Sivut

perjantai 27. joulukuuta 2013

Uuden vuoden kujeet - arvaa mikä on kyseessä ;)

 Veljelläni,vaimollaan, minulla ja Kotitohtorilla on jouluperinteenä hankkia lahjat sarjassa "lahja naiselle/miehelle, jolla on jo kaikkea". Aina sitten aattoiltana kisataan, kumpi on löytänyt vaikeimmin arvattavan (traditio on  pakettia avattessa arvata / tietää mikä on kyseessä. Voittaja on se, jonka paketin sisusta ei toiset arvaa). Lahjaa ryhdytään etsimään heti, kun joulusta on päästy ja monta ratkiemukasta löytöä ollaan puolin ja toisin tehty. Hommaan kuluu ilmoittaa, milloin sen on löytänyt. Kirvelevin muisto liittyy (en muista enää vuotta), kun velipoika infosi  noin suunnilleen maaliskuussa, että "löyty".
Tämän joulun ehdoton voittaja on veli ja vaimonsa. Ei tästä setistä helpolla yli pääse.

Laatuviiniä?
 
Laatikkoa aukaistaessa paljastuu pelin henki:

 
Näistä tunnistin alkuun vain tuon vasemmalla olevan, siis nro 1:n. Kotitohtori (niin keittiömies kuin luulee olevansa onkin) ei tunnistanut ainuttakaan.
Tässä vielä lähikuvaa upeasta keittiötarvikesetistä:
 
 
Tehtävänne on osallistua kommetoimalla, mihin tarkoitukseen nämä kaikki ovat. Lupaa kaikkien osallistuneiden kesken arpoa yhden palkinnon ja joka tietää kaikki, saa tietysti palkinnon! Tai ainakin jos edes jonkin tunnistaa. Aikaa vastaamiseen on 2.1. 2014 asti. Luettelon voi laittaa numerojärjestyksessä, 1 - 6, liikkeelle vasemmalta. Kiitos jo etukäteen ;)
Laitan erityishaasteen seuraaville (muutkin saavat osallistua)
 
 
Näillä mietoksin uuteen vuoteen.

keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Lahja-autuutta

Kuten on tiedossa, meillä  kokkaillaan ja lähdeaineistona tavallisimmin HS:n torstain ruokaliite. Monasti olen miettinyt ko aviisin tilauksen peruuttamista, koska etenkin torstaiaamujen ruokasuunnitelmat kahvipöytäkeskustelut ovat vieneet minulta edessä olevan viikonlopun rauhan mennessään.  Jouluaattoilta ratkaisi tämän pulman.
 

 
Kiitos ystäväni Riitalle, joka oli pakannut lähdekirjallisuutta nättiin pakettiin. Mukana myös keittiömme vallan uuteen aikakauteen vievä silikoni patakinnas.
Antaa siis Hesarin tulla vaan. Mitä sitä enää perumaan. Kotitohtori on enempi kuin tyytyväinen, nyt voi valita tehtäväksi ruokaspektaakkeleita vaikka joka päivä...
 
Ja että ruokapostaus olisi niin kuin pitää
 
The Kinkku 2013
 
Vietiin juhlapaikalle teemaan sopivassa kääreessään.
 

Kiitos tyttärelle kauniista jouluaatosta.
 
Joulupukki kävi.
Minulle on kerrottu, että Joulupukkia eí ole olemassa.
O-on.
 

maanantai 23. joulukuuta 2013

Kinkkuaika on tarkka aika

Jouluvalmistelujen kliimaksi on kinkun paistossa. Siis ei mitään "kokkailua", vaan vakavasti otettava vaativa urakka, johon valmistaudutaan paitsi metsästämällä  AA Duracel-pattereita, niin laatimalla kaava kinkun kypsymisestä, joka etenee jollakin tavalla logaritmisesti. Apuna on  ollut jo vuosia v 2008 laadittu kaava:
Tulkinta: Vuonna 2008 laitettiin kinkku uuniin klo 16.00 ja lämpötila oli 150 ja 20 minuutin jälkeen asteet vähennettiin 100 asteeseen. Siis eikö ole ihan selvä?
 
Alla malli siitä, miten kinkun kypsyminen sitten tapahtuu. Vasen sarake on kellonaika ja vieressä merkintä oikeassa sarakkeessa tarkoittaa, kuinka mones tunti kinkkupololla on uunissa  kyseessä. Huomannette kiihtyvän mittaustahdin tuossa oikealla (sulkeissa kellonaika). Ja tämä spektaakkeli vaatii tietysti sen, että Kotitohtori perustaa leirin uunin edustalle.Miten siitä muuten selviäisi?
 
Alla muodostumassa vuoden 2013 kinkun kypsyysseurantataulukko.
Lähtöaika tänä vuonna jo klo 14.30. Tuossa vasemmalla olevassa  2008 mallissa näkyykin, että ekat  neljä tuntia paistomittari ei hievahdakaan. 2. tunnin johdalle on vuonna 2008 on jotenkin epätoivoisen odottavasti kirjattu "ei vielä mitään!" (iso huutomerkki perässä).  Tänä vuonna mittari liikahtaa todennäköisesti tuossa  klo 18.00:n hujakoissa.

 
Paistaminen etenee tarkoin vahdittuna, siihen ei minun tarvitse puuttua. Loppuvaiheessa ollaan sitten jo melkein parisuhdekriisissä, vaikka sitä etukäteen onkin käyty kauppakeskuksessa hoitamassa. Kun  lihamittarin asteluku näyttää 65, alkaa tohina.  Silloin ensimmäisen kerran pitää huolehtia siitä, että on vielä hyvää aikaa odotella... Kun asteluku on 75, alkavat todelliset ongelmat.
-NYT se pitää ottaa pois, hermostuu ja sohii taskulampullaan mittaria kohti (siis ne Duracel patterit oli taskulamppua varten, jolla katsotaan sitä mittaria).
-Ei oteta, annetaan olla vielä niin, että on 77  (78 olisi minulle soveliain).
-Ei kun nyt pitää ottaa pois, tarttuu uuninkahvaan ja näyttää jo siltä, että  saamme minun ja joulupöytävieraiden makuun aika raakaa kinkkua.
 
Lopun ajan seison uunin edessä ja estän liian aikaisen toiminnan.
Tämä toistuu joulusta toiseen. Välillä  aidosti huvittaa, välillä ei. Kinkku ON vakava asia. Ainakin Kotitohtorille.
 
PS:
Voin laittaa tuon taulukon pdf:nä tulemaan, jos kinkunpaiston syvempi olemus on vielä tuntematon asia.



Hyvää Joulua Mummon blogissa piipahteleville. Varokaa liian kuivaa kinkkua!

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Joulun tuoksu pitää olla...

Vaikka mitään intohimoista joulusiivoilua en harrastakaan, niin Marttojen oppeja noudatten  lähden siitä että perusviikkosiivous pitää tehdä. Siinä tarvitaan tarkkaa ajoitusta ja kohtuulempeätä ohjastusta.
-Tänään on sitten sellainen päivä, että me siivoamme hiukkasen.
-Miten niin?
Kysyy ihan viattoman oloisena, vaikka tietää sävystä, että nyt ei voi velvollisuutta väistää.
-Sovitaanko niin, että nyt aamupäivän kuluessa et kysy kertaakaan "miksi", "ai minä vai" tai "onko tämä tarpeen"?
-Miksi?
Ihan kuin ei olisi ymmärtänyt...
-Nyt teemme niin, että sinä imuroit ja kunnolla joka nurkan ja minä aloitan kosteista tiloista. Ja kun olet imuroinut, järjestät työpöytää ja sitten...
-Ei noin montaa asiaa kerrallaan voi muistaa, sanoo ja katsoo kaihoisasti kahvikannua päin.
Kaadan kahvia.
-Sen jälkeen menemme parantamaan parisuhdetta Skanssiin (iso kauppakeskus täällä päin).
-Onko pakko?
Kysyy taas (tosin ei "miksi"...).
Vaihtaa asiantuntevasti ensin uuden pölypussin (10 pistettä  ja + päälle)
Aloittaa puuhastelunsa sen oloisena, että uskaltaudun siirtyä kosteiden tilojen kimppuun
-Missä meidän mortteli on?
Mortteli..imurointi... miten ne yhdistyvät?
-Mitä ihmettä tuo kardemumma tekee tuossa pölypussin päällä?

-Kuntelin Yle Puhetta tässä yhtenä aamuna ja siellä mainittiin, että kotiin saa mukavan tuoksun, kun laittaa imurin vanilliinisokeria  (vanilliinia) tai kardemummaa. En  löytänyt sitä vaniilliinia, mutta tuon kardemumman löysin.
Rouhii samalla kardemummaansa tomerasti.Minä riennän kameralle, niin tosi spektaakkelista tuntuu olevan kysymys.
 
 
Laittaa sitten ( o i k e a st i ) pölypussiin rouhittua kardemummaa.
-Tuleeko se tuoksu sitten tuosta pölypussista? Eikö se paremmin tulisi sen suodattimen läpi, se josta se ilma muutekin kiertää ja tulee huoneeseen takaisin?
-Ei, kun tästä, kaataa  hajusteen loputkin määränpäähänsä.

 

 En väittele enempää. Imuri alkaa käydä ja välillä ääni hiljenee ja tajuan Kotitohtorin oikeasti nuuskivan huoneilmaa...
-No nyt on  tehty, kuuluu aina välillä.
-No siirry sitten seuraavaan huoneeseen, standardivastaus.
Kun lopulta (minunkin mielestäni) siivous on tehty, ollaan tyytyväisiä. Kumpikin.
Paitsi että ei tuoksu. Ei ainakaan kardemumma. Morttelissa oli  (varma tieto)  mustan pippurin rippeet, kun siihen kardemummaa sotketiin.
-Olisiko sittenkin pitänyt laittaa sitä siihen suodattimen yhteyteen?
Niin justiinsa
Alkaa seuraava haaste: jouluhankintojen ostoslistan teko. Parisuhteen kannalta on suotuisaa, jos on joitakin sellaisia elämänalueita, joissa voidaan jakaa keskinäinen ymmärrys ja samanmielisyys. Meillä se liittyy kaupoissa käyntiin (shoppailu).
Inhoamme sitä. Mitä paremmin on hankintalista laadittu, sen nopeammin asiasta selviää, yhtään ylimääräistä kiemuraa ja katselua ei tehdä.
Joulun alla osoitteet ovat kirjakauppa (lukeminen kannattaa aina...), urheilukauppa (lahjakortit jälkikasvulle ja kummipojalle) ja askarelukauppa (teippi) ja appiukon ruutupaita (mistä tahansa kun kokoa vaan löytyy).
Ennen lähtöä vilkaisen vielä olohuonetta. On imuroitu, on on ja niin  perusteellisesti, kuten kuva osoittaa...


Illemmalla käytän taas Marttojen niksiä ja laitan tuota kohtuullisen runsaaasti rouhittua kardemummaa pienessä purkissa uuniin lämpiämään.
Johan tuoksuu meilläkin joulu!
-Minusta tämä ei tuoksu oikealle joululle, toteaa kun nuuskii keittiössä. Pitäisikö sinun sittenkin leipoa kunnolla?

En vastusta, sen verran on ollut Kotitohtorin päivässä vääntöä. Lupaan leipoa. Huomenna.

PS: 
Miten ihmeessä myydään sellaisia teippirullia, joissa ei ole sitä katkaisinterää?

perjantai 20. joulukuuta 2013

Joulun tähti on... verraton...

Haettiin sittenkin kuusi vintiltä. Tähden ja valojen laittaminen on Kotitohtorin puuhaa.
-Tuo tähti on vinossa, sanoin heti kun pääsin tilannetta arvioimaan.
-Ja se olisi pitänyt ensin  pörhistää ja tasoittaa, lisäsin.
Oli ottanut ojentamani tähden ja siirtänyt siitä suoraan latvukseen sen kummempia ajattelematta.
-Onko tuo latvapala edes kunnolla kiinni, epäilin, kun katselin tilannetta.
 
 
Latva lähikuvassa

 
Yleiskuva kuusesta
                                         
                                            Oletteko samaa mieltä? Tuo tähti ON vinossa.
                         Loppuilta meni hiljaisuuden vallitessa nuokkuvaa tähteä ihmetellessä.
 

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Ihan vaan simppelisti tänä jouluna

Tänään oli (edes) jonkinlainen puuha-siivous-jouludekoreerauspäivä. Valoa pitää saada, tuumiskelin ja sitten koristeita myös. Mutta ihan vähän. Intoa ei niin kovin suuresti ole ilmaantunut, vaikka jouluna aina hiukan jotakin touhuilen.
Niin tyypillinen tilanne.
-Ottaisitko imurin esille?  Siinä pyytäessäni  puhdistin askartelu-puuhahuoneeni lattian isommista tikuista ja paperiroskista, jotta imuroinille olisi tilaa.
Kotitohtori kulkee perässä, tunkee käteeni jotain, joka vaatisi kommentointiani ihan juuri sillä kellonlyömällä.
-Tämän ajattelin huomenna nyt sitten esittää, yrittää muka, että ei olisi kuullut imurointi-sanaa.
- Otatko sen imurin esille siitä kaapista - samalla pyyhkäisen ikkunalaudat suuremmista pölyistä.
-Voitko sinä katsoa minulle sitten sopivat vaatteet, kun on se illallinen huomenna, kysyy ihan kun ei tajuaisi, mistä juuri nyt on kyse.
-OTA SE IMURI SIELTÄ KAAPISTA, äänilaji muuttuu.
Katsoo ihmeissään. Toimii kuitenkin, alkaa jopa imuroida. Tavallisesti kyllä noutaa imurin kaapista, kokoaa , mutta jättää siihen odottamaan (jotakin, siis että minä alan sitä käyttää).
Imuroi olohuoneen. Ihan itse.
-No niin, tyytyväisenä urakkaan.
 Sulkee imurin !!!
-Voisitko nyt ottaa tuon makuuhuoneen seuraavaksi.
-Ai minä vai?
- NIIN, SINÄ.
Ja päälle jäätävä katse. Tehosi. Kaikki huoneet tuli imuroitua.

Valojen asettelusta tulikin sitten isompi tauhka. Olin haaveillut ikkunan verhotangon yli kiertävästä valonauhasta, mutta nauhani ei siihen riittänyt. Kotitohtorille kiitos, sain  sen kuitenkin esille:

Liki käyttämättömänä nurkassa pitkään seissyt vaateteline suorittaa tänä vuonna joulukuusen virkaa. Kotitohtorin keksintö. Säästyi joulukuusen hakemiselta  (vintillä, pakkauksessa, koottava).

 
Valonauha muodostuu pikkuenkeleistä. Himmeli on markkinaostos muutaman vuoden takaa.
 
Käytin myös aikaisen aamun hyväkseni ja annoin flown viedä. Jatkoin taannoista Vuoden Siivoojan Tehhää ite - lahjaideaa ja valmistin muutaman uuden kranssin.
Vaviskaa sukulaiset ja ystävät, tänä vuonna teema todella ON kierrätys ja kestävä kehitys ;)




                                                                        Näin tänään.

maanantai 9. joulukuuta 2013

Joulun ajan haaste

Mitä olisi joulunodotus ilman ilmassa väreilevää jännitystä? Tällä kertaa sen aiheutti haaste, jossa on ideana tehdä ystävien joulusta jollakin tavalla ehkä uudenlainen/hankala/muuten vaan kummallinen. Haaste löytyy  VuodenSiivoojan blogista, otsikolla Tehhään ite. Olen todella imponeerattu tästä kunniasta tulla erikseen haasteen saajaksi, vallatenkin kun se työ, jonka haasteen antaja oli tehnyt, oli todella upea virkkuutyö. Siihen en pystyisi.
Teemani on kierrätys ja kestävä kehitys. Ja aihe tietysti jouluinen. Tämä koriste otetaan joka joulu esille ja laitetaan ulko-ovelle vieraat  ja joulupukki tervetulleeksi toivottamaan.

                                                                  JOULUKRANSSI

 
Mallit nro 1 ja nro 2 yhteispakkauksessaan
 
Malli nro 1

 
 Kranssin saa roikkumaan turhaksi jääneen tutinpidikkeen nauhasta.
 
Ja lähikuvassa:
 
 
 
Malli nro 2 laitetaan roikkumaan naulasta tai pienestä koukusta (tulee pakkauksen mukana)
 
 
Ystäväni tulevat ihastumaan ikihyvikseen.
Laitan pakkaukseen mukaan kuvan alkuperäisestä ja lisäksi pikaliimaa (tai araldiittia).
Itella tunnetusti tuhoaa arvoesineitä.
Kuumaliimapyssylä liimatut pikkuosat eivät kaikki oikein tunnu pysyvän paikoillaan.
 
Joulukiireistä johtuen en voi ottaa vastaan lisätilauksia.
 
Kiitos haasteesta Vuoden Siivoojalle, vietin todella hauskan illan näitä tehdessä.
Nyt pitää mennä siivoamaan sotkut.

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Mielensä pahoittaja

Kyllä minä niin mieleni pahoitin, ihan niin kuin kirjassa sanotaan, kun näin päiväkävellyllä tämän tuhopolton (?) uhriksi joutuneen kebab -kioskin jäänteet. Aikaa palosta on ainakin pari kuukautta, jos oikein muistan.
 
Miksi ihmeessä tätä ei  joko korjata tai kerätä pois maisemaa rumentamasta. Vaarallinenkin on. Asuinalueen pikkupojat taatusti vierailevat täällä ja saattavat vanhingoittaa itseään.

 
Tai jos kioskin runko jostakin nostalgisesta syystä halutaan säilyttää, niin voisiko vaaralliset roskat viedä pois? Missä Turun ympäristöviranomaisten vireystaso liikkuu? Mikä vastuu on palomiehillä, jotka (kiitos) sammuttavat palon, mutta jättävät ilmiselvät ongelmajätteet jälkeensä? Haloo?


Näin meillä Turussa.

lauantai 16. marraskuuta 2013

Marraskuun valaistus

Kotitohtorilta ei konstit lopu. Mieskaupassa (tyyliin Gigantti, Bauhaus,Motonet) pääsee irti arkipäivästä ja voi koneistaa kotia mitä hienoimmilla turhuuksilla laitteilla. Tämän iltapäivän hankinnat osoittavat sen. Mot.
Nimittäin mikromme sanoi sopimuksensa irti, tehot loppuivat eikä lautanen enää pyörinyt. Kotitohtori tarjoutui  (i h m e ) menemään ihan itsekseen kaupoille, kun tajusi, että työni veivät kaiken lauantain huomioni. Mittauksessa sentään vielä minuakin tarvittiin. Että tulee oikean kokonen.
Kun sitten iltapäivällä tapasimme, kertoi jo asentaneensa mikron paikalleen ( i h m e ). Kotimatkalla huomasi vielä tarkistaa, että eikös se vedenkeitinkin ollut jo tiensä päässä. Tuumin, että juu, hidastunut on ja huolimatta kalkinpoistosta kestää ja kestää ja kestää ennen kuin vesi kiehahtaa.

Jo vain tuli uutta ilmettä kasvoille. Tomerasti rattia kääntämällä ajettiin  toiselle puolelle kaupunkia samaan kauppaan, josta oli mikron  muutama tunti aiemmin hankkinut. Vedenkeittimeksi tuli valituksi kanarialinnun keltainen, kieltämättä marraskuun pimeyttä lieventävä hankinta.
Kassalla sitten huomasi vielä yhden välttämättömyyden.
-Näitä taas tarvitaan, tuumi ja asetteli kassalinjalle kynttiläpakkauksen

 
-Kauniit ovatkin ja turvalliset. Ei tule myöskään nokea, huomasi lisäperustella, kun kassalla moista pakkausta ihmetelin.
 
- Niin ja toimii kaukosäätimellä.


Eihän tuohon voi mitään todeta kuin olla vaan. Ni.
 
Tositteeksi toiminnasta yritän liittää tähän  livenä esityksen, että miten kynttilät toimivat.
 
 
 
Omassa näytössäni tuo  liikkuva kuva on todella liikkuva eli pyörii koko ajan. Ja "filmi" ei ala siitä kohtaa eikä lopu siihen kohtaan, jonka kuvasin.
Haittaakse? Jos joku osaa neuvoa, millä tavalla kamerasta otettu filmi saadaan järjellisen oloisena blogiin, otan neuvot vastaan. Kotitohtori ei sitä osaa.

PS.
Nämä ovat "aitoa vahaa" ja niistä lähtee mieto makeahko tuoksu, mikä ennusteeni mukaan noin kahden tunnin päästä aiheuttaa päänsärkyä.

lauantai 9. marraskuuta 2013

Koulutusta ja kulttuuria

Perjantain koulutuspäivän sijainti oli kulttuurinhaluiselle parahultaisin. Reitti Arabian tehtaan museoon outlet-myymälään oli vain kadunylityksen ja portaiden kipuamisen päässä ja reitti tehtaan takapuolelta sisään selkeä. Tehdaskierros oli upea elämys. Ehdin näpsiä muutaman kuvankin  (ja  moni muukin) ennen kuin opas totesi, että kuvaaminen on kielletty. Tosin, ei meidän porukkaa  parhaalla tahdollakaan japanilaiseksi brändivakoojaryhmäksi uskoa voisi.

 
Tehtaalla oli silloin ennen pari tuhatta työntekijää - nykyisin vain 120.


Näissä lautanen meneen polttoon
 
"Korvatarjoitin" eli näin tehdään mukien korvat.

Vanhaa kauneutta - vielä käytössä. Lajittelutelineet.
 

                                                                    Teemaa riittää

 
 Erillistilauksesta valmistettuja "teemoja". Kuvassa keskellä sinisellä kuviolla 
(niistä oikeanpuoleinen) oman työpaikkani muki.

 
Ähmistyttävä  arkipäivän esineistä koottu näyttely, tässä yleiskuvassa näkyy lapioista koottu spiraali (oik) ja tuolla vasemmalla katosta roikkuva lusikoista koottu teos.  Fiskarsin saksista koottu iso teos sykähdytti, siitä vain ei ole kuvaa. (Pahoittelut, tämän osuuden tekijät eivät kaikin osin tulleet dokumentoiduksi).
 

Heikki Orvolan PINTA
 
 
 
Opastettu hieno kierros päättyi siihen, että saimme kaikki lipukkeen, jolla Outlet -myymälästä sai 1. laadusta 20% ja 2. laadusta 10% alennusta.  Hyödynsin 100%:lla tehokkuudella molemmat kategoriat ja tuloksena oli paitsi kaksi paperiakassia (nekin kaksinkertaiset eli vahvennetut)  ja kolmi-numeroinen luku.
Strategia kotiinpääsyn jälkeen oli täysin selkeä:  lähestyvä joulu ja nopea puheenaiheen muutos.

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Kalakeitto vai seljanka?

Torstain Hesaria on taas syyttäminen. Tosin sen ehdottama kurpitsapohjainen linssikeitto sai jäädä  (onneksi) unholaan, kun Kotitohtori päätti, että teemme (monikkomuoto!) seljankan. Suostuin, koska muistissani on makujälki herkullisesta työpaikkalounaan seljankasta. Siispä torille, jossa ensin ostoskassiin pääsi noin 1,5-2 kg:n lohen raato (ruoto, pään kanssa), hiukan kuhaa ja hiukan kirjolohta. Maalaisten puolelta hankittiin perunat, porkkanat, sellerit ja sipulit. Kotiin päästyä alkoi kovin tyypillinen valmistuslogistinen keskustelu.
- Miten tuo ruoto nyt sitten laitetaan niin, että siitä tulee hyvä liemi?
- No laitetaan kattilaan kiehumaan ja kun on hetken kiehunut, nostetaan pois ja irrotetaan kaikki kalanliha siitä. On hyvää siihen seljankan joukkoon.
-Ei kai siitä muuta talteen oteta kuin tuo liemi?
-?!
Olisi heittänyt ruodon pois ja tallentanut vain liemen. - Parempaa en tiedä kuin perkeistä kermaan tehty kalasoppa, johon on nypitty pieninkin riite ruodoissa kiinni olevaa lihaa.

 
Ruoto kiehumassa, huomatkaa hymy kattilassa ja alla kypsä pää.
 
 
- Mitä ihmettä sinä nyt teet?
Levittää sanomalehteä sipulien ja purjon päälle...
- Laitan nämä juurekset siten, että säilyvät hyvin, kotitalouskurssilla opetettiin, että kaikki ruoka-ainekset on aina valmistuksenkin kuluessa suojattava.
On siis käynyt kotitalouskurssilla noin 30 vuotta sitten.

 
Keitetty ruoto... ja


 
 iso kasa hyvää kalaa (joka olisi riittänyt vähintään kahden hengen sopan kerta-annokseen), joka tällä kertaa pääsi noin 7 minuutiksi elmukelmun alle...

 
Kun tähän asti oli päästy, Kotitohtori päätti, että liemi tarvitsi vielä lisäterästystä. Oli etsivän näköinen...
- Mitä sinä nyt mietit?
-Tämä ruoto pitää vielä kerran keittää ja ottaa siitä sen y d i n l i e m i  (termit hallussa) talteen. Siitä tulee hyvä maku liemeen. Missä kattilat ovat?
Näytän suunnan ja tarttuu ensimmäiseen näköpiiriin osuvaan...
 
 
Siis tuo liki 2kg:n ruoto pyrstöineen mahdutettiin kotitohtorilogiikalla noin 3 dl:n kattilaan, jossa oli vettä max 2 dl... En väitä, etteikö mahtunut, vaikka lopputuloksena tislautunut liementilkka  ei mielestäni seljankan makua erityisemmin terästänytkään ;)

  
Näin meillä tänä viikonloppuna. Nyt pitää mennä pelastamaan torilta sivutotteena hankittu suppilovahveroröykkiö.