Joulun parhaat oivallukset

Jouluna saa lahjoja. Se on kivaa. Etenkin kun ystävät ja lähisuku jo tietää, että lahjojen tulee kuulua sarjaan "Naiselle jolla on kaikkea". Silloin onnistuu.
Niinkuin tässä. Ystävältäni sain tämän oivan joka naisen keittiöön kuuluvan keittiövälineen.

 
S i t r u p u s e r r i n  -  ja KUKA?
Viisaa Insinööri (veli) tiesi, mitä mökillä tarvitaan:

 Tässä on kaikki, sanoi Koriprofessori, ja tuumi tyytyväisenä, että enää ei tarvi etsiä,missä mikäkin työkalu on...

Samainen Insinööri auttoi minua harrastukseen liittyvässä valaistuksessa (ihan paras lahja)

Ja sitten syötiin:

The Kinkku onnistui varsin mallikkaasti, vaikka ulosottotaistelu olikin melkoinen.

Pöytää koristi tietysti joulukukka ja hyvät keitetyt perunat:

 Rasvaa oli ihan sikana:

Aamuisin saan juoda aamukahvit uudessa seurassa. Tulee hymy huulille ihan väkisin ;)

Mukavia välipäiviä itse kullekin!

Asuuko teillä tonttuja?

Onko yhtäkään ihmistä, joka olisi välttynyt kuulemasta (näkemästä) tämän joulukauden hittituotteesta, t o n t t u o v e s t a ?
Sain idean valmistaa perinteisten joulukorttien sijaan ystäville ja tutuille  sellaisen. Sikäli aihe liippaa omaa harrastuselämää, että koko vastaa juuri jetsulleen nukkekotimittakaavaa,
En oikein täsmälleen tiennyt, mihin ryhdyin. Sain nimittäin sitten tehdä niitä yli 30 aika monta. Tein myös Neiti Kuusiveen päiväkoti Vilskeelle muutaman.
Seurauksena jumiin mennyt niska, päänsärky ja turvonneet oikean käden sormet. Hartiasärky ja huonosti nukuttuja öitä. Hammasten kiristystä. Parisuhteen pulmia (lue: Kotiprofessori joutui sahamaan aika monta listaa, ja joskus jopa jiiriin...).
Muutamia tässä:

Ovien koko on karmeineen 10,5*18,5 cm.

 Portaat kuuluvat asiaan, sillä miten muuten tonttu pääsee ovelleen? Ovi nimittäin sijoitetaan jalkalistan päälle.

Päiväkodin lapsille menneet ovet.

Sitten piti kokeilla pikkukatoksen pykäämistä...

 Taloyhtiön tonttu kulkee tästä.

Neiti Kuusiveelle tein myös oven ja sen mukana meni 24 pikkujuttua. Äitinstä sitten laittaa öisin jonkin niistä oven vierelle aamua odottamaan. On ikään kuin joulukalenteri.

                                   Tästä näkee sijoittumisen,
 ja tästä yksi tapa koristella.

  Yhteistyökumppaneillekin ovia...

 

Tyttären työprojekti sai omansa.

Personal Trainerin ovi kutsuu kuntoilemaan.

Mökkimatkalla innostuin vanhoista ladonovista.

                                   Ladonovisarja

Virheä ovi lähti Turkkiin ja oli paketti oikein tullissa avatttu...

 Saranaharjoittelua

Entiselle esimiehelle tein savusaunan oven.

                               Työpaikan (sen entisen) emännälle tein oman oven keittiöön.

             Ja eilen muutti meille kotiinkin tonttu!

Sain askartelusta hetkeksi tarpeekseni. 

Tosin yksi ovi pitää vielä valaista... sen verran on hulluutta ilmassa!

Kesän reunoilla

Lomalla ollessa kohta eläkkeellä  voi kesken päivän päättää suunnata askeleet minne haluaa. Kukaan ei estä. Eilen oli vuorossa ruissalon telakka, jossa tietoni mukaan pystyisi myös sammuttamaan kahvinjanonsa.

               Hieno ankkuri tervehtii tulijaa.

Alueen rakennuksia kunnostetaan. 

Telakka sai alkunsa vuonna 1889, jolloin Alexander O. Crichton perusti veneveistämön Hevoskarin niemelle. Kolmen vuoden toiminnan jälkeen Turun Veneveistämö siirtyi varakonsuli G. A. Lindblomin omistukseen ja siitä käyttettiin nimeä Åbo Båtvarf.

Veistämö oli pitkään Pohjoismaiden suurin veneveistämö. Runsaan kuuden vuosikymmenen aikana veistämöllä valmistui yli 5000 venettä.Tunnetuimpia näistä ovat kirjailija Göran Schildtin Daphne, turkulaisen laivanvarustaja Hans von Rettigin Clipper, Henrik Ramsayn Regina, nykyisin ruotsalaisen Wallenberg-suvun omistuksessa.

Alkuperäisen veistämön tarina päättyi 1954, minkä jälkeen alue siirtyi Turun Satamalaitokselle. Vuodesta 2013 alkaen telakka rakennuksineen siirtyiTurun kaupungin kiinteistöliikelaitoksen ja merenkulkuyhtiö Alfons Håkans Oy Ab:n hallintaan.

Tämä näyttää ilmiselvältä alueen vahtimiehen kopilta. Valotkin noissa yläkulmissa liikennettä helpottamaan.

Kolmatta kertaa järjestetty vaihtoehtokuluttuuria/musikkia edustava H2Ö2016  festivaali jäi ilmeisesti viimeiksi. Mutta lopetus ei voi olla kiinni paikasta - niin hulppeat tilat ovat tarjolla. Vanhan telakan isoa tehdassalia voi vuokrata vaikka omiin juhliinsa...

                                                     Kukahan olikaan Lois Lane?

Pihan kiehtovat näkymät toivottavasti saavat olla paikoillaan - upeita yksityiskohtia kertomassa alueen historiasta.

Joku kelahuone? Harmillista, että paikasta ei ollut saatavilla esitettä, josta olisi selvinnyt koko alueen entiset toiminnot... Myönnettävä on, että en edes ymmärtänyt kysyä. Ensi kerralla kysyn.
Sitten kahville.

Sisustusliike avelia on toiminut hulppeissa telakkatiloissa pari vuotta toimittuaan sitä ennen Turun keskustassa.

Sisäänkäynti tapahtuu korkeita portaita askeltaen. En häkellyksissäni huomannut tarkistaa, olisiko ollut hissiä. Tarkistan seuraavalla kerralla.

                                             Kukka-asetelma ei voi jättää kylmäksi.
 Näkymä myymälätilaan huikaisi.

Upealla tavalla on tilassa säästetty alkuperäistä kalustoa. Oikealla kauniisti asetellun cafen tiski. Tarjolla niin suolaista kuin makeaakin. Cafessa on myös A-oikeudet. Vasemmalla taustalla on valkoinen iso varaava takka, jolla tilaan tulee talvipakkasilla mukavasti lämpöä. Takkaseinän takana on 30 henkilöä vetävä terassi, tilan toisessa päässä oli toinen, hiukan pienempi.

Cafen puolella pöydissä yksinkertaista ja kaunista... omaan pöytäni ikkunasta oli mitä kiehtovin näkymä, suoraan toimivaan satamaan.

Ja olihan ostoksia tehtävä.

Vanhan laivan kierrätyspuusta tehty rahi. Kokosuhdetta helpottamaan kuva alla.

Tänne tulen toistekin. Ja koska olen luvannut arvioida WC-tiloja, annan 9 pistettä (asteikko 4-10). Esteettömyys oli WC-tilassa huomioitu, tosin siis en (vielä) tiedä, pääseekö myymälään muutoin kuin rappuja astellen.  - Kaikki kahvinjanoiset, tätä sisustusliike-cafeta suosittelen!