiin töihin:

Hyllynirrotus
No mitä sitten tapahtui?
Pysytysvaiheessa  50% tuli teipin mukana pois, putosi lattialle, kieri näkymättömiin ja aiheutti suuretsinnän.

-No niin, minähän sanoin, että näin käy.

-Kyllä tämä nyt kuitenkin auttaa, katso nyt. Melkein jokaisessa pudotuksessa on jäänyt tuo toinen eli pari putoamatta.
-?!
-Näkee tosi hyvin, missä kohtaa hyllyn paikka on. Ei tarvitse etsiä sopivaa korkeutta (tyytyväisenä).
-No sen nyt olisi nähnyt ilman tätä vaivalloista teippausvaihettakin.
Ei naurata, sen verran pidikkeiden perässä konttaaminen rasittaa, se on  a i n a  minun tehtäväni.

Hyllyjä kannattelevissa tikkaista on selkeät pinttyneen pölyn ja hyllyn aiheuttaman vaaleamman puupinnan väri. Minulle se olisi riittänyt.

-Missä ne liitosjutut (hankalat liitokset valokuvissa) nyt sitten on (ihmeissään, innovaattori)?
-Ne laitettiin talteen tuonne toiseen varastoon (jota ei ole vielä purettu).
-No eihän näitä nyt sitten saa liitettyä.
Huomasi sentään. Itse vei toiseen varastoon,  juuri sen huoneen varastoituna olevan hyllystön takana. Tarkisti vielä moneen kertaan, että ovat tallessa.

-Varmaan mennään jonnekin syömään?

Suostun.

torstai 18. heinäkuuta 2013

Miesajelulla

Elämämme sai uutta ulottuvuutta, kun Velimieheni lahjoitti meille itselleen tarpeettoman kynäruiskun. Se oli jo jonkin aikaa ollut harkinnassa täällä päin, mutta prosessiin liittyi monia kysymysmerkkejä. Eivätkä ne loppuneet ruiskun saamiseen.
Tuli tiettäväksi, että oli hankittava  k  o m  p  r e  s  s o  r i,  jotta kynäruiskua voisi käyttää. Saimme ensi alkuun ystäväpariskunnalta oppitunnin kynäruiskun käytöstä, sen puhdistuksesta ja tietysti kompressorilta vaadittavista ominaisuuksista.  Harjoittelimme kädestä pitäen. No niin.

Kynäruisku laatikossaan ja tuo johto ja sen päässä oleva liitin, jonka
vastakappaleen haku työllisti
Seuraava etappi oli hankkia liitin, jolla kompressori saadaan yhdistymään kynäruiskuun. Jotenkin se tarvitaan, en tiedä tarkemmin.
Siis: myynnissä olevat kynäruiskut eivät "keskustele" myynnissä olevien kynäruisku-kompressorien kanssa. Pitää olla joku liitin, joka on kooltaan kaikkea muuta kuin Suomessa LVI -alan myynnissä olevat ("liika pientä meille").

Eilen:
Lähdimme liikkeelle klo 11.00 ja kotiuduimme klo 15.00.
Matkaan mahtui (käyntijärjestyksessä)

Biltema
- asiakasneuvonnan kesäapulainen tai vasta aloittanut tai muuten vaan motivoitumaton palvelutehtäväänsä työntekijän asiantunemus liikkui tasolla - ööö - onks joku sanonu et tääl on tommonen (meidät oli ohjattu asiakaspalvelupisteeseen)
-visiittimme käsitti yhden kompressorin paketista ottamisen ja liittimen vertailun ja sovittelun kuvan mukaiseen johtoon, kaiken omatoimisesti... Ei onnistunut.

Motonet
-löysimme kahta eri kynäruiskua, toinen sama kuin omamme, kahta tähän tarkoitukseen mainittua komressoria, lisäksi kohtasimme erittäin ystävällisen myyjän, joka totesi, että tarvitsemme sisäkierteellä varustetun 1/8 kokoa olevan jonkun liittimen, antoi vielä koodinaatit lappuselle ja ohjasi toisella puolella kaupunkia olevaan LVI-erikoismyymälään (en muista nimeä)

Siis se kolmas liike - ei tulosta.

Sieltä meidät ohjattiin turkulaisten tietämään Orikedon alueen "miestaivaaseen"  eli yhteen sen monista LVI -alan liikkeistä -  ei tulosta.

Biltema (uudelleen!!!), nyt tiedettiin jo tarkemmin mitä tarvittiin (oltiin matkan varrella saatu hyviä neuvoja), ensin nippeli sisäkierteellä 1/8 kokoa ja sitten sitä vasten toinen, joka sovittaa sen 1/4 kokoon - pysyttekö perässä - ja sitten vehkeet toimii keskenään.  Ei tulosta, ei löytynyt.

Parkkipaikan yli, yritys K-raudasta - ei tulosta.

Lähdettiin kotiin.
Otin autossa käteeni Bilteman luettelon ja hain kohdan kompressorit. Siellä oli listatavarana johtoliitin. Ei kun käännös ja takaisin Biltemaan (!!!). Kävi selväksi, että ko johtoliitin kuuluu Bilteman omaan minikompressoriin eikä sovi siihen, joka meillä jo on.

Kotitohtori roikkui koko illan netissä ja vielä lisäksi 90 min help desk -puhelun avulla Velimiehen kanssa puhelimessa. Velimies surffasi pääkaupunkiseudulta käsin meidän kotipaikkakunnan alaan liittyvät liikkeet. Asia oli hänelle enemmän kuin selvä (traktorimies kun on): Tässä tapauksessa pitikin kääntyä hydrauliikkaliikkeiden puoleen ja me kun olimme asioineet LVI-juttujen parissa.
 
Ohjeita on
Tänään aamulla lähdimme klo 9.30 tavoittelemaan tuota kummajaista.
Kohteet käyntijärjestyksessä:
 
Orikedon suunnalla, siis sen eilisen LVI-liikkeen naapurissa oleva hudrauliikka-asiantuntemusta omaava  tarvikekauppa. Minä jäin autoon odottamaan. Kotitohtori ehdotti.
 
Nippeli löytyi. Myyjä oli tuonut  tiskille ainakin kilon ja ollut enemmän kuin hämmästänyt, kun Kotitohtori otti vain yhden. "Mitä maksaa", kysymys aiheutti kuulema lievän hämmennyksen,  sitten:  "Olisko euro"?  Kotitohtori antoi kahden euron kolikon. Kun myyjä kysyi, tarvitaanko kuittia, Kotitohtori repäisi, "Ei tarvita, eikä tarvitse antaa rahasta takaisin".  Tuumi autoon palattuaan, että häntä varmaan luultiin traktorinomistajaksi, kun kuulema traktoreihin niitä justiinsa tarvitaan.
 
Siitä ajoimme Motonettiin (toisen kerran jo), koska siellä oli  miehenmieltä miellyttävä kompressori, joka ostettiin, kun ensin oli kokeiltu, että hankittu liitin sopii.
 
Siitä ajoimme Biltemaan (!!!), ja sieltä hankittiin se pienennin, jolla saatiin 1/8 osainen liitin toimimaan yhteen 1/4 juttujen kanssa. (Minä olen pudonnut kärryilta jo toisen Bilteman käynnin yhteydessä).
 
Ja nyt se toimii

 
PS:
Kotitohtori totesi toista kertaa Orikedon suuntaan mentäessä
-Tämä on tämmöistä miesajelua (innoissaan), lomalla tämmöinen on kivaa (no en valita, enempi naurattaa).
-Tässähän tulee kotikaupunkin ihan uudella tavalla tutuksi, en ollut koskaan kuullutkaan mistään Oriekedon seudun monialaisista hudrauliikkakaupoista, onneksi sinun Velimies tiesi.
-?!

Kun päästiin (sitä toista kertaa) Motonetistä ulos kompressori kainalossa oli Kotitohtorilla hymy herkillä ja tunnelma huipussaan.
-Pitäisikö syödä lounas ulkona?
Jo vain kelpaa, olin jo aika väsynyt tähän miestoimintaan.
Ja sitten syötiin
 
Otin sitten hot dogin yhdellä nakilla (pitkä) ja kaikilla mausteilla. Sain puolet kokistölkistäkin.
Kyllä lomalla on mukavaa.

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Voi kun pääsis etelään

Koti on tyhjennetty. Aamulla muuttofirman miehet kantoivat painavimmat kalusteet siirtotilaan lattiarempan alta. Ei sen kummempaa kuin vanhan lautalattian hionta ja lakkaus, mutta tyhjennettävä oli. Siirtotilan muodostaa citymökki, joka sijaitsee saman talon samalla tasanteella. Muuttomiehet olivat  hetken äimistyneitä, mutta tajuttuaan tilanteen aika tyytyväisiä. Ei tarvinnut kerrosten välissä taiteilla. Kotitohtori oli piirtänyt millimetripaperille miten kaikki laitetaan. Tehtävä siis aika helppo.
Asumme sitten kaiken maallisen keskellä ainakin tulevan viikon, ellei pitempään.
Kun muuttomiehet lähtivät, aloin katsella äkkilähtöjä. Sen verran oli liikkumatila supistunut.

Häkellyttävä yleisnäkymä sisään tullessa.
Pelkkää sänkynpohjaa ja tuolinjalkaa.
                            
Kolme pöytää ja osa tuoleista
 

TV - mutta miten sen ääreen pääsee?
 Kanjoni eteisestä olohuoneen kautta makuuhuoneeseen.
                                      
Sänkyyn pääsee vain pujotellen

TV- ja radiovarasto

 
Mikä tässä on pahinta?  Siis pitää neuvotella TV-ohjelmista. Normaalissa tilassa voi mennä mökille katsomaan Mallimaailman huipulle, Pientä pintaremonttia ja Huvila ja Huussia. CSI ja NCIS ja Silta tulevat niin myöhään, että silloin tarvitaan vain yksi lähetin.

Mutta että etelään äkkilähdöllä - olisiko teille tullut moinen mieleen?

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Ohjeet on noudattamista varten

Vanha pyykinpesukone (vm 1993) osoitti vian merkkejä. Koneesta tuli paha haju. Sähkölukolla varustettu ovi  kieltäytyi avautumasta. Koneen käydessä alkoi vesi (harmaa, liejuinen) valua koneen alta.  Kaikki yhtaikaa. Kauhunsekaisin tuntein mietimme, joko on eron paikka edessä.
-Mitä nyt voidaan tehdä, kysyin Kotitohtorilta (varmaan kohta googlettaa).
-Minä katson tuota nukkasihtiä ensin.
Osaa todellakin katsoa nukkasihdin, joka on aika sotkuisessa kunnossa.
-No niin, täältä valuu vettä ja tämä on putsattava (toteaa minulle, joka olen jo toisessa huoneessa)
-Mikähän tämä on?
Miten voi kysyä tuolla tavalla, kun minä olen eri huoneessa?
On kontallaan koneen edessä ja pitää kädessään mustaa letkua ja pientä klipsiä.
-No se on se letku varmaan, josta se vesi tulee.
- Niin, mutta miksi se lähti irti?
-?!
-En minä tiedä, eikö sitä voi laittaa takaisin (olen harvinaisen asiantunteva, menen jatkamaan omaa puuhaani).
-Näinkö se nyt laitetaan takaisin?
Miten voi kysyä tuolla tavalla, kun minä olen eri huoneessa?
-En saa tätä kiinni, mikä ihme tässä nyt on ja mikä tämä haju on?
-Minusta se on homeen ja sellaisen kummallisen märän metsän ja mullan haju.
-Ei, kyllä tämä on nyt jotain muuta.
Menee googlettamaan
-Täällä sanotaan, että pesukoneen yksi tyypillisimmistä oudoista hajuista muistuttaa kostean, homeen ja märän metsan ja mullan hajua. Se tulee pesu- ja huuhteluainejäämistä.
-?!
-Täällä on hyvät ohjeet asialle, pitää ostaa sirtuunahappoa, mistähän sitä saa?
-Apteekista (ei taatusti usko, kohta googlettaa).
-Minä katson googlesta... Hei, sitä saa apteekista.

Monivaiheisen korjausoperaation jälkeen (uusi varaosa oven sähkölukkoon, uusi letku irronneen tilanne, ammattikorjaajan kaksi käyntiä) ja todella monen puhdistavan koneen käyttökerran jälkeen ollaan tilanteessa, että pesukonetta ei tarvinnut vaihtaa. Haju lähti.

-Ohjeen mukaan pesukonetta pitää  kerran viikossa käyttää 90 asteen ohjelmalla, tyhjänä tai sitten siihen sopivalla pyykillä (on googlettanut enemmän kuin yhden päivän tätä asiaa).
- En ole koskaan tehnyt niin, sanon ja kummastelen tilannetta.
- En minäkään.
-?!
Siis sanoo ihminen, joka ei ole koskaaan ,  e i  k o s k a a n,   laittanut pyykkikonetta päälle. Kaksi kertaa on ottanut  pestyn pyykin pois koneesta. Ensimmäisellä kerralla jätin vuokaavion keittiön pöydälle, toisella kertaa olin puhelimen päässä on-line-tilassa neuvomassa.
Siirtyy nopeasti seuraavaan ohjeeseen.
-Koneen luukkua ei saa koskaan  jättää pesun jälkeen kiinni. Koneen pitää saada ilmastoitua.

Kun kaiken tämän ohjetulvan jälkeen menin seuraavan kerran kylpyhuoneeseen, löin ensin lonkkani pesuaineannostelijaan auki jätettyyn luukkuun, seuraavaksi hartiani kuivausrummun luukkuun ja niistä selvittyäni tömäytin polveni apposen auki repsottavaan  pesukoneen luukkuun.

 
Ohjeita pitää noudattaa.

perjantai 12. heinäkuuta 2013

Merkkiuskollisuutta

Meillä ollaan merkkiuskollisia ja kodinkonehankinnat tehdää Kotitohtorin  koordinaateilla,  kunnollista pitää olla, vaikka hetken kirpaisee. Sitten kestää. Pesukone on jauhanut vuodesta 1993. Pölynimuri on pitänyt kerran tuon vuoden jälkeen uusia, silloinkin perusteena oli kierrättää vanha kone mökille. Ainut todellinen ongelma on imurien kanssa pölypussien hankinta, sen kaikki varmasti tietävät.
Minä vastaan pienkone- ja astiahankinnoista. Ja auton väristä (ei ole uusi auto vielä tullut).  Suoritin tunteita herättävän nostalgiamatkan keittiön laatikostoihin (tavoite: tehdä tilaa eli laittaa turhat tarvikkeet pois). Tärkeimmät pienvälineet ovat vuodelta 1976. Se on tosi.

Aina roiskuu ruostuu, kun rapataan, sanoo sananlasku.  Nuoremmille selvennökseksi, että vasemmalla on pähkinänrouhin, mantelista saa ihan silkinhienoa purua, juustokin sujuu (ei kannata pehmeillä juustoille yritellä, sulatejuustolla vähiten, koettu). Oikealla olevalla tehdään muhennosta esim perunoista (sen on siis  m u u s s i). Teriä on kolmea vahvuutta. Kaikki ruosteessa. Paljon käytetty, usein pesty. Laatikossa tallella.
Yhtä vanha, itsenäisen elämäni ensimmäinen kodinkone on vatkain (vankka ja varma Philips 1976), jos joku ei tunnista. Ei mitään vikaa, kermavaahto (tyttären opastamana myös peruramuussi) syntyy vaivatta, kahdet vispaimet, toiset kermaan, toiset jämerämpään taikinaan (koukut). Pankaa paremmaksi.


Vieressä turhin hankintani, jonka koin välttämättömäksi en-muista-mikä-Hesarin-resepti-silloin-oli-kyseessä vuoksi. Lähempää katsottuna tämmöinen:

 
Jauhosekoitin /erotin tms -  eli mikä tahansa jauho saadaan vieläkin hienojakoisemmaksi
 - tuosta kädensijasta painetaan ja sisällä  toimii sekeoitinjuttu. Kategoria: turha ostos. Jäi laatikkoon, garafinen ilme miellyttää.
 
Toinen turhake meni roskiin ennen kuin huomasin dokumentoida kuvaksi - sampanjavispilä. Patterit loppuivat enkä keksinyt sille edes patterien toimiessa käyttöä.  Laatikoon jäivät (sarjassa lahja naiselle, jolla on jo kaikkea) mm. oliviin kiven poistaja, parsankuorija, mansikan rontinpoistaja, oliivin poimija  (special desing siihen, että oliivit saa kapeasta lasipurkista ulos), limeviipaleottimet ja hiukan isompi limemehupuristin.
 
Laatikoihin tuli tilaa - ei sen vuoksi että kovin paljoa sieltä poistin. Logistinen järjestely pelasti tilanteen. Sain pitää monta kaunista turhaketta.
 
Näillä mennään.

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Cityviljelyn hurmaa - Osa 2

Pihaviljelmämme ovat  jollakin ihmeen kaupalla  vielä hengissä. Naapuri edelleen matkoilla. Oli pakko kastella nuo kaksi lavettia edellispäivänä. Tänään ei tarvitse. Sataa. Satotoiveet sen kun kasvavat. Suoritan kastelun lisäksi systemaattista seurantaa ja dokumentoin kasvua kuvallisesti. Saa sitten naapuri 1 virtuaalisesti seurattua lomapaikasaan netin kautta tilanneta.


Tilanne 9.7.2013
Naapuri 2:n sipulit (?) ja taempana 1:n pehkoa  9.7.2013
 
Tilanne 30.6. (1:n sipulit)

9.7.  porkkanat nostaa päätään, sipulit lepäävät

Näin hurjalla vaudilla olen kohta  harvennuspuuhissa, jos ei naapuri 1 ei saavu  paikalle.
 
Minun palstani 30.6.
Tuota  tillia voisi riittää esim. rapukekkerien ajaksi. Samoihin kekkereihin poimin omat kukkaseni pöytäkoristeeksi. Tai ainankin niin toivon tapahtuvan.

  9.7. - rivistössä komeilee yksi eksynyt kesäkukka
Palstani 9.7., huom. vas. ylh. kesäkukat.


Ainut kukkiva juttu on tässä - haluaakohan se kyytiin?

Suosittelen tämmöistä cityharrastetta. Varsinkin jos on naapureita, jotka sitten sitä hoitaa. Minun varaani ei olisi kenenkään kannattanut asiaa jättää. Mutta onhan tuo laatikon ulkopuolella oleva päivänkakkara soma. Sitä en ainakaan minä istuttanut.

Ensi kesäksi ehdotan hallitukselle hankittavaksi harrastekanoja tai vaihtoehtoisesti lampaita. Lampaat pitäisivät nurmikon siistinä. Loppukesäksi ensi vuonna vielä grilli pihalle tököttämään ja hyvin syönyt lammas siihen sitten. Pihajuhlat oikein. Naapuritalon väki  olisi kateellisia. No niin. Lomia kaikille täällä piipahteleville.

tiistai 9. heinäkuuta 2013

Jenkin puraisema

Tausta:
Sehän on jo tiedossa, että Kotitohtori lukee Helsingin Sanomista ruokareseptejä. Niiden noudattaminen muodostuu yleensä tavallista elämää ylevämmäksi spektaakkeliksi. Viime viikon torstaina minulle esiteltiin "ihan yksinkertainen kotitekoinen hampurilainen", jota varten  pitää  mennä vähintään Kauppahalliin hyvän jauhelihan perässä. Ennen valmistusprosessin ryhtymistä ehdimme tehdä pienen lomareissunkin (HS:stä repäisity ohjesivu oli mukana, uskokaa tai älkää).

Tavoite:
 
 
Menetelmät:
Lähempi ohjeen tarkastelu paljasti, että tähän t o d e l l a yksinkertaiseen kotihampurilaiseen pitää marinoida punasipulia (vetäytyy jääkaapissa 4 tuntia) ja valmistaa Chipotiemajoneesi ja bataatti-ranskalaiset. Siis ihan yksinkertainen hampurilainen. Kuvasta päätellen vielä joku lippu liehumaan koko jutun päälle. Kokemuksesta viisastuneena (viite: Vianello Tonnato) ehdotin, että nautimme lounaaksi joidenkin äitien tekemää pinaattikeittoa ja laitetaan sipulit antumaan heti puolen päivän jälkeen. Ja siinä odotellessa sitten tehdään tuo kummallinen majoneesi.
 
Kaupassa vierähti aika tovi Chipotiekastiketta metsästäessä (ja reseptin mukaan vahvaa). Kun hyllyvälit oli tutkittu ja kun joka välissä ehdotin neuvon kysymistä, alkoivat voimat hermot olla vähissä. (Tosi mies ei  apua pyytele - se on motto meillä päin). Ihan omin luvin etsin kauppiaan, joka asiantuntevasti ojensi meille purkin kaipaamaamme tököttiä ja varoitteli väkevyydestä (silmien tasalla siinä hyllyssä, josta Kotitohtori etsi , mutta "ei löytänyt") .
 
Tulokset:
 
 
Valmiit Chipotiemajoneesit (vas. ylh.Kotitohtorin väkevä ja oik. ylh. minun miedompi,
alla marinoidut punasipulit). Ei hassumpaa? Tämä rohkaisi jatkamaan.
 
Jauhelihapihvien paistaminen jätettiin ihan viimeiseksi. Siinä odotellessa menivät sämpylätpullat lämpiämään. Ohjeessa  "laita leivät paahtumaan keskilämpöiseen uuniin"  ei mainittu aikaa eikä tarkkaa astelukua. Alustava keskustelu oli niin tyypillinen:
- Kannattaisko nyt jo laittaa ne leivät uuniin?
- Ei, se leipäpulla on niin höteröä, että palaa, jos on siellä kauan ja ne eväti pysy lämpiminä kuitenkaan, kun pitää pihvit paistaa.
- No jos kuitenkin laitan, niin ovat sitten valmiina (siis ei usko) ja laittaa uuniin.
 
Tulos näytti  noin varovaisesti arvioiden suhtkoht  r a p e a l t a:

 
- Ei kai hampurilainen voi rapista suussa,  kuului Kotitohtorin kysymys, kun maisteli  ja  lähemmin tarkasteli uunissa jonkin verran liian kauan olleita tuotoksiaan.
- Ei, laiteteaan uudet uunnin (onneksi hampurilaispussissa oli tavaraa melkein pataljoonalle) ja pidetään siellä ihan pieni tovi vain.
-Miten pitkä on tovi ? 
(Ei sentään mene googlettamaan)
 
Vertailuksi uunissa hetken käytetty, lautaselle asti hyväksytty hampurilaispullan kansi:

 
Reseptissä mainuttuja bataattiranskiksia ei edes harkittu (minun päätökseni). Tuhti annos sisältää yhden  pihvin, ison pullaleivän, vuohenjuustoa kaksi siivua, marinoituja sipulirenkaita, päälle vielä cheddarjuustosiivu ja iso kasa tuota ihmemajoneesia.  - Vastapäätä istuvan Kotitohtorin ilmehtiminen antoi ilman ranskiksiakin vaikutelman tyytyväisyydestä.


Yhteenveto ja loppupäätelmät:

Niin kuin aina, jatkoa on (paha kyllä) luvassa.

- Eikös ole mukavaa, kun tässä yhdessä kokataan (miten voi ruoka innostaa miestä näin)?
Jatkaa lähes syvällisesti:
- Tässä iässä ruuanlaitto on sellainen yhteinen harrastus.
(Huoh...)
-Pitääkin tässä lomalla seurailla Hesarin ruokajuttuja, tämäkin oli kiva resepti (kestotilausta ei kannata kesken kaiken  peruuttaa, se olisi liian paljastavaa). Tekee samalla toista hampurilaistaan. Chipotiemajoneesi jää mukavasti nielun pohjalle kuulema.
 
- Onhan se mukavaa. Pyyhi sitten tuo tiskipöytä ja laita nuo salaatinrääppeet roskiin ja pyyhi ruokapöytä myös. Ja roskis alkaa haista, se pitää viedä ulos.
 
- Ajattelin, että seuraavaksi teemme pitaleipää (... eikä pyyhi pintoja, i k i n ä... )
- ?!
- Lehdessä sanottiin, että sellaiset valmiiksi maustetut majoneesit ei ole hyviä, mistä olen ihan samaa mieltä. Majoneesi pitää maustaa itse. Valkosipulit siinä joukossa oli tosi hyviä, eikö vain?
 
 Piilotan seuraavan viikon Hesarit, se on varma.

sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Pakolliset lomakuviot

Yle Puheen uutisten mukaan suomalaisten tavallisin lomailukohde on iso kauppakeskus (tyyliin Tuurin kyläkauppa) ja ABC-kahviloiden tapaiset matkanvarren ravitsemuskeitaat. Teimme Kotitohtorin kanssa pikkulomareissun Mänttään (nyk. Mänttä-Vilppulaan). Reissumme vei aikaa perjantaista aamupäivästä lauantai illansuuhun. Taisimme toimia ihan niin kuin uutinen kertoi.
Piipahdimme mainitun tyyppisten kohteiden lisäksi Mäntän taideviikkojen Pekilossa.
 


Pekiolon sisäänkäynnin kattorakenne

Pihalta löytynyt: ehkä ollut jokin iso teline kiinni joskus?
 
Ukkospilvet Mäntän yllä
Pekilossa taidetta ihmetellessämme alkoivat tummanpuhuvat pilvet kertyä taivaalle. Pelastauduimme kunnon kesälomanviettäjien tavoin lähellä olevaan ostosparatiisiin.  Hotellimme likeisyydessä sijaitsi parahultaisesti TOKMANNI, josta olen usein kuullut puhuttavan, en koskaan ennen ilmiöön tutustunut. Ostin yhden (110cm) paidan. Ko kaupan perustajaan törmäsimme kotimatkalla Riihimäen lasimuseossa, jossa oli esillä "Collection Kakkonen"  eli  keräilijä Kyösti Kakkosen Tapio Wirkkalan lasikokoelma (kauppa se on mikä kannattaa...).
 
 
Näkymä hotellimme Honkahovin parvekkeelta taidepihalle



Ja siitä hiukan katsetta nostaessa näkymä järvelle. Hotelli oli todella rauhallisella paikalla. Alunperin rakennettu 1932 Scherlachiuksen tehtaan toimitusjohtajan kodiksi.
Lauantaiaamulla vierailimme kunnon kesämatkalaisten tavoin Outlet myymälässä.
 

Sieltä matkamuistoksi löysin tuikitarpeellista pientä tarviketta
Kuitukuun liki runolliset tiskirätit

 
              Mutteritaiteilija Gunter Scholtzin Sukeltaja
Kotimatkalla lounastimme Hyvinkään  ABC:tä vastapäätä olevassa Teboilissa (vai oliko Neste, en muista, ei kuitenkaan ABC). Tartuimme tienvarsimainoksen ylistämään Pyttipannuun. Oli elämäni kallein pyttäri. Onneksi kanamuna melkein juoksi rasvaperunoiden ja makkaroiden päällä. Hiukan lohdutti. Ja kahvin sai jälkkäriksi mukaan autoon.
 
Mitä tulee kunnon lomalaisen toimintaan, päätin repäistä ja jatkaa tyttäreni ohjeen mukaan kynsien hoitamista. Olen ihaillut kynsitaidetta muutaman tovinkin. Minusta Lila lakkaa reippaan rohkeasti, samoin Maijulla on hienot kynnet. Moisiin en suurin surminkaan uskaltaisi ryhtyä.Tasavuotispäiväksi lakatut kynteni miellyttivät niin paljon, että rohkaistuin yrittämään ihan itse. Kolme kerrosta melkein väritöntä lakkaa näyttää mielestäni  i h m e e l l i s e l t ä. On vain yksi ongelma: Kotitohtori sai nirhauman rystyseensä ja päätimme hoitaa sitä asian vaatimalla tavalla. Lähiperheen lapsilla oli havaittu Turkin uima-altaalta mukaan tullut märkärupi ja sitä emme halunneet. -  Ei ole metyleenisinen voittanutta silloin, kun tarvitaan bakteerit tappava paikallishoito. Suosittelen. Pumpulitikku on hyvä ase, kun sitä levittää. Ei siis vessapaerista tehty tollo. Siinä käy huonosti.
 
           

Näillä näpeillä sitten lomaa jatkamaan. Metyleenisini  lähtee pois omia aikojaan, toivottavasti loman loppuun mennessä. Töissä olisi aika noloa olla sinikyntisenä. 

torstai 4. heinäkuuta 2013

Kahvikissa kierroksella (5) - Aulassa on tunnelmaa

Siirrymme rantaa myöden Paawon patsaan risteyksen yli ja kuljemme kohti seuraavaa kahvinjanon sammuttavaa kohdettamme. Matkalla törmäämme seinätaiteeseen.

Tämä terassi on Turun terasseista omintakeisin. Kahvikissan mielestä
myös alakuloisin. Hoitamaton ja sottainen alue, josta saisi jotakin mukavaa,
kunhan vain joku jaksaisi ja viitsisi. Ja maksaisi?

Seuraava seinämaalaus liittyy Kahvikissan kohteeseen. Upea maalaus johdattaa meidät kohti Åboa Vetus Ars Nova -museota.



Turun Piirustuskoulun oppilaiden työ entisen "Rettigin palatsin muurissa"

 Turun historiallisessa keskiössä sijaitsevan Aboa Vetus Ars Novan edustalla seisova norsu töräyttää isot ja pienet kahvikissat tervetulleiksi.

                      
Cafe Aulaan kulku rattailla sujuu, sisään pääsee ramppia pitkin ja se ulottuu kahvilatiskille asti.
                  
                 
Kahvilaympäristö lukeutuu Turun upeimpiin - vanha historia yhdistyy hienosti uuteen. Keskiaikaan voi kurkistella kahvia nautiskellessa. Aula on viihtyisä ja siisti, leppoisat sohvaryhmät kutsuvat lukemaan esillä olevia aikakausilehtiä.


Terassille pääsee myös ulkokautta - rattailla sinne ei sisäkautta kannata yrittää.

Pihanpuoleinen sisäänkäynti
Sisäpihan terassin puolella ramppia ei ole. Rattaita pitää nostaa ja runnoa portaiden yli, jos sisään tätä kautta rattailla haluaa.

                    
Terassilla sen sijaan mahtuu olemaan varsin mainiosti lapsen kanssa. Rattaille on varjojen alla tilaa. Lapsille on jopa hiekkalaatikko.
Pihalla oleva läpinäkyvä talo ihmetytti pienintä kissaa
Kahvikissa kiittää:
Lapsinäkökulmasta kiitoksen ansaitsee syöttötuolivalikoima.  Pillimehuja  eri  lajeja, ei kuitenkaan sokeritonta vaihtoehtoa. Tarjolla oli luomuomenamehua hedelmän omalla sokerilla makeutettuna sekä melko suuri valikoima erilaisia jäätelöitä. Lasten viihtyvyyttä lisäävät värikynät ja paperi. 
Kahvikissan erityiskiitos tapettien väriin soinnutetuille syöttätuoleille.
                              
Cappuccino valmistetaan täysmaitoon, tarvittaessa saa laktoosittoman tai rasvattomaan maitoon. Ulkonäkö houkutteleva, kuviointia ei ollut, mutta vaahdon päälle ripautettu kaakaojauhetta. Vaahto oli pehmeän täyteläistä ja sitä oli paljon – siitä kahvikissa tykkää. Cappuccino maistui aidosti kahvilta eikä maito vienyt pääosaa. Cappuccinoon kuuluu suklaamakeinen (iso plussa). Pieni kissa sai pienen keksin, josta oli hyvillään. Leivonnaistarjonta on monipuolinen, suolaisiakin vaihtoehtoja on. Kahvilatuotteet ovat kauniisti esillä. Kahvikissaa miellytti myös käytössä oleva astiasto. Lounastarjoilu.
Makunystyröitä hellivät kupposet
Palvelu on ystävällistä ja asiallista, eikä hitaudesta voi moittia. Cappuccinot valmisti asiantuntevasti Arto Vesterinen. Kahvin jälkeen voi lähteä museokierrokselle tai katselemaan vaihtuvia näyttelyitä. Pikkuostojakin voi tehdä.

Pientä viilattavaa:

Pillimehuvalikoimassa ei ollut sokeritonta vaihtoehtoa. Terassin hiekkalaatikko oli aika lailla kaljun oloinen. Ulkotilan viehättävvyyttä haittaavat oluttiskit. Rattaiden kanssa kulku pihan puolelta sisään on liki mahdotonta. Enemmän kukkaistutuksiakin voisi olla silmäniloa tuottamaan.

 
                           
                        
Kesän remontin aikana piha on valjastettu dramaattisin mustin varjoin ja juomatiskejä oli lisätty – ne alentavat ennen niin avoimen pihapuolen viihtyisyyttä ja valoisuutta melkoisesti.
Levottomuus ja hälinä hieman hailensi sisäkahvilan kahvinautintoa (kahvikissat liittivät sen ison koululaisryhmän saapumiseen).
Erikoismainintoja:
Terassilla nautit kahvisi legendojen seurassa.  Pihalta on pääsy Linnateatterin kesänäytöksiin. Taide on voimaakkaasti läsnä ja kahvin jälkeen voi  katsoa kulloinkin esillä olevan näyttelyn. Siitä Kahvikissa tykkää.
                           
Aula Cafe  / Åboa Vetus  Ars Nova
http://www.aboavetusarsnova.fi/fi
Itäinen Rantakatu 4-6
20700 Turku

Kahvila avoinna joka päivä klo 11-18