Kesäjuhlaa

Juhannuksen seutuun liittyy monenkertainen syyn juhlaan. Oma syntymäpäivä, eläkkeelle siirtyminen ja mökkihankkeen eteneminen pykälällä. Saimme nimittäin rakennusluvan juuri parahiksi syntymäpäiväkseni.

 Kippistelimme, tutkimme rakennuspiirustuksia ja ihmettelimme, että työelämä on kahden päivän päästä ohi.

 Lahjapaketeista ilmaantui toivelistalla ollutta, tulevan pikkumökin aterinsarjan alkua. Tässä Iittalan retromallissa, Scandia, on joitain sellaista, joka vie ajatukset omaan lapsuuteen ja niistä on  tulevina kesinä minulle suurta iloa.

 Parasta kuitenkin oli Neiti Neljäjapuoliveen kortti, jossa on mummo (vas), Neiti itse ja pappa. Mummolla ja Neidillä on ruusu päässä. Papalla vaan tukka on siistinä.

Näillä mietoksin kohti uutta vaihetta elämässä!

Sitten kun... kammassa on kolme piikkiä.

Alkaa työhuone olla siisti ensimmäistä kertaa vuosiin. Työpäiviä vielä kaksi juhannuksen jälkeen.
Tänään on käynyt kaksi lähetystöä tuomassa pikkuyllätyksiä.
Aamulla pitkäaikainen työsuojeluasioissa tutuksi tullut vapaa-ajanohjaajamme toi omin käsin tekemänsä "kortin" eli työstämänsä vanhan kirjan. Olen ollut työsuojelupäällikkönä monta vuotta ja yhteistyömme on ollut melkoisen mukavaa.

 Sisänäkymässä vuodelta 1988 oman työpaikkani Maskun neurologisen kuntoutuskeskuksen http://www.kuntoutuskeskus.fi/ avajaisjuhlasta (vas)  ja oikealla saman paikan 20-vuotisjuhlasta (tieteellinen näyttely).

 Kirjan kansi on kaunis,  se on tallella onneksi. Kanteen on kuitenkin laitettu luonnehdinnat, joista itseni kyllä tunnistan ja joista kaikista en ihan tyytyväinen voi olla.

Ja toisella kannella:

 Työpaikkani viestintäyksikkö muisti harrastukseni ja olivat ihan omin pikkukätösin valmistaneet muuttolaatikon ja Neuroliiton julkaisuja (kokosuhde siis 1:12)

 Kahvit joimme jo viime viikolla.

Kohti kesää !

 

Sitten kun... tylsän hetken varalle

Olen varautunut sitten-kun-aikaan  melko perusteellisesti. Vein työpaikalle viimeisiksi päiviksi purkin, johon toivottavasti mahdollisimman moni jättää vinkkiä niihin hetkiin, jolloin ei ole mitään tekemistä:

 "Eläkeläisen tähtihetket" purkki odottaa täyttymistään.  Maanantaina vien purkin viereen suklaata - johan pysähtyvät toviksi lappuja täyttämään...

Näillä mietoksin, kammassa vielä 5 työpäivää. Juhannuksen jälkeen enää kaksi. Voit sinäkin jättää vinkkejä, jos mieleesi jotain tulee! Kiitos jo etukäteen.

Sitten kun... ei kai vaan ala kiire?

Olen pelonsekaisen ihmetyksen vallassa kuunnellut, kun  minulle kerrotaan, että "sitten ne kiireet vasta alkaa, kun työelämästä pääsee".
Miten ihmeessä se on mahdollista?
Että kun viikosta kohtapuolin arkipäivien kohdalta vapautuu 8 tuntia päivässä, tulee muka kiire?

Olen koko työelämäni tehnyt leijonapitkiä päiviä ja voinut siitä huolimatta (osin siitä johtuen)  matkustaa, nähdä maailmaa, harrastaa, perustanut yhdistyksiä vapaa-ajalleni, hoitanut lapsenlapsia, nauttinut taiteesta ja kulttuurista, vielä ehtinyt nukkuakin.
Hammaslääkärinikin sanoi, että eläkeläisten kanssa on kaikkein vaikeinta löytää sopivaa aikaa vuosittaiseen tarkastukseen, kun eläkäläisillä on niin kiire.
Onkohan nyt jokin asia ihan hullusti?   - Voiko kellään olla tarvetta päteä sillä, että täyttää päivänsä harrastuksilla ja kertoo  niistä  aina heti tavatessa  -  k i i r e e n ä ?

Jos jollekin, joskus, kerrankin sanon, että minulla on kiire, kun kolmen viikon päästä irrottaudun työelämästä, minua saa aiheesta toppuutella.

Olen aidosti tyrmistynyt.

Sitten kun - vielä 3,5 viikkkoa

Vähiin käy, kohta alkaa työuran viimeinen kesäloma. Sitä odotellessa tulee puuhatuksi kaikenmoista, jotta odotus ei tuntuisi niin pitkältä. Vietin aluviikosta mukavan harrastusporukan kanssa unohtumattoman keväkauden päätösillan. Vierailimme SIRKUKSESSA.

Sirkus Florentino kiertelee kotikontujen läheisyydessä -   http://www.sirkusflorentino.com/

Kiertävän sirkuksen kiertävä sauna ja  p a l j u !

 

 

                                                                                                                                                                                                                                                                                               

Osallistuin vapaaehtoisena  Pellen "moottoripyöräajeluun" - pakko oli nostaa kättä, kun kukaan muu ei sitä tehnyt ja Pelle toivoin vapaaehtoista naista areenalle.

 Alla oleva kuva ei ole minun roolisuorituksestani , mutta kuvassa on kuitenkin oikea Pelle.

 Väliajalla nautittiin hattaroista, jäätelöstä ja popkornista.

 Sirkuksen aasi odotti vuoroaan aitauksessaan.

Kyllä voisin toistekin vierailla tässä sirkuksessa.

Tunnelma oli mukava - ja onhan minulla syksyllä aikaakin enemmän.

 

Sitten kun...Vielä 8 viikkoa

Päätin jo jokin aika sitten, että kun joskus siirryn työelämästä toiseen elämään, olen hyvässä kunnossa, pirteänä, jaksavana ja rasvaprosentti kohdillaan. Olen jo pidempään tehnyt töitä personal treinerin (jäljempänä pt) kanssa (personal-trainer/mari-hannula/ harjoitellut. Yhtään ei kaduta, vaikka palvelusta maksankin. Lasken, että ne rahat, joita voisi mennä viiniin ja tupakkiin,  menevät tässä hyvään tarkoitukseen.
Eilen oli vuorossa omien rajojen kokeilu  kauniin Littoisten järven rannalla. Tai oikeammin sen ympäri (11 km). Meitä oli useampia, jotka olimme  pt:n uuteen innovaation mukaan lähteneet. Ulkoilua, ketsävyyttä... Ohjeissa oli, että reppuun painoa 6-8 kg, mukaan litra vettä ja joku terveellinen välipalapatukka. Tiedossa 2 - 2,5 tuntia luonnossa liikkumista, väliin sykettä nostellen.

Pakkausvaiheessa repussani oli kaksi Spectrum tietosanakirjaa. Kotiprofessori varovaisen viisaana miehenä poisti toisen. Myöntää pitää, että yksi ihan riitti. - Onneksi mukana oli kokeneita luonnossa liikujia - aika moni meistä piipahti pusikossa ihan heti jo alkuunsa nenää puuteroimassa ja siinä tarvittiin tietysti Nessuja.

                         
Löytyipä reissultamme myös pitkospuut  -  hyvää treeniä tämänikäisten tasapainolle..

 Siis sykehän siinä aina sopivasti rauhoittui (jos nousikaan...), kun  Littoisten järven rantamaisemia katselimme. Ilma oli kuin morsian: aurinkoinen, tyyni.

Ekat leskenlehteni löytyivät tältä reissulta!

Littoisten hiekkarantaa mittailtiin...

Hieno vanha piharakennus

Ja samalta tontilta löytyi kauniisti pinotut seuraavan talven lämmöntuojat:

 Littoisten upea Työväentalo (vuosilukun on 1906) oli myös reittimme varrella:

          

     Marin repusta löytyi myös "alleja" varten kuminauhat...
ja tässä pt:mme näyte - kuntoradan TRX-mallia...

Täällä ei hevostella! Kiersimme koko kuntoradan päivän päätteeksi.

Paluumatkalla totesimme, että tänne tullaan toistekin, vaikkapa jo  21.5., jolloin on tarjolla lumoavia pihoja.

PS

Välipalapatukoista olen sitä mietlä, että seuraavalla kerralla otan mukaan palan ruisleipää. Kun lasken kalorikulutuksen (pt:n mukaan 700) ja vähennän siitä oman Kotiprofessorin ostaman näennäisterveellisen suklaata simuloivan kummajaisen, jään liki tappiolle.

Mutta haittakse?

Olin ulkona mukavassa seurassa  2,5, tuntia, näin uusia maisemia ja sain uskoa jaksamiseeni. Kauniit maisevat liennyttivät mieltä.

Kiitos tästä pt Marille ja kivalle porukalle - nähdään toivottavasti useammikin!

Sitten kun... vielä 10 viikkoa.

Olen aloittanut "aamukamman". Merkitsen viikottain kruksin menneen viikon päälle työpöydän kalenteriin. Näyttää jo lupaavalta. Toukokuussa yksi viikko sapattivapaatakin luvassa (lastenlapset hoidossa, tulossa mukava viikko täyttä työtä, hae, tuo,vie, herätä, käy Vilmassa, kuulustele läksyt, tee ruokaa p a l j o n , vahdi liiallista nettin ääressä kuikuilemista). Siitä juhannukseen ei ole kuin tovi ja siitä sitten viimeiselle vuosilomalle.
Kotiprofessori pelkää, että  syrjäydyn ja masennun.
-Mitä sinä oikein teet sitten, kun jäät pois työstä?
Että kysyy oikeasti!
-No ensin alkaa mökkiprojekti, mm. urakoitsijan etsiminen, rakennuslupien haku ja sitten pitää miettiä kaikki sähkötyöt, putkihommat ja mitä nyt mieleen tulee, kun jotain rakennetaan.

Puuceen kohdille alkaa nousta vierasmajamme, johon tulee sisävessa ja suihku 

(ainut tapa saada Kotiprofessori  olemaan yhtä yötä pidempään paikalla).

-Putkihommat?
-Niin, pitää opetella Viisaan Miehen kanssa, missä nykyiset johdot kulkevat, että ei kaivuri katkaise niitä, kun kaivuuhommat alkavat.
-Kaivuuhommat?
-Niin, tontilla pitää kaivaa, että saadaan se vierasmaja rakennettua.
-Eikö se mahdu siihen kohtaan, missä se puucee nyt on?
-Ei mahdu ja se puuce on sitäpaitsi liian likellä rajaa - niin kuin muuten on naapurinkin vessa ja vierasmaja.
-Älä vaan aloita mitään naapuririitaa nyt heti sitten.
-No en ihan heti, mutta liian likellä ovat ja mahtaako olla rakennuslupaakaan, kun niin likellä ovat. Haluan siihen jonkun näköesteaidan, pitääkin laittaa listalle.
-Näköesteaita?!
-Niin.
-Ja sitten pitää alkaa keräämään mökkitarvikkeet jotenkin niin, että kaikki on hyvin laatikoissa, kun vierasmaja on valmis. Vintissä on kaikki mitä tarvitaan (lue: mm. Kotiprofessorrin inhokki, entisen Puhallintehdaan loppuhuutokaupasta todella monta vuotta sitten ostamani 2-3 metrin pituinen Alvar Aallon hylly kannattimineen, jollaista ei nykyisin mistään enää saa. Vaikea ja haasteellinen kiinnitettävä siis), mitään uutta ei tarvitse hankkia, paitsi aterimet.
Ei vastausta.
Tuntui olevan aika tyhjentävä selvitys?
-Lasten Muuramen kerrossänkykin muokkaantuu sinne hyvin kulmasohvaksi. Ei tarvitse enää yrittää myydä sitäkään minnekään.
-Mitä, ei kai sinne kulmasohvaa mahdu!
-No miten ajattelit vieraiden tai meidän itse siellä nukkuvan?
Tovi hiljaisuutta.
-Mutta siitähän tulee sitten aika iso vierasmaja.
Tätä väsysytykeskustelua on käyty jo aika kauan.

Lopuksi vedän ässän hihasta.
-Ja pitäähän tässä vielä miettiä se valokuitukaapeli ja mahdollinen langaton verkko koko tontille, niin että asumismukavuus kohenee.
-No se on kyllä totta. Taitaa olla niin, että sinulla tuota puuhaa riittää eläkepäiville.
                               

Pikkuinen keittiö - Viisan Naisen (äitini) vaalimat Vanhan Mökin kaapistot.

                                                    Viisan Miehen työkaluvaraston viehko maisema.

Niin että taas meni yksi viikko kruksien alle.