Katsomossa

Olen ennenkin voipuneesti tuonut esille, että asumme Turun keskiössä, mitä tulee urheilutapahtumien järjestämiseen. Maailmankuulu Paavo Nurmi Games (mitä ikinä sisällään pitään eilisen illan tapahtuman lisäksi) järjestetään ihan naapurissa. Kotiin asti kuului eilenkin hurmiossa huutavan yleisön äänet (huutomeri lienee termi tälle).
Osallistuin kisaan jo monta iltaa ja päivää aiemmin kävelemällä  stadionin läpi kaupunkiasioille ja takaisin. Ihmettelin järjestelyjen moninaisuutta (esim kuinka paljon tarvitaan kukkoja ja niille telttoja).
Kotoa käsin emme stadionille näe, mutta kiintoisat olivat näkymät muutenkin. Portilta kurkkiessa sai näkymän ihmispaljouteen.

 Likeisen koulun reunoille oli pystytetty polkupyöräparkki

En muista olleeni paikalla näin täyden katsomon äärellä.

Ihan piripintaan asti ihmisiä - ilma suosi ja tunnelma taatusti oli hieno. Näin uskon.

 Kurkistelin aidan raosta...

 Kotiin päin  tallustellessa valtaisa pyörämeri sai käyttämään kameraa vielä hetken.

Kivoja näkymiä niinkin tavallisesta asiasta kuin polkupyörä.

Sarvipäät

                                                                 

                                                                     Yhdessä
  Aika juhlavasti alkoi eläkeläisen "kiireet" - kansainvälinen tunnelma. Ei huono.

                                       Mukavaa kesää blogissani piipahteleville!

Kesäjuhlaa

Juhannuksen seutuun liittyy monenkertainen syyn juhlaan. Oma syntymäpäivä, eläkkeelle siirtyminen ja mökkihankkeen eteneminen pykälällä. Saimme nimittäin rakennusluvan juuri parahiksi syntymäpäiväkseni.

 Kippistelimme, tutkimme rakennuspiirustuksia ja ihmettelimme, että työelämä on kahden päivän päästä ohi.

 Lahjapaketeista ilmaantui toivelistalla ollutta, tulevan pikkumökin aterinsarjan alkua. Tässä Iittalan retromallissa, Scandia, on joitain sellaista, joka vie ajatukset omaan lapsuuteen ja niistä on  tulevina kesinä minulle suurta iloa.

 Parasta kuitenkin oli Neiti Neljäjapuoliveen kortti, jossa on mummo (vas), Neiti itse ja pappa. Mummolla ja Neidillä on ruusu päässä. Papalla vaan tukka on siistinä.

Näillä mietoksin kohti uutta vaihetta elämässä!

Juhannuksen menu

Kotiprofessori oli hyvissä ajoin  repinyt pääkaupunkiseudun aviisista juhannuksen menun.
-Näitä me teemme, ovat hyviä, sanoi ja maiskautti suutaan tyytyväisenä.
Ribsejä, jaha, ja siihen liittyvästi bbq maustejauhesekoitus ja bbq  marinnadi/voitelusoossi - koskaan aiemmin ei tehty, mutta mitäs sitä ei juhannuksen pelastamiseksi naisihminen lupaisi tehdä.

-Ohjeen mukaan vaan kun teemme (teemme!), niin hyvää tulee, tuumii ja hoputti minua ostoksille,
Ihan ohjeen mukaan tehty jauhe tässä:

 ...ja soossikin saatiin aikaiseksi...

Lopputulos pitäisi näyttää tältä:

 Maustaminen vei yön yli:

-Sitten tehdään tämä salaatti sen seuraksi, kuului lehden ääreltä..
Riips, repii ohjeen kauppareissulle mukaan...

Ruotsalainen perusnasalaatti matjessillitwistillä alkoi saada hahmoaan...

 Ei ole ihan samanlainen kuin  reseptiikan mukaan olisi pitänyt olla... mutta maistui...

 Ja koska olen taloyhtiön hallituksen jäsen, uskaltauduin sillä arvovallalla perustamaan kesäkeittiön parvekkeelle...

 Miesten työtä...

Kun vertaa  ohjeen kuvaan, voisi olla jopa tyytyväinen. Ja kun katsoo lautasiin, voi olla hyvinkin tyytyväinen:

                                                            Suosittelen!

Sitten kun... kammassa on kolme piikkiä.

Alkaa työhuone olla siisti ensimmäistä kertaa vuosiin. Työpäiviä vielä kaksi juhannuksen jälkeen.
Tänään on käynyt kaksi lähetystöä tuomassa pikkuyllätyksiä.
Aamulla pitkäaikainen työsuojeluasioissa tutuksi tullut vapaa-ajanohjaajamme toi omin käsin tekemänsä "kortin" eli työstämänsä vanhan kirjan. Olen ollut työsuojelupäällikkönä monta vuotta ja yhteistyömme on ollut melkoisen mukavaa.

 Sisänäkymässä vuodelta 1988 oman työpaikkani Maskun neurologisen kuntoutuskeskuksen http://www.kuntoutuskeskus.fi/ avajaisjuhlasta (vas)  ja oikealla saman paikan 20-vuotisjuhlasta (tieteellinen näyttely).

 Kirjan kansi on kaunis,  se on tallella onneksi. Kanteen on kuitenkin laitettu luonnehdinnat, joista itseni kyllä tunnistan ja joista kaikista en ihan tyytyväinen voi olla.

Ja toisella kannella:

 Työpaikkani viestintäyksikkö muisti harrastukseni ja olivat ihan omin pikkukätösin valmistaneet muuttolaatikon ja Neuroliiton julkaisuja (kokosuhde siis 1:12)

 Kahvit joimme jo viime viikolla.

Kohti kesää !

 

Navigointi on taitolaji

Kotiprofessori tuli tohkeissaan  kotiin. Oli kyseessä tärkeä  tapahtuma. Navigaattorin päivitys. Käsittääkseni sen pitäisi olla kohtuullisen selkeä asia, mutta meillä Kotiprofessorilla se on spektaakkeli, johon minäkin tulen joka kerta liitetyksi, kun kahden tunnin "päivittämisen" jälkeen ei vielä ole mitään päivittynyt. Niin kävi nytkin. Lievästi pahaa aavistelleen jätin Kotiprofessorin odottamaan, että homma tulee kuntoon (asia vei toiset kaksi tuntia).
Eilen lähdettiin sitten Kotiprofessorin kotikonnuille maailmaperä Poriin sukulaisjuhlaan. Päätettiin laittaa navigaattori, voidaan seurata, paljonko matkaa on jäljellä ja voidaanko pysähtyä vielä yhden-jonkun-asian takia matkan varrella.
Hiukan minua kummastutti, kun  laitteen oletuskaupunki oli Sierra Leone, mutta päättelin, että päivityksen jälkeen se voi antaa alkuunsa mitä vaan.
Tikluttelin päämäärämme, P o r i .

Pori oli hävinnyt (siitä ei minulle pahempaa haittaa).  Ihmettelin ääneen asiaa.
-No koita Helsinki, oli ohje ajajan paikalta
Miettii varmaan, että pääkaupungin merkittävyys tässä laitteessa jotain painasi.

 -Ei löydy pääkaupunkiakaan, totean.
-No laita Björneborg, jos vaikka olen päivittänyt väärään kieleen, ehdottaa.

-No nyt tuli Borgo Maggiore.
Minulla on kieltämättä vino hymy huulilla.
Laitteemme on päivitetty Central Europe moodiin, huomaan kaupunkivalikoimaa selatessani.
-Olet näköjään päivittänyt tämän jonnekin Central Europe tasolle, sanon sävyisästi.
-Miten voi olla, kun minä olen ennenkin päivittänyt ja silloin meni ihan oikein?
En sano mitään.
-No sen voi varmaan sitten sulkea, ehdottaa totisena.
Miten nyt tiedetään, että voiko piiphataa Vanhan Rauman pikkukujilla hetkeksi?
-Päivitän sen sitten uudelleen kotona.
Minä varmistin seuraavana päivänä osallistumattomuuteni siihen asiaan lähtemällä Neiti Neljäjapuoliveen kanssa Jokke Jokijunareissulle http://jokkejokijuna.fi/
Suosittelen muuten, jos Turussa piipahdatte.

Sitten kun... tylsän hetken varalle

Olen varautunut sitten-kun-aikaan  melko perusteellisesti. Vein työpaikalle viimeisiksi päiviksi purkin, johon toivottavasti mahdollisimman moni jättää vinkkiä niihin hetkiin, jolloin ei ole mitään tekemistä:

 "Eläkeläisen tähtihetket" purkki odottaa täyttymistään.  Maanantaina vien purkin viereen suklaata - johan pysähtyvät toviksi lappuja täyttämään...

Näillä mietoksin, kammassa vielä 5 työpäivää. Juhannuksen jälkeen enää kaksi. Voit sinäkin jättää vinkkejä, jos mieleesi jotain tulee! Kiitos jo etukäteen.

Sitten kun... ei kai vaan ala kiire?

Olen pelonsekaisen ihmetyksen vallassa kuunnellut, kun  minulle kerrotaan, että "sitten ne kiireet vasta alkaa, kun työelämästä pääsee".
Miten ihmeessä se on mahdollista?
Että kun viikosta kohtapuolin arkipäivien kohdalta vapautuu 8 tuntia päivässä, tulee muka kiire?

Olen koko työelämäni tehnyt leijonapitkiä päiviä ja voinut siitä huolimatta (osin siitä johtuen)  matkustaa, nähdä maailmaa, harrastaa, perustanut yhdistyksiä vapaa-ajalleni, hoitanut lapsenlapsia, nauttinut taiteesta ja kulttuurista, vielä ehtinyt nukkuakin.
Hammaslääkärinikin sanoi, että eläkeläisten kanssa on kaikkein vaikeinta löytää sopivaa aikaa vuosittaiseen tarkastukseen, kun eläkäläisillä on niin kiire.
Onkohan nyt jokin asia ihan hullusti?   - Voiko kellään olla tarvetta päteä sillä, että täyttää päivänsä harrastuksilla ja kertoo  niistä  aina heti tavatessa  -  k i i r e e n ä ?

Jos jollekin, joskus, kerrankin sanon, että minulla on kiire, kun kolmen viikon päästä irrottaudun työelämästä, minua saa aiheesta toppuutella.

Olen aidosti tyrmistynyt.

Sitten kun - vielä 3,5 viikkkoa

Vähiin käy, kohta alkaa työuran viimeinen kesäloma. Sitä odotellessa tulee puuhatuksi kaikenmoista, jotta odotus ei tuntuisi niin pitkältä. Vietin aluviikosta mukavan harrastusporukan kanssa unohtumattoman keväkauden päätösillan. Vierailimme SIRKUKSESSA.

Sirkus Florentino kiertelee kotikontujen läheisyydessä -   http://www.sirkusflorentino.com/

Kiertävän sirkuksen kiertävä sauna ja  p a l j u !

 

 

                                                                                                                                                                                                                                                                                               

Osallistuin vapaaehtoisena  Pellen "moottoripyöräajeluun" - pakko oli nostaa kättä, kun kukaan muu ei sitä tehnyt ja Pelle toivoin vapaaehtoista naista areenalle.

 Alla oleva kuva ei ole minun roolisuorituksestani , mutta kuvassa on kuitenkin oikea Pelle.

 Väliajalla nautittiin hattaroista, jäätelöstä ja popkornista.

 Sirkuksen aasi odotti vuoroaan aitauksessaan.

Kyllä voisin toistekin vierailla tässä sirkuksessa.

Tunnelma oli mukava - ja onhan minulla syksyllä aikaakin enemmän.