Muutoksen tuulia

 Tämä mummo lähti nyt ja muutti kirjausalustaansa samalla kun muuttui elämäntilanne. Iäkkäät vanhukset muuttivat "citymökillemme" omaa mittavaa julkisivuremppaansa pakoon. Ovat meillä ikään kuin seinänaapureina kuluvan vuoden loppuun. Päätin alkaa kirjoittaa siitä, mitä kaikkea tapahtuu tässä vuoden kuluessa. Uuden sattumukset löytyvät osoittessa https://www.lily.fi/blogit/elama-on/

Muutama juttu siellä jo onkin, tässä yksi niin tyypillinen tilannekuvaus kodin vaaroista

https://www.lily.fi/blogit/elama-on/vaara-vaanii-vanhuksia/

Tapaamisiin Lilyn puolella ;)

Staycation - tämä tarjous on tosi!

Voihan hyvää päivää… 

Aamun aviisia lukiessani tajusin olevani ihan aallonharjalla, mitä tulee matkustamiseen. Olen tietämättäni toiminut, kuten termin ´staycation´ mukaan pitääkin. Siis yöpynyt oman kaupungin hotelleissa ja tutustunut pikkukaupunkien ja oman lomakylän `räkälöihin`. Staycation voi viedä "outoon paikkaan, jonne ei muuten menisi" (TS 19.8.). Tätä tein jo 25 vuotta sitten.

Riippukeinu on staycation -toimintaan liittyvät apuväline.

Liekö koronan tuomaa, ei siis lähdetä lomalle ulkomaille (niinköhän on, kun seuraan oman kaupungin lentoaseman testituloksia), vaan ollaan omilla kotikulmilla paikallisia palveluita hyödyntäen. Paikallisuus on siis avainsana. Voidaan syödä ja majoittua hienosti tai sitten ei. Tai tullaan yöksi kotiin. Staycationin ydin on, että kaupunkilaiset haluavat kokea oman kaupunkinsa matkailijoina. Virkistää nähdä tuttu paikka uusin silmin. 

Pääasia on huolellinen suunnittelu ja valmistelu (TS 19.8.). 

Seuraavan kerran mustikkaan ja muihin mökkipuuhin lähtiessäni voinkin todeta, että olen kehittänyt vallan mainion ”staycation” -lajin. Riippumattokeinukin löytyy, siinä jos missä tuntee olevansa todellinen staycation -guru. 

Hiukan jalostetummasti päätin ensi vuodeksi ryhtyä kauppamaan `work-staycation´ palveluja: Vuokraan mökkiäni (autotie perille, kaikki mukavuudet, pallogrilli, sauna meren rannalla, lähin ´räkälä’ 10 min ajomatkan päässä, harvoin puhalluksia, poiju) ja perin yöpymismaksun, joka ei päätä huimaa. Sen sijaan yöpyjät voivat maksua vastaan kokea munaskuitaan myöten, miltä paikallisten olosuhteiden ruumiillinen työ tuntuu. Niiden hinnat ovat kohtuulliset. 

Näitä lajeja ovat esim: 

- kaislasavotta 

- rikkaruohojen kitkentä, nurmikon leikkaus 

- mustikanpoiminta (marjat saa itselleen lisämaksua vastaan) ja puhdistus

- ojankaivuu perinteistä lapiotekniikkaa käyttäen (yksi porukka kaivaa ojan, seuraavat peittävät , työn tuntu on taattu) - tässä metrihinta 

- halkotyö (klapikone on) ja halkojen pinoaminen 

- rännien puhdistus 

- soutuveneen puhdistus 

Siispä mainosstrategiaa laatimaan. Uskon vakaasti, että palveluideallani on kysyntää – kaupungistuminen vieraannuttaa ihmiset sykkeen kohottavasta ja hiet pintaan tuovasta toiminnasta. Sitä varten on kuntokeskukset. 

Mökillä on muuten rannasta liki tontin huipulle ulottuvat noin 45 asteen kulmassa olevat portaat. Siinä on treenaaville ´stayvacationia’. 

Hinta määrittyy sen perusteella, miten moneen kertaan jaksaa kantaa sauna- ja takkapuut ylhäältä alas.

PS

Ja maskeja tulee käyttää julkisissa kulkuvälineissä. Mökille pääsee bussillakin, jos jotain oikein extremä haluaa. 

Olen kokoamassa tämän palvelun suhteen testijoukkoa. Ilmoittaudu mukaan!

Mökillä voi sitten olla rennosti

Mökille saapuessa, autosta poistuessa kuulet linnunlaulun ja puiden havinan. Tarkkaan kuulostellen löytää meren laineiden liplatuksen.

Kyllä sielu lepää.
Mitä nyt grillin laittamista ja jotain pientä nyppimistä. Niin ja sauna lämmitetään, pääsee mereen. Saunapuiden kanto tehdään heti, niin on tehty. Ihan tavallista kivaa arkiliikuntaa tuo.
Mutta muuten on niin rauhallista.
Kukkien lakastuneet terälehdet pitää katsoa, terassin neulaset puhaltaa harjata.

 Rannalla käydessä huomaa, että kaisloja on taas tullut - niitä haravoidaan, ja jos kelit sallivat, niitä poltetaan. Odotusajaksi ne pitää piilottaa pressun alle odottamaan seuraavaa sallittua avotulikeliä.
Mutta muuten on niin rauhallista.

Varastot pitää järjestää, sitä on odotettu kolmatta vuotta. Se työ on ulkoistettu Kotiprofessorille, jolle sopivan ajankohdan löytäminen on vaikeaa.
Mitä tekee viisas nainen?
Ehdottaa, että otetaan kannettava tietokone mukaan ja laaditaan varastokirjanpito exelille.
Johan alkaa sujua . Tosin edellyttää, että naisihminen kantaa, siirtää, laittaa roskiin - ja järjestää uudelleen.

Kotiprofessori istuu ja kirjaa. Oikein luokittelee tyyliin "vasarat", "kanget","ruuvit","naulat", "sahat". Jokaiseen varastoon tulee (milloinkahan?) sitten luettelo, mitä ko varastosta löytyy. Lisäksi ne on kansiossa (milloinkahan?) mökin tärkeiden asioiden laatikossa.
Kätevää.
Mutta muuten on niin rauhallista.
Puunhakkuutakin olisi. Se on Kotiprofessorille ulkoistettu työ, mutta sille sopivaa ajankohtaa on vaikea löytää. Kirveitäkin hankittiin kaksi (iso ja hiukan pienempi) vanhojen (ainakin 6 ja lisäksi kahdesta irtosi kamana kun niillä hakattiin) lisäksi.

Mitä tekee viisas nainen? Hankkii klapkoneen - johan alkaa sujua.
Mutta muuten on niin rauhallista.

Räystäät ja katto pitää tarkistaa ja puhdistaa.
Mitä tekee viisas nainen?  Tilaa mökkitalkkarin.
Mutta muuten on niin rauhallista.

Laituri uusitaan ja hiukan terassiakin lisää on suunniteltu.
Mitä tekee viisas nainen? Hankkii urakoitsijan (lue: pyytää tarjoukset ja suorittaa vertailut ja vastaa hankkeen töiden sujumisen valvonnasta).
Mutta muuten on niin rauhallista.

Kotiprofessori istuu terassilla kiikaroimassa linnunpönttöjä. Siinä ehtii, kun odottaa saunan lämpiämistä.
Ihan sopiva työnjako.
Saa olla rauhassa kumpikin.

Synttäriä voi viettää vähemmälläkin

Joskus elämä on. Kotiprofessori aikataulutti silmäoperaation passelisti juuri juhannuksen alle torstaille. Sen seurauksena silmätippoja kahta lajia säännöllisin välein, ei hiustenpesua viikkoon ja muutenkin syytä olla pois kesämökin puuhastelusta rauhallisesti ainakin juhannuksen seutu ja enemänkin.Eikä siinä mitään, kelien kannalta juhannus cityssä onkin ihan perusteltu. Samaan juhlapyhäseutuun sijouttuu oma syntymäpäiväni,  jonka viettämiseen ei paljoa Kotiprofessorin taholta yleensä ole panostettu. Vaan kuinkas kävikään?

Yllätykseni oli melkoinen, kun sain paketin. - Ja etukäteen jo muutama tovi sitten. 

Suorakulma on tarpeellinen omaan harrastukseeni, sitä en kiellä. 

Mutta entäs tuo s i i r t o k u l m a, jonka käyttöä piti oikein juutuupista katsoa. 

-Se vasta onkin hyvä työkalu, totesi tohkeissaan. -Unohdin hankkia hääpäiväksi, lisäsi tyytyväisenä...

Onhan se, en voi muuta todeta.

Tähän ikään tullessa ennen vanhaan pönötettiin juhlassa, rivissä vastaanotettiin jonossa kulkevat vieraat, saatiin kristallimaljakko tai rannekello ja siirryttiin saman tien eläkkeelle. Minä oivalsin tehdä sen siirron jo aika lailla tarkkaan kaksi vuotta sitten.

Mitä minä sitten eilen tein asiaa juhlistaakseni? 

Menin kauppaan. Ihan itse hankin kukkaset. K-kaupasta löysin sen joka kerta unohtuvan kermaviilin lisäksi.

Hyvää jussinjatkoa blogissani piiphateleville.

Joulun parhaat oivallukset

Jouluna saa lahjoja. Se on kivaa. Etenkin kun ystävät ja lähisuku jo tietää, että lahjojen tulee kuulua sarjaan "Naiselle jolla on kaikkea". Silloin onnistuu.
Niinkuin tässä. Ystävältäni sain tämän oivan joka naisen keittiöön kuuluvan keittiövälineen.

 
S i t r u p u s e r r i n  -  ja KUKA?
Viisaa Insinööri (veli) tiesi, mitä mökillä tarvitaan:

 Tässä on kaikki, sanoi Koriprofessori, ja tuumi tyytyväisenä, että enää ei tarvi etsiä,missä mikäkin työkalu on...

Samainen Insinööri auttoi minua harrastukseen liittyvässä valaistuksessa (ihan paras lahja)

Ja sitten syötiin:

The Kinkku onnistui varsin mallikkaasti, vaikka ulosottotaistelu olikin melkoinen.

Pöytää koristi tietysti joulukukka ja hyvät keitetyt perunat:

 Rasvaa oli ihan sikana:

Aamuisin saan juoda aamukahvit uudessa seurassa. Tulee hymy huulille ihan väkisin ;)

Mukavia välipäiviä itse kullekin!

The Kinkku

Aiemminkin olen jouluisin aattonaaton taistosta kertonut. Päätin, että tänä vuonna otan iisimmin. Pienemmin.

Kinkkua on vain 3,5 kg ja Kotiprofessori oli hävittänyt  k i n k k u t a u l u k k o n s a,  jonka täällä olen aiemminkin joulun aikaan esitellyt. No googlaamalla selviää aika monta asiaa. Tosin Kotiprofessorin käsite  k i n k k u a i k a  elää kuitenkin vahvasti.

Tämä possu meni uunin minun rannekelloni mukaan klo 15.10. Kotiprofessori väänsi keittiön herätyskellon kinkkuaikaan eli se näytti h-hetkellä 12.10. On kuulema helpompi siitä päätellä , että miten kinkku sitten kypsyy. Oikein piirsi paperille asian.

?! 

En sano mitään.

Ja kyllä, näette ihan oikein - kinkussa on  k a k s i  paistomittaria. Vas puoleinen on uusi, kinkunostajan ilmainen  bonus ja oikealla se, jolla minä olen kinkunpaistoa seurannut kaikki nämä vuodet.

- On katsos ihan uusi uuni ja uusi mittarikin ihan hyvä, koska ei tiedä , miten uusi uuni käyttäytyy.

?! 

En sano mitään. Uusi uuni toimii muuten kuin unelma, ei siinä mitään ongelmia ole.

Sanat irtoavat vasta, kun kuulen/näen, mitä avulias Kotiprofessori saa aikaan verstaallani.

Lokerikkohyllykö "jotenkin otti kiinni ja siitä lähti lokerikot irti".  Ja kaikki noin nuppineulanpään kokoiset pikkuesineet olivat lattialla.

 Niinpä.

Itse en siivonnut. Sen verran puutuin asiaan, että pölynimuria ei voinut käyttää... Oli aika helppoa, kun jokaisessa lokerikossa lukee, mitä sisällä pitää olla.
Päätin, että en enempiä reuho. Koristelin aaton pöytää selkeästi tiedostaen, että kohta tullaan kuitenkin aatonaaton kliimaksiin...

Milloin se kinkku otetaan pois uunista? Joudun käyttämää lievää väkivaltaa eli asetun vartin pääastä muuriksi uunin edustalle, jotta kinkku voi olla siihen asti siellä, että mittari näyttää 77-78 astetta.

Hyvät kinkut kaikille blogissani piipahteleville.

Elämässäni kääntyi uusi lehti

Kun autoilu  akkulataamiskierroksen jälkeen alkoi olla päätöksessään, jouduin tekemään vastaisen elämäni kannalta todella ratkaisevan päätöksen.

Olin saanut Vävyltä ohjeen mennä COOLANT -valon vuoksi pikahuoltoon. Ajattelin viisaimmaksi soittaa ensin.
Soitan.
Ei vastausta.
Soitan.
Ei vastausta.
Mikä on semmoinen pikahuolto merkkikorjaamossa, joka ei vastaa?
Onko ne töissäkään?
Joku on hädissään ja tarvitsee pikaista vastausta? Eikä vastata?
Tilanne uhkasi siirtää lounastani ja arvioin tämäntyylisen pikahuollon hitaaksi. En ala ajelemaan  eestaas todetakseni, että pikahuollossa on niin kiire ja tungos, että en kumminkaan saa palvelua noin suunnilleen heti niin kuin tarve on.
Puhelimeen  p i t ä ä  v a s t a t a , jos se soi.

Sitten muistin kotikaupungin keskustasta todellisen helmen olemassaolon.

P a l v e  l e v a n  bensa/huoltoaseman.
Ajan autoni aseman edustalle ja minua tulee välittömästi tervehtimään nuori ystävällinen mies.
Selostan COOLANT -pulman, hän avaa minulle ulko-oven, neuvoo menemään kassan luona toimivan henkilön luo.
Alan oivaltaa, miltä potilaasta tuntuu, kun pätevä triage-hoitaja ottaa tilanteen haltuunsa. Sekunnissa vika on selostettu minulle, triagehenkilö kuuluttaa mikrofoniinsa (vai mikä se on, sisäinen viestijärjestelmä), että punainen auto, COOLANT.
Yhtäkään liiottelematta autoni kimpussa on hetkessä kolme asiantuntijaa, joilla kaikilla on oma hommansa.
Eikä vain katsota sitä jäähdytinnestepurkkia (liki loppu...), vaan avataan myös ikkunapesunestesäiliö (ihan loppu, ei ole toiminut päiväkausiin enää), samalla kysytään, että milloinkas öljyt on katsottu.
-Ööö, en tiedä.
Katsotaan ja todetaan, että kannattaisi lisätä sitäkin.
Lisätään vaan.
Sitten tulee triagehenkilö auton luo.
-Milloinkas tämä auto on viimeksi huollettu?
-Ööö, en tiedä.
-Onkos täällä huoltokirjaa.
Onneksi on.
-No tästä nyt näkee, että on merkkikorjaamossa asiallisesti käyty. Tosin edellisestä käynnistä on jo 13 kuukautta.
-Ööö, niin.
-Nyt olisi varmasti hyvä, jos auto katsottaisiin kunnolla, kun oli tuo nestekin oli päässyt loppumaan.
-Ööö, niin.
Ja taas minulle hommia, tilata ja järjestää, ehdin miettiä...
-Meillä on  tällä hyvä miehistö ja voimme kyllä tehdä määräaikashuollon.
-Ai täällä vai, ai tälle automerkille, kysyn älykkäästi.
-Kyllä, ja edullisemmin kuin edellisessä paikassa.

Kassalla ennen maksusuoritusta muistan,  että ai juu, piti bensaakin vielä ottaa.
-Punainen auto, tankki täyteen, 95, triagehenkilö kuulutti.
Hämmästyksekseni autoni  t a n k a t t i i n.
Käyntini asemalla vei 12 minuttia, minua kohdeltiin asiallisesti, huumorinkin näin suupielissä.
Varmaan on arvattavissa miten siinä sitten kävi?
Autoni huollettiin ko toimipisteessä seuraavana päivänä, pestiin sisältä ja ulkoa,  pyyhkijäsulatkin vaihdettiin.
En ollut tunnistaa kulkupeliäni.
En ole vastaava missään autoihin liittyvässä toimipsteessä törmännyt.
Myönsin asian ystävälliselle triagehenkilölle.
Hän sanoi, että he tykkäävät työstään.
Minä sanoin, että se näkyy ja tuntuu.

Se on se tunne. Puhtaan auton tuoksu.
Ja tieto siitä, että vastedes joku muu suorittaa tankkauksen.

Nyt meni taju

Kyllä minä niin mieleni pahoitan joka kerta, kun on kyse autoon liittyvistä asioista.
Niin kuin viime viikolla kävi.
Tulin myöhään illalla lastenvahtivuorosta keikalta ja pimeydessä oli tarve nähdä mittarilukemat. Hyvin näytti.
Ei palaneet valot aamulla. Ei käynnistynyt auto aamulla. Oli jäänyt mittarivalonappula päälle. Ei auto hälytä, jos joku hanikka jää väärään asentoon. Varmaan rikki joku hälytysanturi.
Sitten niin tyypillinen tilanne meidän parisuhteessa. Kotiprofessori istuu autossaan kohti jotain kauempana sijaitsevaa kohdetta.
- Että mitä minä nyt sitten teen?
- Ööö, no mene pikahuoltoon.
- Millä minä sinne menen, kun auto ei käynnísty?
-No mene ensin sinne Akkupoikiin.
Ei se auto edellenkään käynnisty...
-Nyt minun pitää mennä, olen tunnelissa.
Jättää minut miettimään, mitä on tehtävä. 
Onneksi minulla on ässä hihassa. Otan yhteyttä Vävyyn, jolle autot on toinen sielu suunnilleen. Saan numeron, jonne soittaa, kun auto ei käynnisty.

Kun tulee rakastaja raju, melkein menee taju... 

Puolessa tunnissa asia on hoidettu. Pelastajani on nuori miellyttäväkäytöksinen pilkesilmäinen mies, joka kantaa paikalle hiukan normi salkkua suuremman härpäkkeen, avaa etupellin ja kiinnittää johdot autooni. Kuluu 15 sekuntia ja saan käynnistää auton, samalla saan ohjeen ajella noin 45 minuttia, jotta akku lataantuu.

Teen työtä käskettyä. Hyvin menee. Kunnes mittarissa ratin takana lukee yhtäkkiä COOLANT. Mitä hittoa nyt pitää tehdä? Pysähtyä en kai voi?

Sitten niin tyypillinen tilanne meidän parisuhtessa. Soitan Kotiprofessorille.

-Ööö, aja pikahuoltoon, ne tietää.

-No voinko minä nyt ajaa kun tuo valo palaa?

-Ööö, kyllä kai.

-No en minä ainakaan voi pysähtyä, kun akun pitää latautua. Minä nyt ajan sinne mökille (25 km) ja haen sinne unohtuneen paperin pois. Ohjeen mukaan pitää ajaa.

Soitan matkallani uudelleen Vävylle, joka tietää heti, mistä on  kyse. 

COOLANT = joku laturineste on vähissä, mutta ajaa voi vielä sen verran, että akkuni nyt lataantuu. 

Ohjastaa vielä, että auto pitää jättää käyntiin, kun haen sen paperin mökkitakin taskusta ja että muutan parkkivalot päälle ajon ajaksi. 

Ei edes yskäise, kun kysyn, mistä ne sitten päälle laitetaan.

Pitää kiittää Tytärtä miesvalinnasta.

Penkkarimuistoja

Oltiin ihan sohvaperunoina Kotiprofessorin kanssa. Katselimme alueen uutisista, miten kotikaupungin  "vanhat" tanssivat  Logomossa. Hienoja olivatkin.
- Ei meillä (siis  h e i l l ä  Porissa) mitään tanssittu.
-No miten se olisi ollut mahdollista, kun kävit poikalyseota? Kuka teitä olisi tanssittanut? Mitä teillä sitten oli?
-Eikä meillä heitelty karkkeja, toteaa lisäksi ja koittaa olla jotenkin arvokkaan näköisenä.
-No mitä Porin Suomen syvässä eteleäässä lyseossa sitten oli traditiona?
-Meillä oli makkaraa kaulan ympärillä ja heitimme makkaranpaloja kadunvarsilla seisoville.
-Heititte  m a k k a r a a  ?
-Niin, yhden kaverin isä oli töissä jossain paikassa, josta sai makkaraa ja kaikilla oli sellainen iso makkarakääty kaulassa. Ja siitä paloja sitten heitettiin.
- ??!!
Nousen oikein istumaan sairassohvaltani, olen tukehtua yskääni.
-Niin ja ennen kuin nousimme auton lavalle, kävimme läiskimässä niillä makkarakäädyillä opettajia, sillä tavalla hellästi käsivarteen ja olkapäälle.
- ??!!
-Eikä meillä ollut mitään erityisiä pukuja. Minä käänsin talvitakkini nurin päin ja se oli ihan hyvä. Yhden kaverin isän työpaikalta löytyi sellaiset työmiesulkohaalarit kaikille ja ne oli päällä. Kyllä oli mielestäni aika tyylikästä. Sentään lyseon porukaa oltiin. Näytettiin, mistä tuulee.
- ??!!
-Vaikka kyllä pitää myöntää, että tuo yksi turkulainen nuori mies oli puvustanut itsensä hienosti. Mämmiksi. Tosi hyvä idea, totesi ja jatkoi makkaramuisteluaan.
Mitä siihen sitten sanomaan, turkulaiset osaa.
-Itse asiassa kyllä yhteislyseossa ne tanssi - ja kai ne heitti karkkeja. Me vaan oltiin makkaramiehiä.
Jotain tolkkua sentään...

Kuva ei liity tarinaan, mutta makkaraa siinä nyt on.

Pakkasen puremaa

Piilo on osoittautunut lämmönpitäväksi. Patterein säädetty sisälämpö +15 oli vastassa, kun menimme talviselle yöretkellemme. Ulkopakkasmittari näytti -14.

Rannan kaunis jääpeite.

 Kun yksi takallinen koivua oli palanut, voitiin jo huokaista, +20 alkoi tuntua kotoisammalta

Kuulas kirkkas pakkasiltapäivä innoitti kamerankäyttöön. Kieltämättä -14 astetta oli kirpakka, etenkin sormityölle. Muutama otos pikkuretkeltäni tontin alalaidalle:

"Telakalla"

"Jääsilta"

"Saniaiset?"

"Jääkukkia"

                                                                   "Ihan yksin"

Pillossa nukutaan parvella - korkein kohta 1 m, matalin 45 cm. Kotoprofessorin mukaan petaaminen, jos yleensä on tapeen, on naisihmiselle soveliasta puuhaa ( löi heti päänsä sen verran kovin kattoon, että ei enää suostu). 

Aamulla herätessä maisema oli kauniin valkoinen

Täällä mieli lepää.

Paitsi että hankintalista kasvaa: lumilapio, lumiharja, lumikola puuttuvat. 

Eiku kaupoille!

Rakentajan ABC

Rakennusprojekti alkaa olla päätöksissään. Raksa-apulaisen arki (kannat   koko mökin osina jyrkkää rinnettä alas ja viet syntyvän roskan ylös rinnettä muovipusseissa)  alkaa olla ohi.

Suuremmitta henkilövahingoitta on selvitty, mitä nyt timpurimme kerran naulapyssyllä sai sormensa lävistettyä.

Turvakengät olivat hintansa väärtti!

Joitakin "tähtihetkiä" on koettu:
1) Kun tilaat oven, kannattaa olla tarkkana, että ei käy niin kuin minulle meille. Oven tilaus kävi kätevästi ja löytyi hyvä värikin (kaikilla erikoisväreillä toimitusaika n 5 viikkoa  - ja ovi tarvittiin siis tyyliin h e t i).
Kun timpuri sitten aukaisi karmipoakettia ja alkoi laittaa sitä paikalleen, oli todettava että olin  olimme tilanneet 10 cm  liian matalan oven.

 Eipä siinä muuta kuin ovenkarmin mataloittaminen ja HUOM: roskakasasta oli etsittävä sisäseinän paneelia, että saatiin siistiksi.

                                                Harjannostajaisten tunnelmia tässä

                      
 Kahvit kulkivat termarissa ja välipalamakkaroita saatiin Vanhan Mökin takassa.

 2) Oven aukeamissuunta on krusaalinen asia.
Kun mietit sitä, ja etenkin jos tila on tiukilla, älä ainakaan laita WC:n ovea aukeamaan sisäänpäin.
Minun meidän logiikkamme petti tässäKIN: Nyt pitää nähdäkseni nousta seisoman pytylle, jotta sisäpuolelta saa oven auki ja mennyksi tilasta pois.
Tämän asian varmistus tehdään, kun ovi lopulta joskus saapuu - eli jos haluat jotakin omaan väriskaalaan sopivaksi, on varmistauduttava odottamaan...
Kotiprofessorille en ole tätäKÄÄN vielä raportoinut, koska uskon-toivon-luotan siihen, että timpurimme ehtii korjata oven aukeamissuunnan ennekuin joudun  joudumme tätä asiaa julkisesti tämän enempää häpeämään.

Pidemmillä ei sitten WC-tilaan ole asiaa - tai on, jos kestää kuhmut otsalla. 

Onneksi Kotiprofessori ja Viisas Mies (isöni) ovat  kooltaan ns lyhyehköjä,  niin ei  haittaa arkiolemista. 

Vävyllä, Murkulla ja Esimurkulla tulee jo olemaan vaikeuksia.

 Jätevesipumppaamo

Onneksi Kotiprofessorin elämänasenne on aika selkeä. Kuten pipossa lukee:

Anna mun elää mun elämää.

Siinä ei paljon oven korkeudet haittaa - riittää kun on kädessä viileää metallia...

  
Jouluna ollaan mökillä. Piilossa. Mökin nimi on PIILO.