Maalinpoistamista

Hankin  pieneen tilaan passelin klaffipöydän. Toiminnot kunnossa, laatikosto ja kaappi pöytälevyn alla tuovat kavattua keittiötarviketilaa pikkumökkiimme. Väri vaan ei innosta. Siispä hommiin ja maalia poistamaan.

Saman mallista pöytää muuten myy IKEA - sieltä alunperin asiaan innostuinkin ja olin jo likellä ostaa sen, kun vahingossa törmäsin tähän  noin 40-50-luvulta peräisin olevaan kaunottareen.

                                                       (tuoli ei kuulu kauppaan)

Ensimmäinen aseeni oli kuumailmapyssy - laite, jolla pintaa lämmitetään pieni ala kerrallaan ja odotetaan, että maalipinta alkaa kuplia. Sitten kaavitaan pois. Kyllä toimi, en voi moittia, mutta  oli aika työläs tekniikka minulle, joka sitä ensi kertaa tein. Maalia on kaksi paksua kerrosta...

Ensimmäisen yrityksen jälkeen näytti tältä.

 Hiukkasen konsultoin itseäni kokeneempia ja tuntumaksi muodostui, että nopeammin ja kätevämmin maalit irtoaisivat maalinpoistoaineella. Eiku kauppaan.

Hankin  iljettävän geelimäiseksi osoittautuvaa maalinpoistoainetta ja jo tuli Viisas Mieskin apuun. Geeliä piti käyttää runsaasti ja tuntumaksi muodostui , että se ei pystynyt kuin yhteen maalikerrokseen kerrallaan. Aine vaikuttaa aikansa, sitten maali kuplii jos kuplii ja se irrotetaan kaapien tai rätillä pyyhkäisten tahkoen.

Neljän laatikon maalinpoisto tuli tehdyksi - arvostan erityisesti noita vanhoja vetimiä!

Viisaan Miehen kanssa tulimme sitten yhteistuumin siihen johtopäätökseen, että seuraava ase on hiomakone, jolla puhdistamme pöydän pinnan. Luovuin ajatuksesta, että saisin puupinnan nätisti esille. 

Mitä tulee IKEAn edullisuuteen - näyttää siltä, että ostamalla valmiin, olisin rahassa säästänyt saman verran kuin  sen hinta IKEAssa on...  Olen kuitenkin taas yhtä kokemusta rikkaampi. Saan vielä maalatakin  antaa maalaustyön jollekin itseäni taitavammalle tehtäväksi.

Eiku hiomaan!

Kaislataistelun ylempi oppimäärä

Ranchilla käyminen tuottaa joka kerran uutta. Olen nimittäin Viisaan Miehen kuljettaja (äärimmäisen iso riski antaa iäkkään miehen ajaa autoa) ja vahti (vielä isompi riski päästää iäkästä tee-se-itse-miestä yksinään erilaisten tehtävien töiden äärelle, houkutus mm katolle kiipeämiseen ja rännien puhdistamiseen on suuri - erityisesti huomattava, että  k u k a a n  muu  e i  o s a a  mitään  kuin vain Viisas Mies).

Viimeisen viikon ajan olen ollut kaislasodassa. 

1) ensin kaislat haravoidaan ja jollakin logiikalla kasataan ikään kuin heinät - samalla manataan sitä vastapäisen rannan idioottia asukasta, joka käy laittamassa omat kaislansa ja lahonneet laiturintolppansa liikkelle niin, että juuri osuvasti tulevat meidän rantaan... Nih.

2) odotetaan että ne kuivuvat

3) kuivumista helpottamaan (sateen varalta) päälle laiettaan  p e i t e  ja käydään  möyhimässä  p ä i v i t t ä i n  kuin parhainta aarretta. 

4) sitten odotellaan sopivaa tuulta savu saa mennä mieluummin sen hankalan ihmisen tontille

 5) ja vasta sitten poltetaan

Koko ranta peittyi sankkaan savuun - onneksi ei kukaan toimittanut palokunnalle viestiä - sekin on koettu.
Savusta hiukkasen yskivät myös paikalla olevat rakentajamme. Hymyilivät muuten vinoon, kun kyselin, milloin pitää ilmoittaa lattian, katon ja seinien materiaali ja väri ja mikä tärkeintä, milloin voi valita laatat. Niin ja minikeittiön välitilan laatu... Kuulema kestää vielä hiukan aikaa ennen kuin siellä ollaan.
Mutta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty - eikö?
Miehistö on edennyt tehtävissään hyvin:

 Anturit on valettu (olikohan oikea termi) ja tolpatkin saatiin eilen pystyyn. Tontti on jyrkkä, joten saan myös "alekerran" eli käypää varastotilaa syntyy noiden tolppien alle
 
 "Sukupolvenvaihdoksesta" kauhuissaan/suruissaan oleva Viisas Mies asettui mittatikuksi. Saadaan kuva Viisaalle Naiselle (äitini), joka ei tontille saa tulla ennen kuin kulkureitit on paremmat.

Näillä mennään - huomenna tulee taas kaivuri - lisää muokataan/täytetään/siirretään. Siinäkös on taas Viisaassa Miehessä pitelemistä!

Kesän reunoilla

Lomalla ollessa kohta eläkkeellä  voi kesken päivän päättää suunnata askeleet minne haluaa. Kukaan ei estä. Eilen oli vuorossa ruissalon telakka, jossa tietoni mukaan pystyisi myös sammuttamaan kahvinjanonsa.

               Hieno ankkuri tervehtii tulijaa.

Alueen rakennuksia kunnostetaan. 

Telakka sai alkunsa vuonna 1889, jolloin Alexander O. Crichton perusti veneveistämön Hevoskarin niemelle. Kolmen vuoden toiminnan jälkeen Turun Veneveistämö siirtyi varakonsuli G. A. Lindblomin omistukseen ja siitä käyttettiin nimeä Åbo Båtvarf.

Veistämö oli pitkään Pohjoismaiden suurin veneveistämö. Runsaan kuuden vuosikymmenen aikana veistämöllä valmistui yli 5000 venettä.Tunnetuimpia näistä ovat kirjailija Göran Schildtin Daphne, turkulaisen laivanvarustaja Hans von Rettigin Clipper, Henrik Ramsayn Regina, nykyisin ruotsalaisen Wallenberg-suvun omistuksessa.

Alkuperäisen veistämön tarina päättyi 1954, minkä jälkeen alue siirtyi Turun Satamalaitokselle. Vuodesta 2013 alkaen telakka rakennuksineen siirtyiTurun kaupungin kiinteistöliikelaitoksen ja merenkulkuyhtiö Alfons Håkans Oy Ab:n hallintaan.

Tämä näyttää ilmiselvältä alueen vahtimiehen kopilta. Valotkin noissa yläkulmissa liikennettä helpottamaan.

Kolmatta kertaa järjestetty vaihtoehtokuluttuuria/musikkia edustava H2Ö2016  festivaali jäi ilmeisesti viimeiksi. Mutta lopetus ei voi olla kiinni paikasta - niin hulppeat tilat ovat tarjolla. Vanhan telakan isoa tehdassalia voi vuokrata vaikka omiin juhliinsa...

                                                     Kukahan olikaan Lois Lane?

Pihan kiehtovat näkymät toivottavasti saavat olla paikoillaan - upeita yksityiskohtia kertomassa alueen historiasta.

Joku kelahuone? Harmillista, että paikasta ei ollut saatavilla esitettä, josta olisi selvinnyt koko alueen entiset toiminnot... Myönnettävä on, että en edes ymmärtänyt kysyä. Ensi kerralla kysyn.
Sitten kahville.

Sisustusliike avelia on toiminut hulppeissa telakkatiloissa pari vuotta toimittuaan sitä ennen Turun keskustassa.

Sisäänkäynti tapahtuu korkeita portaita askeltaen. En häkellyksissäni huomannut tarkistaa, olisiko ollut hissiä. Tarkistan seuraavalla kerralla.

                                             Kukka-asetelma ei voi jättää kylmäksi.
 Näkymä myymälätilaan huikaisi.

Upealla tavalla on tilassa säästetty alkuperäistä kalustoa. Oikealla kauniisti asetellun cafen tiski. Tarjolla niin suolaista kuin makeaakin. Cafessa on myös A-oikeudet. Vasemmalla taustalla on valkoinen iso varaava takka, jolla tilaan tulee talvipakkasilla mukavasti lämpöä. Takkaseinän takana on 30 henkilöä vetävä terassi, tilan toisessa päässä oli toinen, hiukan pienempi.

Cafen puolella pöydissä yksinkertaista ja kaunista... omaan pöytäni ikkunasta oli mitä kiehtovin näkymä, suoraan toimivaan satamaan.

Ja olihan ostoksia tehtävä.

Vanhan laivan kierrätyspuusta tehty rahi. Kokosuhdetta helpottamaan kuva alla.

Tänne tulen toistekin. Ja koska olen luvannut arvioida WC-tiloja, annan 9 pistettä (asteikko 4-10). Esteettömyys oli WC-tilassa huomioitu, tosin siis en (vielä) tiedä, pääseekö myymälään muutoin kuin rappuja astellen.  - Kaikki kahvinjanoiset, tätä sisustusliike-cafeta suosittelen!

Raksalla

Mökkihankkeemme tarkoittaa 28 neliön vierasmajan pykäämistä.  Mittasuhteet tässä vaiheessa, kun kaivuutyöt on pahimmillaan, antaa ymmärtää että olisi kyse suuremmastakin tönöstä...

Vanha huussi/varasto sai väistyä.

 

 Hurjaa menoa kaivurilla ja soranajoa tielle kaivurin kulkua vahvistamaan. Uskomaton ammattitaito kaivurin  ohjaimissa olevalla...

 Vanhan Mökin puolella on menossa kaappien tyhjennys. Tilalle tulee uusi keittiö - mutta ei hätää, vanhoille kauniille kaapeille on luvassa jatkoa!

Seuraavaksi kuulema yhdistetään  viemäri ja vesi - siihen asti!

Pikkuhiljaa purkamaan

Jos jotain, niin mökkihanke kasvattaa kärsivällisyyttä.  Ollaan vaiheessa siis. Purkua odotellessa. Onneksi saatiin pumppaamo käyttöön. Melko monta vääntöä tehtiin. Me emme sitä vielä käytä, mutta yhteispumppaamon toinen osapuoli, Naapuri 1, on asiantilaan tyytyväinen. Vesi juoksee ja pumppu käy!

Asiantuntijuutta koolla, sähkäri, putkimies ja Viisas Mies.

Vanhalta talolta otetiin pumppaamoon väliaikainen sähkö. Varsinaiset liitännät vasta, kun (jos) pikkumökkimme valmistuu...

 Tästä päin katsoen voi kuvitella, minne uusi pikkumökki nousee. Kuusipöheikön takana on nykyinen (kohta entinen) huussi ja varasto.
 Siellä se vielä nököttää - huomenna pitäisi purkaa pois!

 Tässä tyhjennystalkoiden tunnelmaa

 Viisas Mies (isäni) on kerännyt "kaikkea mitä voi joskus tarvita" , mm laattoja, ja siis useita eri tyyppejä, mitään  ei ole missään seinissä/lattioissa, mutta kun on ilmaiseksi saanut...
Talkoissa on tunnelmaa - eikä ole talkoita ilman   m a k k a r a a .

Elintarvikkeiden käsittelyssä noudatetaan ehdotonta hygieniaa...

Ja palanpainikkeksi oman tontin mustikoista tehty piirakka ja jäätelö.

Hyvä ruoka - parempi mieli.

Näillä eväillä jaksaa odottaa...

Avecin roolissa - Osa 2

Kotiprofessorin puolison roolissa onnistuin kokemaan Härmän Häjyjen reitin varrella myös taitelija  juhani palmun pohjalaisen kotitalon/taidemyyntiresidenssin.

Käyntiin liittyi kahvinkupponen ja pala mansikkakakkua, talon esittelyä, taiteilijan kättely ja oman mielenkiinnon mukaan taiteilijan töiden ostamista.
Upeat leipävartaat

 Kunniatohtorin hattu ja miekka

Juhani Palmu promovitiin kunniatohtoriksi vuonna 2015 

Tilan pihapiirin kunnosta vastaa taiteilijan vaimo Leila.

Pihan aitoissa on viehkoja näkymiä

Kierros jatkui tutustumisella paikalliseen kirkkoon

 

Kokousmatkan ehdoton huipennus oli iltaohjelmamme, jonka myötä pääsimme Seinäjoelle illallistamaan ja nauttimaan kokemaan Tangomarkkinoiden avajaistunnelman.

Hanna Pakarinen livenä Tangokadulla - uskokaa pois.

Tangomarkkinoita kiintoisampi kohde oli musiikkikaaoksen toisella laidalla sijaitseva Seinäjoen ehdoton helmi, Alvan Aallon "kortteli".

Lakeuden risti.

 Yksityiskohdat on tarkoin mietitty

 

                                  Tangon sävelin - arkkitehtuuria ihaillen - ei pahempi combo!