Sivut

sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Cityviljelyn hurmaa - Osa 1

Taloyhtiömme pihalle valmistettiin kaksi istutuslavaa, kooltaan noin 1m*2m. Tarkoituksena oli, että kaikki kiinnostuneet saisivat jotain pientä viljellä. Ilmoittautuneita kertyi 3 (minä myös, hiukan hampaat irvessä, mutta  hallituksen jäsenenä pitää olla aktiivinen).


                              

Mietin tarkoin, mitä viljelisin. Olen nimittäin varma, että jos ei kateelliset naapuritaloyhtiön porukat (talo tuolla taustalla) käy viemässä satoamme, niin sen tekevät liikekannalla olevat citypuput. Päädyin kukkasiin ja aina luotettavaan tilliin.

 
Siemenet kylvin kesäkuun alussa (hiukan varmaan myöhässä). Kesäkukkasekoitus tässä kuvassa. Naapuri ehti laittaa puolitoista viikkoa aikaisemmin salaattia, kurkkua ja porkkanaakin ja mitä vielä, en muista.
 
Tilanne  kesäkuun lopussa, naapurien laari vasemmalla.
On se hyvä siinä rintaa röyhistellä, kun istutus oli ennen muita.
                          
Naapurin sipulit ja minun orastava tillini tuolla kauempana.
Porkkanaakin kuulema laittoivat. En näe sitä.

Minun upeat tillit ja ihan tuolla vasemmalla ylälaidassa
kesäkukkasekoitukseni alut.
 
Tässä kolmannen viljelijän (vasta viikko sitten) istuttamat jotkut
- pikkiriikkistä itämistä näkyvillä siellä on.
Cityviljely on mukavaa. Naapuriviljelijä lähti matkoille kahdeksi viikoksi ja lupasin kastella. Odottelin aikani (yli viikon pinnistelin), kunnes sitten viime yön sade säästi siltäkin puuhalta. Pelkään, että naapuri viipyy pitempään matkoillaan. Silloin tulee eteen heidän porkkanoidensa harvennus. Ongelma on, että en tiedä, mikä näistä kaikista esittämistäni tupsakkeista on se porkkana.
 

lauantai 29. kesäkuuta 2013

Testejä kesän varalle

Sadepäivän viihdykkeeksi kävin läpi muutamia testejä. Ensinnäkin loman alkaminen liki heti suoraan sairasloman jatkeeksi aiheutti lievää paniikkia. Miten selviän lomasta? Jostakin suunnalta arviointiin, että ei kai se enempiä murheita aiheuttaisi, kun on muutenkin ollut kotona olkapäätä potemassa ja kahviloita kiertämässä.  Lähdeviite: http://kuntoplus.fi/testaaitsesi

MILLAINEN LOMANVIETTÄJÄ OLEN?
Testin mukaan lomani ja arkeni ovat sopusoinnussa (lattiaremonttiin menee tämä loma). Mottoni voisi olla ”Lomat ovat mukavia, mutta arki on oikeaa elämää”. Elämässäni loma ja arki ovat tasapanossa (väärin, voisin olla lomalla enemmänkin). Nautin lomistani, mutta ne eivät edusta minulle koko elämää (tuota pitää vielä miettiä).

Uudenvuodenlupaukset ja aika yleisesti sitten siihen tueksi kesäkauden alkajaislupaukset sisältävät aikamoisen lupauksen liikunnan lisäämiseksi. On kuulemma tilastollisesti merkittävästi yhteydessä vyötärönympärykseen.

Millainen LIIKUNTA SOPII ITSE KULLEKIN?
Löysin testin, jolla voi tutkailla itselleen soveliaimmat liikuntalajit. Testin mukaan olen itsenäinen, riippumaton ja kurinalainen (näin on). En pelkää teknisesti vaikeita suorituksia enkä kovaa, kurinalaista työtä (miten ne voi tietää?). Minulla on sitkeyttä ylläpitää n o t k e u t t a n i kotikuntoilulla (a i v a n  NAPPIIN).
Energiatasoni on  korkeimmillaan myöhään illalla (illat eivät siis mitenkään sovi;  House, Kohde, CSI, NCSI, Todistettavasti syyllinen, Sydämen asialla (u), Mallimaailman huipulle, Huvila ja Huussi, Pientä Pintaremonttia, Kurjat kuppilat ja mitä niitä muitakin on,  on katsottava). Tahdonvoimallani pystyn nousemaan aamulla lenkille (ne tietää: aamulla vesijuoksu klo 6.00 sopii ), mutta minun on (mukamas) merkittävästi helpompi treenata iltaisin - silloin liikuntasaleilla on väljempääkin.
Lajit:
·         KUNTOA: Budolajit (never), maantiepyöräily (lasketaanko 1v 9kk ikäisen kuljetuspolkupyöräily tähän), pitkänmatkanjuoksu (polvet ei kestäisi), uinti (vesijuoksu vyö päällä käy), murtomaahiihto (noin 52 vuotta sitten kerran olin kilpailussa, voitinkin, matka oli noin 200 m)
·         VOIMAA: Voimaharjoittelu kuntosalilla (salitreenissä tarvitsen PT:n hiillostamaan) tai kotona (olkapääharjoittelu 0,5 kg:n painolla ja kuminauhalla menossaan)
·         NOTKEUTTA: Jooga (eiiii!), pilates (kolmen koekerran jälkeen: eiii!) ja kotijumppa (ks. edellinen kohta)
Seuraavaksi siirryin tarkastelemaan suhtautumistani vartalooni.  Testin mukaan mielialani vaikuttaa suuresti siihen, mitä mieltä olen omasta kehostani (auttaa paljon, jos käyttää suklaata, silloin on alati hyvällä tuulella). Kun olen hyvällä tuulella, testin mukaan hyväksyn itseni, mutta tietyissä tilanteissa kehoni on arka paikka (en menisi uikkareissa tai ilman rintaliivejä terassille).

Jos yllä olevat tuntuvat liian ikään kuin henkilökohtaisilta, voi ihan hyvin viihdyttää itseään miettimällä millainen puu olisi ja siihen passeli testi löytyy:  https://www.metsamaailma.fi
Minä olen lehmus: Metsälehmus on jaloista lehtipuista yleisin. Metsälehmukset ovat tunnollisia ja tasapainoisia yksilöitä, jotka viihtyvät tuoreissa ja ravinteikkaissa ympäristöissä, mutta kaipaavat omaa rauhaa varjossa. Metsälehmukset ovat varsin pitkäikäisiä, eivätkä he turhaan esiinny ja tee itsestään numeroa. Metsälehmukset puhkeavat kukkaan vasta kesän ollessa jo pitkällä.    Minulla on siis kesä vasta edessä!

PS: Näissä testeissä on se hyvä puoli, että jos tulos ei tunnu ihan omimmalta, testin voi uusia. Minulla on jo kolmas kierros menossaan...

perjantai 21. kesäkuuta 2013

Kahvikissa kierroksella (4) - Kylässä Qwenseleillä


Kahvikissan matka 1700-luvun Turkuun.
 
 
Cafe Qwensel sijaitsee idyllisessä 1700-luvun ympäristössä apteekkimuseon sisäpihalla Fortuna-korttelissa Aurajoen rannalla.   Portista sisään sukelletaan suoraan keskiaikaan. Kiire pysähtyy ja mieli rauhoittuu. Tosin nykyajan miehet puuhaavat kivetystöissään ja yksinäinen kotitoimistolainen naputtaa tietokonettaan.
 
 
 
 
 
 
Rattailla pääsee pihaan hyvin.Ne jätetään ulos, sisään ei ketterästi pääsisi eikä siihen ollut tarvettakaan. Tunnelma on aito ja rauhoittava, kaikki kiire haihtuu.

 
Kaikki tarjottavat tuodaan pöytään kauniilla tarjottimilla - kuvan mansikkakakku
vei kielen mennessään.

Emännöitsijä ja piika häärivät aikakauteen soveliaissa vaatteissa, mikä lisää tunnelmaa. Tarjottavat leivonnaiset ovat itse tehtyjä ja houkuttelevasti upeiden lasikupujen alla. Siitä pitää emäntä Kaisa Takala huolen. Piika Hanna Takala kertoo kahvilakävijöille tarjottavista luontevasti.
 
 
Sisätiloissa on kaksi huonetta. Pienin kahvikissa toteaa "kylään" ja isommat toteavat,
 "kyllä, on kuin oltaisiin kylään tultu".

 
"Kamarin" tunnelmapaloja.
 
 
 
Tässä tuvassa vanhaa arvostetaan ja kauniit tavarat ovat osa kahvinautintoa.

                                               Etuhuoneen hieno uuninreunus  ja sen koristeet.


 

 

Pihassa riittää ihmeteltävää lapselle ja aikuiselle. Valitettavasti kukkoa ei enää ole.
Lasten apteekki on avoinna (iso plussa).

 

 

Kahvikissa kiittää:
Tunnelma on aito ja kiireetön, palvelu on herttaisen ystävällistä.  Kiehtovuutta lisää emännän ja piian aikakauteen sopiva pukeutuminen. Kahvit ja maalaissalaatti lounasnälkäisille tarjoillaan pöytään.  Kahvi kaadetaan kuparipannusta  ja nautitaan vanhoista kupeista, jotka on aseteltu kauniisti tarjottimelle. Mansikkatorttu on kesäisen herkullista. 
                                  
Pillimehuvalikoimissa on stevialla makeutettu mehu. Lisäksi valmistetaan omatekoista raparperi- ja kirsikkamehua. Keskiaikaisen kahvilan WC oli yllättävän moderni, siisti ja hyvin varustettu. Täällä mahtui vaipan vaihtamaan. Syöttötuoleja löytyy.
Pihalla on useita istumapaikkoja, eli tämä kahvila on nukkuvankin lapsen kanssa oiva kahvilakohde!
 
Tämä tarjotin hurmasi kahvikissan.
 

Pientä viilattavaa:
Tätä kahvilaa ei riittävästi mainosteta. Työmaamiehet värikkäissä liiveissään eivät oikein sopineet tunnelmaan. Mutta onhan korjauksia tehtävä.  Sisätilassa kynnykset ovat korkeat aikakauden mukaisesti, niissä on noudatettava varovaisuutta.

Erityistä:
Omatekoinen mehu,  voilla ja kermalla leivotut leivonnaiset.  Upea pihapiiri,  lisänä lasten oma apteekki viehättävine leluineen.

Arjen  kiireen keskellä loistava paikka lounas- ja kahvitauolle.  Kierroksen ystävällisin palvelu ja viehkoin ympäristö. Turun keskustan  parasta antia!

Toivomus kävijöille:
Jättäkää kiire ja tietokoneet pois - tänne ei soiva puhelin, tekstiviesteily ja etätyö ainakaan kahvikissan mielestä sovi.

Kahvila Qwensel, Apteekkimuseon sisäpiha, avoinna   joka päivä 10.00-18.00
Läntinen Rantakatu 13b, 20100 TURKU
puh 050 359 0021, www.cafeqwensel.fi

 

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Ilmapalloilla on väliä

Vietin tasavuotiskekkereitäni viikonlopulla ja koska paikaksi oli valikoitunut kotikaupungin rannalle museoitu risteilyalus "Nolla Bore", piti totta kai olla risteilylle tulevia vieraita varten juhlakaari ja siinä ilmapallot.

Löysin ihan   Boren sävyyn sopivat pallot. Vävy hommasi heliumitankin ja talkoilla saatiin aluksen ruumassa, nykyisessä Baltic -salissa pallot täytettyä ja kiinnitettyä kaareensa. Kukkakauppias vielä teki risteilytekstinkin.

Tässä pallojen kiinnitysvaiheen tunnelmia. Hienosti sujui täyttö ja kiinnitys, kun mukana ollut Vävy tiesi, mitä pitää tehdä. Tuo tuoli tuossa pitää kaarta varastoinnin ajan pystyssä.
Aamulla menimme Kotitohtorin kanssa  jatkamaan järjestelyjä ja päätimme myös katsastaa kaaren ja ilmapallojen tilanteen.
Järkytykseltäni en pystynyt edes asiaintilaa kuvaamaan. Pallot rotkottivat alakuloisesti riipallaan pitkin kaaren runkoputkia.
 
Siitä soittamaan Vävylle, joka arveli vian piilevän siinä, että pallot eivät varmaan olleet heliumin kestäviä. Minä ihmettelemään, että miksi kauppias ei  kysy, kun joku (siis minä) ostan sata palloa ja vielä kysyn, että millä ne sitten pitää solmia, kun ne tulee semmoiseen kaareen. Myyjä sanomaan, että lahjapakettinarulla. Siihen minäkin tiesin sanoa takaisin, että en usko, sehän leikkaa pallon kaulan rikki. Ostin sitten muualta asiaan sopivaa puuvillanarua. Senkin muuten rullassa, eli leikkasin siitä sitten eka täyttökeralla 100 kpl 80 cm:n pätkää.
 
Iski epätoivo. Kotitohtorin kanssa kahden ison aluksen ruumassa,seuranamme  sata löysähköä palloa, vieraiden tuloon vajaat kaksi tuntia. Tarkoituksena kuvata kaikki paikalle saapuvat juuri tuon ilmapallokaaren alla. Eipä muuta kuin Vävy  ilmapallokauppaan uusia heliumin kestäviä palloja hankkimaan ja Kotitohtori heliumikonetta käyttämään. Pallojen mukana oli kunnollista kalastajalankaa, valmiiksi sopiviin pätkiin leikattuna. Säästyi edes sen leikkaamisen vaiva. Sormet rutuilla, mieli melko kireänä siinä kahteen pekkaan niitä täytimme.  Täyttö oli lasten leikkiä.  Tosi työ oli  pallojen kaulan solmuun saaminen (liki mahdotonta, heliumipalloissa tarpeellinen vaihe).  Korvaavia terhakoita palloja ei syntynyt vaadittua sataa.  Ehkä 30.  - Ei ole amatöörien hommaa, en suosittele.
 
              Tässä valmis kaari paikoillaan. Tuuli oli onneksi niin kova, että kukaan ei  huomannut, että iso osa palloista oli "veltostunutta" lajiketta. Siinä ne somasti heiluivat liki vaakasuorassa niiden muutaman uuden antaessa "ryhtiä".
 
                  
 
Nostalgisia kuvia polaroidilla otettuna. Tyttären verkoston avulla löytyi apparaatti, jossa oli vielä iso määrä  filmiäkin mukana. Taisivat olla jonkin verran vanhoja filmikasetteja, kun kuvat jäivät vähän vaaleiksi. Mutta tunnelmaan sopivat vallan mainiosti. Kaaren alta ei ole yhtään kuvaa esittää - ne laitettiin kaíkki pyykkipojilla yökerhon seinustalla narulle ja kukin otti omansa. Tykkäsivät ja melkein väkisin olisivat kuvista maksaneetkin ;)  Ilmapallot näyttivät tosi hyviltä.
Kuvaajalla oli onneksi myös modernimpaa välinettä mukanaan.
 
                             
 
 
Loppuillasta jo olin karaokessa. Päässäni oli kuvassa oleva kranssi. Valitsin Suklaasydän tinakuori - piisin. Hyvin vedinkin.
 
Mitä tästä opitaan? Jos ostat ilmapalloja ja haaveilet siitä, että pysyvät ilmassa tyyliin "ainakin 2 vrk", varmista, että ovat heliumin kestäviä.
 
 

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Terassityrmistys

Mistä tietää, että oikeasti on kesä? Västärärkistä vähäsen, pääskysestä ei päivääkään - lorun mukaan.

Todellista kesä on, kun terrassit täyttyvät kesämiehillä. Tiedättekö tyypin?

Ilman paitaa olutta hörppivä, omien sanojensa mukaan juuri lomalle jäänyt, aurinkolasien takaa maailmaa naisia  tarkkaileva, olematonta sixpakkiään esittelevä, itseensä pönäkästi tyytyväinen suomalainen mies.

Tavallisimmin kyse olennosta, jolla näkyy ja kuuluu olevan rahkeita selkosanaiseen mielipiteeseen ohikulkevasta "kalkkunasta" (viimeisin kuulemani  nimitys naisihmisestä), pahimmat näyttävät toisilleen sormimerkeillä pisteitä.

Kun heitä sitten vilkaisee, ei toista kerta tarvitse: painoindeksi tavallisimmin  kohtuullisen korkealla,  sixpäkki lainausmerkeissä ja rintavarustustakin riittämiin.  Mitään perusteita oman ikäisen naisen arvoinnille ei ole.

Mitä jos naiset ravintolaan tullessaan riisuisivat paitansa ja vapauttaisivat itsensä rintaliivien ikeestä?

Mitä jos naiset ravintolaan tullessaan roikottaisivat mahojaan pöydän reunoilla, röyhtäisisivät ja "ottaisivat rennosti", niinkuin miehet toteavat tarpeelliseksi tehdä.

Kehitysehdotus Suomen ravintoloitsijoille: ei tarjoilua yläosattomissa asuissa liikkeellä oleville.

keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Vaadin standardointia

Että rasittaa. Miksi kaupassa käydessä on aika usein niin, että omien kolikoiden joukosta ei löydy juuri sen kaupan kärryjen lukkoihin soveliasta kolikkoa?


Olen törmännyt siihen, että kuvassa mallina olevat (vaikka juuri niitä olisi kukkarossa) kolikot EIVÄT sovikaan - kuka näitä oikein miettii ja missä ?
Että tämmönen aamu.

lauantai 1. kesäkuuta 2013

Mielensäpahoittaja

Kyllä minä niin mieleni pahoitin (lainaan kuuluisaa sanontaa). Enkä vain pahoittanut. Se on laimea ilmaisu tunteelle, joka viriää tätä tilannetta katsellessa. Näkymä nostalgisen   S/S Boren  aurikokannelta vei kesäpäivän ilon.  Komea vastapäinen kallio ja telakkamaisema on iäksi menetetty. Mahtoiko tuolla ylhäällä joku tajuta mieleliikkeeni, kun hetken päästä salamoi ja ukkosti oikein kunnolla? Siltä vaikutti.

 
 
Kapealle kaistaleelle tulee hienoja kotikolosseja onnellisille (ja varakkaille) ihmiselle.  Aamiaista syödessä saattaa nähdä naapuritalon keittiön aamupalamunakkaat. Mutta on sentään jokinäkymä.
Miten autot saadaan mahtumaan? Näillä tuloasteilla perheillä on vähintään kaksi autoa.  Citymaastureita. Ja lapsilla mopoautot. Ja iän myötä oikeat autot. Kohta varmaan louhitaan maan alle laajennettua autotilaa muuallakin kuin Turun torilla.


Missähän näiden kotien lapset leikkivät? Ranta on vaarallisen lähellä. Toisten takapihoilla varmaan. Mäellä tuolla puiden takana on viehko omakotiasujamisto. Varmaan ovat ilahtuneita lisääntyneestä sosiaalisesta kanssakäymisestä.


 
Uumoilen, että omat laituripaikat on piirroksissa. Saavat sitten isot pojat ajella veneillä kavereita katsomaan entisen Hotelli Marinan ja Pinellan (lähes omatoimiremppatyylillä pilattu sekin) laitureille. Lyhyt matka.  Autolla ajaessa tulee jono (ja jano), ja sitähän ei kukaan kestä.

                                      Telakka-alueen nostokurjista sentään on jotain jäljellä.

S/S Borelle sen sijaan kannattaa mennä - siellä on nostalgia säilytetty. Kahvikissa nautti siellä hyvät kahvit.  Arviointiin palataan sitten myöhemmin.