Sivut

sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Sankarimatkailijat Firenzessä (osa 1)

Kotiprofressorin kanssa teimme omatoimimatkan Firenzeen (kuusi yötä).
Vanha silta, jossa ennenmuinoin myytiin lihaa ja teurasta. 
Nykyisin silta on kulta- ja jalokiviseppien myymälöiden keskittymä .

-Joka matkasta oppii jotakin, totesi Kotiprofessori, kun emme ehtineet Munchenin vaihtoon (alunperinkin aikaa oli vain 40 min ja kun Helsingistä konee lähti 30 min myöhässä, oli yhtälö valmis).
-Miksi ne sitten tarjoaa (itse netistä etsitty ja valittu yhteys) lentoja, joissa tuo vaihto on noin lyhyt aika, tuumi, kun oli ensin juostu noin 1,5 km kentän päästä toiseen vain tajutaksemme, että edessä oli kolmen tunnin odotus. Onneksi pääsimme saman päivän aikana perille...
Matkan onnistumisen kannalta muutama asia näin kertauksen vuoksi paitsi itselleni niin myös muillekin:
1) Lentojen ja hotellin varaaminen
On hyvä suorittaa tämä vaihe huolellisesti. Muuten käy kuten yllä.
Majoituksessa ratkaisee sijainti ja nettisivujen luonnehdinta. Meillä onnistui melko hyvin.

Melkein kolmen tähden hotelli (kaksi tähteä palaa...). Hotel Della Nazioni. Suosittelen, vaikka ehkä ei ihan superluokkaan kuulukaan. Keskeinen paikka.
2)Sitten tarkistetaan näkymä:
Vasemmalle katsoessa Toscanan vuoristoa, oikealle päin katsellessa  kaikki kriittiset nähtävyydet (tai niiden tornit) ja rautatieasema.
Ja katuvalo.



3)Sitten pannaan merkille hotellin yleisvarustus.
Ilmastointi > löytyi ja toimi.
Varapeitteet > löytyivät. Malli kuosia jotakin jota ei sanotuksi saa.
4)Muut havainnot:
Lattianrajan lista näytti olevan entistä jotain lattiahuopaa.
TV oli litteää mallia, ei avattu kertaakaan.
Kylpyhuone oli mitä ilmeisimmin mietitty toimivaksi inva-tarkoituksessa (kahvat seinustoilla, suihkukaapin seinät ikään kuin liikkuvat, ei kuitenkaan saippuatelinettä suihkuosastossa, ei liioin kahvoja siellä)
-Taitaa olla tämän hotelli aikanaan toiminut tuntiperiaatteella, totesi Kotiprofessori, kun katseli bidetä.
Sijainti ihan päärautatieaseman likellä saattaa hyvinkin viitata siihen.
Mutta koko oli hyvä. Vertailuksi alla Napoleonille pykätty WC/kylpyhuone eräässä palatsissa - koko oli ihan sama meillä...

Mitä ruokailuun tulee, siitä sitten joskus myöhemmin. Tärkeitä tietysti raporttia ajatellen olisi osata saada kuvat tuosta Nokian Lumiasta ulos. Aiemmin olen onnistunut, nyt jouduin laittamaan nämä itselleni sähköpostissa. Kankeaa. Odotan huomiseen, kun Insinööri (veljeni) on taas maisemissa ja voi toimia Helpdeskinä.

tiistai 16. kesäkuuta 2015

Alkukesän taide-elämyksiä

Helsingin reissulla olimme kokemassa Kiasman upeat näyttelyt:
Huikaisevia valokuvia


                                                       "Arska" ja Tom of Finland
                                                                       Patti Smith

Kiasman WC - sopisi vaikka Mapplethorpeksi!

Toinen Kiasman upeista taiteijoista oli Ismo Kajander (s 1936 Turussa).
Kajanderin näyttelyn pääossa ovat valmismateriaaleista koostetut teokset. Näyttelyn nimi on Anarkisti. Itse pidin kovasti taiteilijan itsensä koostamasta "omaelämäkerrasta", joka on koottu erilliseen huoneeseen ja jossa taiteilija erittäin koskettavasti kertoi elämästään. Kajander on opettanut valokuvausta Taideteollisessa korkeakoulussa ja hän toimi Turun piirustuskoulun rehotorina 1988-1997.


                            

                                           Ratsastajapatsas ja malli ikkunan takana.

                           Suosittelen - nämä kaksi taiteilijaa koettuaan ei muuta tarvinnut.
                                            

maanantai 15. kesäkuuta 2015

Kesäretkellä

Teimme varaslähdön viikko sitten lomaa harjoitellaksemme. Pysähdyimme yön yli pääkaupungissa ja siitä sitten ajelimme Lahden kautta kotiin. Pikkulenkki. Harrastuksen vuoksi.

Espan taideteoksia
Helsingissä koimme mukavan perjantai-illan, ajelimme hotellista keskustaan ja takaisin raitsikalla, söimme hyvin siinä välissä ja viihdyimme. 

-Hyvä juoma pilattu, totesi Kotiprofessori (Ainon näkemys Dry Martinista).
Sai juoduksi kumminkin. Liukkaasti soljui.
Poro medium miinus - suussa sulavaa.
Jälkkärikään ei pettänyt
 
     Double selfie (ratikkapysäkin harmoniaa).Jotenkin ollaan jo ikääntyneitä?
 Lauantaiana aamulenkillä olikin mukava yllätys nurkan takana: kirpputori!
 Katselin tarjontaa ja olin tyytyväinen, että lenkkivaatetuksen taskuissa ei ollut kovinkaan paljon ostomahdollisuuksia avartavia varoja.


 -Kaappi ei ole myytävänä, sanoi suomea hiukan ruotsihtavasti puhuva myyjärouva.
Minäpä vaihdoin kielen ruotsiin ja totesin, että taitaa olla Sakalainen, vuosisadan vaiheesta varmaan.
Olin tosi vakuuttava siinä aamulenkin hikisenä. Selitin, että ei olekaan nyt rahaa kuin parikyppiä mukana, kun olen lenkillä (se minulla on aina lenkkitakin taskussa, jos joku  akuutti tilanne syntyy...) ja mies nukkuu hotellissa vielä.
-No kai tällä nyt joku hinta on, kun sen tänne olettre tuoneet, jatkan ruotsiksi
-Se on 400 euroa, sai rouva sanotuksi, kun vaan sinnittelin ja ihastelin.
-Jaha, no kyllä  sen uskoo, kun on noin vanha ja ehjä, jatkoin asiantuntijuuttani.
-Minun poika tulee kohta, hän tietää paremmin.
Poika tuli, hinta tipahti 200 euroon.
Äitinsä näytti minulle, että "tuolla on pankkiautomaatti" ja osoitti jonnekin.
Kiittelin kovasti ja kehuin kaappia ja saatoin vielä lisätä, että minulla on nukkekodissani tuohon sarjaan sopivat tuolit ja pöytä. Sillä tavalla "ei myytävänä".
En ostanut.
 Piipahdin Hietaniemen hallissa, jossa aamulla klo 8.15 oli vielä aika hiljaista.
ässä muutamia silmiin osuneita kivoja pöytiä:



                             Ennustettu muuten koleaa juhannusta - tästä tangosta saisi lämmikettä!

lauantai 13. kesäkuuta 2015

Kesälomalla pitää pukeutua

Mikään ei ole niin vaikeata kuin Kotiprofessorin vaatehankinnat. Yksinkertaisimmankin (sovitusta vaativan) vaatekappaleen hankinta on vähintään kaksiviikkoinen prosessi, joka alkaa sillä, että käydään allakkakeskustelu.
-Onko sinulle tuossa kahden viikon päästä lauantaina jotain erityistä?
-En nyt muista, miten niin?
-No sinulle pitäisi hankkia housut.
-Ei kai, näähän on ihan hyvät.
Siinä samassa osoittaa jalassaan olevia, lahkeen suusta jo rispaantunutta Kolmejayhdeksänkuukautta ulkoiluttamiseen - pihahousukategoriaan - ilmiselvästi kuuluvaa housuparia.
Tätä väsytyskeskustelua käydään siihen asti, että on se aamu, jolloin kaupoille mennään.

Koin täydellisen yllätyksen noin kuukausi sitten, kun tulin kotiin pääkaupunkiseudulle suuntautuneen kokouslauantain jälkeen.
-Olin ostamassa vaatteita, sanoo aidon ylpeänä suorituksestaan.
-Mitä ihmettä, mitä ostit, näytä heti (olen liki sanaton).
-Ei niitä saanut vielä, kun hankin mittatilaushousuja (monikko!) ja pari paitaakin samalla tehdään.
Voi hyvää päivää (niin kuin Salsa Sinisalo sanoo aamuisin joskus Nostalgiassa työmatkaani ilahduttaen), mietin mielessäni ja yritän olla tyytyväinen.
- Otin oranssit, sanoo työhuoneeseen palatessan.
Siis sanoo sen kuin olisi kyse jostakin tosi tavallisesta asiasta.
-Oranssit! Housut vai! Oikeasti?
-Juu, siellä sanoi asiantuntuja, että se on hienot. Ja otin vakosamettia.
Sekin vielä.

Eilen nämä hankinnat haettiin kotiin.
Housut on todella liki oranssit ja vakosamettia. En kiellä, kauniit ja yhteensointuvat.
Ikinä en olisi pystynyt vaatekaupassa perustelemaan ko väriä Kotiprofessorin jalkaan.
Illalla sitten, kun ostokset oli hyviksi todettu, alkoi puuhakas valmistautuminen tämän päivän suurtapahtumaan.

Aikavänkyrän  Akateeminen Doctor Who -päivä - ja ihan kotikaupungissamme!
 http://www.tieteiskulttuurikabinetti.fi/aikavankyra/
Kuten ehkä muistatte, Kotiprofessorin kanssa teimme alkuvuodesta 60-vuotistasajuhlakarkumatkan Lontooseen. Matkan huippukohta oli Dr Who -kaupassa käynti, josta mukaan tarttui aihepiiriin soveliaat kirjat, T-paita ja jotain muutakin.
-Minä taidankin laittaa tämän T-paidan ja nuo uudet housut. Pitäisikö tuo paita silittöää, kun otin paketista?
Laita vaan, hyvin sekoontuu joukkoon, mietin mielessäni.
-Juu, silitän aamulla, lupaan sisään päin hymyillen.
 -Ja sitten pitää jotekin koristautua, tuumii itsekseeen ja näyttää siltä, että etsii kovasti jotakin.
- No niin, mitäs sanot, kysyy hetken touhuttuaan ja osoittaa eteisen naulakossa olevan takkinsa etumusta.
Siinä roikuu tuo "Terminate" kone/tuhoase, joka tarkasti vaalien tuotiin  minun käsilaukussani Lontoosta kotiin.
Myönnettävä on: pitkän parisuhteen salaisuus on yllätyksellisyys - minä olen tästä episodista oikein imponeerattu. Kotiprofessorilla on pelivärisilmää!