Ohjeet on noudattamista varten

Vanha pyykinpesukone (vm 1993) osoitti vian merkkejä. Koneesta tuli paha haju. Sähkölukolla varustettu ovi  kieltäytyi avautumasta. Koneen käydessä alkoi vesi (harmaa, liejuinen) valua koneen alta.  Kaikki yhtaikaa. Kauhunsekaisin tuntein mietimme, joko on eron paikka edessä.
-Mitä nyt voidaan tehdä, kysyin Kotitohtorilta (varmaan kohta googlettaa).
-Minä katson tuota nukkasihtiä ensin.
Osaa todellakin katsoa nukkasihdin, joka on aika sotkuisessa kunnossa.
-No niin, täältä valuu vettä ja tämä on putsattava (toteaa minulle, joka olen jo toisessa huoneessa)
-Mikähän tämä on?
Miten voi kysyä tuolla tavalla, kun minä olen eri huoneessa?
On kontallaan koneen edessä ja pitää kädessään mustaa letkua ja pientä klipsiä.
-No se on se letku varmaan, josta se vesi tulee.
- Niin, mutta miksi se lähti irti?
-?!
-En minä tiedä, eikö sitä voi laittaa takaisin (olen harvinaisen asiantunteva, menen jatkamaan omaa puuhaani).
-Näinkö se nyt laitetaan takaisin?
Miten voi kysyä tuolla tavalla, kun minä olen eri huoneessa?
-En saa tätä kiinni, mikä ihme tässä nyt on ja mikä tämä haju on?
-Minusta se on homeen ja sellaisen kummallisen märän metsän ja mullan haju.
-Ei, kyllä tämä on nyt jotain muuta.
Menee googlettamaan
-Täällä sanotaan, että pesukoneen yksi tyypillisimmistä oudoista hajuista muistuttaa kostean, homeen ja märän metsan ja mullan hajua. Se tulee pesu- ja huuhteluainejäämistä.
-?!
-Täällä on hyvät ohjeet asialle, pitää ostaa sirtuunahappoa, mistähän sitä saa?
-Apteekista (ei taatusti usko, kohta googlettaa).
-Minä katson googlesta... Hei, sitä saa apteekista.

Monivaiheisen korjausoperaation jälkeen (uusi varaosa oven sähkölukkoon, uusi letku irronneen tilanne, ammattikorjaajan kaksi käyntiä) ja todella monen puhdistavan koneen käyttökerran jälkeen ollaan tilanteessa, että pesukonetta ei tarvinnut vaihtaa. Haju lähti.

-Ohjeen mukaan pesukonetta pitää  kerran viikossa käyttää 90 asteen ohjelmalla, tyhjänä tai sitten siihen sopivalla pyykillä (on googlettanut enemmän kuin yhden päivän tätä asiaa).
- En ole koskaan tehnyt niin, sanon ja kummastelen tilannetta.
- En minäkään.
-?!
Siis sanoo ihminen, joka ei ole koskaaan ,  e i  k o s k a a n,   laittanut pyykkikonetta päälle. Kaksi kertaa on ottanut  pestyn pyykin pois koneesta. Ensimmäisellä kerralla jätin vuokaavion keittiön pöydälle, toisella kertaa olin puhelimen päässä on-line-tilassa neuvomassa.
Siirtyy nopeasti seuraavaan ohjeeseen.
-Koneen luukkua ei saa koskaan  jättää pesun jälkeen kiinni. Koneen pitää saada ilmastoitua.

Kun kaiken tämän ohjetulvan jälkeen menin seuraavan kerran kylpyhuoneeseen, löin ensin lonkkani pesuaineannostelijaan auki jätettyyn luukkuun, seuraavaksi hartiani kuivausrummun luukkuun ja niistä selvittyäni tömäytin polveni apposen auki repsottavaan  pesukoneen luukkuun.

 

Ohjeita pitää noudattaa.

Merkkiuskollisuutta

Meillä ollaan merkkiuskollisia ja kodinkonehankinnat tehdää Kotitohtorin  koordinaateilla,  kunnollista pitää olla, vaikka hetken kirpaisee. Sitten kestää. Pesukone on jauhanut vuodesta 1993. Pölynimuri on pitänyt kerran tuon vuoden jälkeen uusia, silloinkin perusteena oli kierrättää vanha kone mökille. Ainut todellinen ongelma on imurien kanssa pölypussien hankinta, sen kaikki varmasti tietävät.
Minä vastaan pienkone- ja astiahankinnoista. Ja auton väristä (ei ole uusi auto vielä tullut).  Suoritin tunteita herättävän nostalgiamatkan keittiön laatikostoihin (tavoite: tehdä tilaa eli laittaa turhat tarvikkeet pois). Tärkeimmät pienvälineet ovat vuodelta 1976. Se on tosi.

Aina roiskuu ruostuu, kun rapataan, sanoo sananlasku.  Nuoremmille selvennökseksi, että vasemmalla on pähkinänrouhin, mantelista saa ihan silkinhienoa purua, juustokin sujuu (ei kannata pehmeillä juustoille yritellä, sulatejuustolla vähiten, koettu). Oikealla olevalla tehdään muhennosta esim perunoista (sen on siis  m u u s s i). Teriä on kolmea vahvuutta. Kaikki ruosteessa. Paljon käytetty, usein pesty. Laatikossa tallella.
Yhtä vanha, itsenäisen elämäni ensimmäinen kodinkone on vatkain (vankka ja varma Philips 1976), jos joku ei tunnista. Ei mitään vikaa, kermavaahto (tyttären opastamana myös peruramuussi) syntyy vaivatta, kahdet vispaimet, toiset kermaan, toiset jämerämpään taikinaan (koukut). Pankaa paremmaksi.

Vieressä turhin hankintani, jonka koin välttämättömäksi en-muista-mikä-Hesarin-resepti-silloin-oli-kyseessä vuoksi. Lähempää katsottuna tämmöinen:

 

Jauhosekoitin /erotin tms -  eli mikä tahansa jauho saadaan vieläkin hienojakoisemmaksi

 - tuosta kädensijasta painetaan ja sisällä  toimii sekeoitinjuttu. Kategoria: turha ostos. Jäi laatikkoon, garafinen ilme miellyttää.

 

Toinen turhake meni roskiin ennen kuin huomasin dokumentoida kuvaksi - sampanjavispilä. Patterit loppuivat enkä keksinyt sille edes patterien toimiessa käyttöä.  Laatikoon jäivät (sarjassa lahja naiselle, jolla on jo kaikkea) mm. oliviin kiven poistaja, parsankuorija, mansikan rontinpoistaja, oliivin poimija  (special desing siihen, että oliivit saa kapeasta lasipurkista ulos), limeviipaleottimet ja hiukan isompi limemehupuristin.

 

Laatikoihin tuli tilaa - ei sen vuoksi että kovin paljoa sieltä poistin. Logistinen järjestely pelasti tilanteen. Sain pitää monta kaunista turhaketta.

 

Näillä mennään.

Cityviljelyn hurmaa - Osa 2

Pihaviljelmämme ovat  jollakin ihmeen kaupalla  vielä hengissä. Naapuri edelleen matkoilla. Oli pakko kastella nuo kaksi lavettia edellispäivänä. Tänään ei tarvitse. Sataa. Satotoiveet sen kun kasvavat. Suoritan kastelun lisäksi systemaattista seurantaa ja dokumentoin kasvua kuvallisesti. Saa sitten naapuri 1 virtuaalisesti seurattua lomapaikasaan netin kautta tilanneta.



Tilanne 9.7.2013

Naapuri 2:n sipulit (?) ja taempana 1:n pehkoa  9.7.2013
 

Tilanne 30.6. (1:n sipulit)

9.7.  porkkanat nostaa päätään, sipulit lepäävät

Näin hurjalla vaudilla olen kohta  harvennuspuuhissa, jos ei naapuri 1 ei saavu  paikalle.
 

Minun palstani 30.6.

Tuota  tillia voisi riittää esim. rapukekkerien ajaksi. Samoihin kekkereihin poimin omat kukkaseni pöytäkoristeeksi. Tai ainankin niin toivon tapahtuvan.

  9.7. - rivistössä komeilee yksi eksynyt kesäkukka

Palstani 9.7., huom. vas. ylh. kesäkukat.



Ainut kukkiva juttu on tässä - haluaakohan se kyytiin?

Suosittelen tämmöistä cityharrastetta. Varsinkin jos on naapureita, jotka sitten sitä hoitaa. Minun varaani ei olisi kenenkään kannattanut asiaa jättää. Mutta onhan tuo laatikon ulkopuolella oleva päivänkakkara soma. Sitä en ainakaan minä istuttanut.

Ensi kesäksi ehdotan hallitukselle hankittavaksi harrastekanoja tai vaihtoehtoisesti lampaita. Lampaat pitäisivät nurmikon siistinä. Loppukesäksi ensi vuonna vielä grilli pihalle tököttämään ja hyvin syönyt lammas siihen sitten. Pihajuhlat oikein. Naapuritalon väki  olisi kateellisia. No niin. Lomia kaikille täällä piipahteleville.

Jenkin puraisema

Tausta:
Sehän on jo tiedossa, että Kotitohtori lukee Helsingin Sanomista ruokareseptejä. Niiden noudattaminen muodostuu yleensä tavallista elämää ylevämmäksi spektaakkeliksi. Viime viikon torstaina minulle esiteltiin "ihan yksinkertainen kotitekoinen hampurilainen", jota varten  pitää  mennä vähintään Kauppahalliin hyvän jauhelihan perässä. Ennen valmistusprosessin ryhtymistä ehdimme tehdä pienen lomareissunkin (HS:stä repäisity ohjesivu oli mukana, uskokaa tai älkää).

Tavoite:

 

 

Menetelmät:
Lähempi ohjeen tarkastelu paljasti, että tähän t o d e l l a yksinkertaiseen kotihampurilaiseen pitää marinoida punasipulia (vetäytyy jääkaapissa 4 tuntia) ja valmistaa Chipotiemajoneesi ja bataatti-ranskalaiset. Siis ihan yksinkertainen hampurilainen. Kuvasta päätellen vielä joku lippu liehumaan koko jutun päälle. Kokemuksesta viisastuneena (viite: Vianello Tonnato) ehdotin, että nautimme lounaaksi joidenkin äitien tekemää pinaattikeittoa ja laitetaan sipulit antumaan heti puolen päivän jälkeen. Ja siinä odotellessa sitten tehdään tuo kummallinen majoneesi.

 

Kaupassa vierähti aika tovi Chipotiekastiketta metsästäessä (ja reseptin mukaan vahvaa). Kun hyllyvälit oli tutkittu ja kun joka välissä ehdotin neuvon kysymistä, alkoivat voimat hermot olla vähissä. (Tosi mies ei  apua pyytele - se on motto meillä päin). Ihan omin luvin etsin kauppiaan, joka asiantuntevasti ojensi meille purkin kaipaamaamme tököttiä ja varoitteli väkevyydestä (silmien tasalla siinä hyllyssä, josta Kotitohtori etsi , mutta "ei löytänyt") .

 

Tulokset:

 

 

Valmiit Chipotiemajoneesit (vas. ylh.Kotitohtorin väkevä ja oik. ylh. minun miedompi,

alla marinoidut punasipulit). Ei hassumpaa? Tämä rohkaisi jatkamaan.

 

Jauhelihapihvien paistaminen jätettiin ihan viimeiseksi. Siinä odotellessa menivät sämpylätpullat lämpiämään. Ohjeessa  "laita leivät paahtumaan keskilämpöiseen uuniin"  ei mainittu aikaa eikä tarkkaa astelukua. Alustava keskustelu oli niin tyypillinen:

- Kannattaisko nyt jo laittaa ne leivät uuniin?

- Ei, se leipäpulla on niin höteröä, että palaa, jos on siellä kauan ja ne eväti pysy lämpiminä kuitenkaan, kun pitää pihvit paistaa.

- No jos kuitenkin laitan, niin ovat sitten valmiina (siis ei usko) ja laittaa uuniin.

 

Tulos näytti  noin varovaisesti arvioiden suhtkoht  r a p e a l t a:

 

- Ei kai hampurilainen voi rapista suussa,  kuului Kotitohtorin kysymys, kun maisteli  ja  lähemmin tarkasteli uunissa jonkin verran liian kauan olleita tuotoksiaan.

- Ei, laiteteaan uudet uunnin (onneksi hampurilaispussissa oli tavaraa melkein pataljoonalle) ja pidetään siellä ihan pieni tovi vain.

-Miten pitkä on tovi ? 

(Ei sentään mene googlettamaan)

 

Vertailuksi uunissa hetken käytetty, lautaselle asti hyväksytty hampurilaispullan kansi:

 

Reseptissä mainuttuja bataattiranskiksia ei edes harkittu (minun päätökseni). Tuhti annos sisältää yhden  pihvin, ison pullaleivän, vuohenjuustoa kaksi siivua, marinoituja sipulirenkaita, päälle vielä cheddarjuustosiivu ja iso kasa tuota ihmemajoneesia.  - Vastapäätä istuvan Kotitohtorin ilmehtiminen antoi ilman ranskiksiakin vaikutelman tyytyväisyydestä.

Yhteenveto ja loppupäätelmät:

Niin kuin aina, jatkoa on (paha kyllä) luvassa.

- Eikös ole mukavaa, kun tässä yhdessä kokataan (miten voi ruoka innostaa miestä näin)?

Jatkaa lähes syvällisesti:

- Tässä iässä ruuanlaitto on sellainen yhteinen harrastus.

(Huoh...)

-Pitääkin tässä lomalla seurailla Hesarin ruokajuttuja, tämäkin oli kiva resepti (kestotilausta ei kannata kesken kaiken  peruuttaa, se olisi liian paljastavaa). Tekee samalla toista hampurilaistaan. Chipotiemajoneesi jää mukavasti nielun pohjalle kuulema.

 

- Onhan se mukavaa. Pyyhi sitten tuo tiskipöytä ja laita nuo salaatinrääppeet roskiin ja pyyhi ruokapöytä myös. Ja roskis alkaa haista, se pitää viedä ulos.

 

- Ajattelin, että seuraavaksi teemme pitaleipää (... eikä pyyhi pintoja, i k i n ä... )

- ?!

- Lehdessä sanottiin, että sellaiset valmiiksi maustetut majoneesit ei ole hyviä, mistä olen ihan samaa mieltä. Majoneesi pitää maustaa itse. Valkosipulit siinä joukossa oli tosi hyviä, eikö vain?

 

 Piilotan seuraavan viikon Hesarit, se on varma.

Pakolliset lomakuviot

Yle Puheen uutisten mukaan suomalaisten tavallisin lomailukohde on iso kauppakeskus (tyyliin Tuurin kyläkauppa) ja ABC-kahviloiden tapaiset matkanvarren ravitsemuskeitaat. Teimme Kotitohtorin kanssa pikkulomareissun Mänttään (nyk. Mänttä-Vilppulaan). Reissumme vei aikaa perjantaista aamupäivästä lauantai illansuuhun. Taisimme toimia ihan niin kuin uutinen kertoi.
Piipahdimme mainitun tyyppisten kohteiden lisäksi Mäntän taideviikkojen Pekilossa.

 

Pekiolon sisäänkäynnin kattorakenne

Pihalta löytynyt: ehkä ollut jokin iso teline kiinni joskus?

 

Ukkospilvet Mäntän yllä

Pekilossa taidetta ihmetellessämme alkoivat tummanpuhuvat pilvet kertyä taivaalle. Pelastauduimme kunnon kesälomanviettäjien tavoin lähellä olevaan ostosparatiisiin.  Hotellimme likeisyydessä sijaitsi parahultaisesti TOKMANNI, josta olen usein kuullut puhuttavan, en koskaan ennen ilmiöön tutustunut. Ostin yhden (110cm) paidan. Ko kaupan perustajaan törmäsimme kotimatkalla Riihimäen lasimuseossa, jossa oli esillä "Collection Kakkonen"  eli  keräilijä Kyösti Kakkosen Tapio Wirkkalan lasikokoelma (kauppa se on mikä kannattaa...).

 

 

Näkymä hotellimme Honkahovin parvekkeelta taidepihalle

Ja siitä hiukan katsetta nostaessa näkymä järvelle. Hotelli oli todella rauhallisella paikalla. Alunperin rakennettu 1932 Scherlachiuksen tehtaan toimitusjohtajan kodiksi.

Lauantaiaamulla vierailimme kunnon kesämatkalaisten tavoin Outlet myymälässä.

 

Myllyrannan Outlet-myymälä

Sieltä matkamuistoksi löysin tuikitarpeellista pientä tarviketta

Kuitukuun liki runolliset tiskirätit

 

              Mutteritaiteilija Gunter Scholtzin Sukeltaja

Kotimatkalla lounastimme Hyvinkään  ABC:tä vastapäätä olevassa Teboilissa (vai oliko Neste, en muista, ei kuitenkaan ABC). Tartuimme tienvarsimainoksen ylistämään Pyttipannuun. Oli elämäni kallein pyttäri. Onneksi kanamuna melkein juoksi rasvaperunoiden ja makkaroiden päällä. Hiukan lohdutti. Ja kahvin sai jälkkäriksi mukaan autoon.

 

Mitä tulee kunnon lomalaisen toimintaan, päätin repäistä ja jatkaa tyttäreni ohjeen mukaan kynsien hoitamista. Olen ihaillut kynsitaidetta muutaman tovinkin. Minusta Lila lakkaa reippaan rohkeasti, samoin Maijulla on hienot kynnet. Moisiin en suurin surminkaan uskaltaisi ryhtyä.Tasavuotispäiväksi lakatut kynteni miellyttivät niin paljon, että rohkaistuin yrittämään ihan itse. Kolme kerrosta melkein väritöntä lakkaa näyttää mielestäni  i h m e e l l i s e l t ä. On vain yksi ongelma: Kotitohtori sai nirhauman rystyseensä ja päätimme hoitaa sitä asian vaatimalla tavalla. Lähiperheen lapsilla oli havaittu Turkin uima-altaalta mukaan tullut märkärupi ja sitä emme halunneet. -  Ei ole metyleenisinen voittanutta silloin, kun tarvitaan bakteerit tappava paikallishoito. Suosittelen. Pumpulitikku on hyvä ase, kun sitä levittää. Ei siis vessapaerista tehty tollo. Siinä käy huonosti.

 

           

Näillä näpeillä sitten lomaa jatkamaan. Metyleenisini  lähtee pois omia aikojaan, toivottavasti loman loppuun mennessä. Töissä olisi aika noloa olla sinikyntisenä. 

Kahvikissa kierroksella (5) - Aulassa on tunnelmaa

Siirrymme rantaa myöden Paawon patsaan risteyksen yli ja kuljemme kohti seuraavaa kahvinjanon sammuttavaa kohdettamme. Matkalla törmäämme seinätaiteeseen.

Tämä terassi on Turun terasseista omintakeisin. Kahvikissan mielestä
myös alakuloisin. Hoitamaton ja sottainen alue, josta saisi jotakin mukavaa,
kunhan vain joku jaksaisi ja viitsisi. Ja maksaisi?

Seuraava seinämaalaus liittyy Kahvikissan kohteeseen. Upea maalaus johdattaa meidät kohti Åboa Vetus Ars Nova -museota.



Turun Piirustuskoulun oppilaiden työ entisen "Rettigin palatsin muurissa"

 Turun historiallisessa keskiössä sijaitsevan Aboa Vetus Ars Novan edustalla seisova norsu töräyttää isot ja pienet kahvikissat tervetulleiksi.

                      

Cafe Aulaan kulku rattailla sujuu, sisään pääsee ramppia pitkin ja se ulottuu kahvilatiskille asti.

                  

                 

Kahvilaympäristö lukeutuu Turun upeimpiin - vanha historia yhdistyy hienosti uuteen. Keskiaikaan voi kurkistella kahvia nautiskellessa. Aula on viihtyisä ja siisti, leppoisat sohvaryhmät kutsuvat lukemaan esillä olevia aikakausilehtiä.

Terassille pääsee myös ulkokautta - rattailla sinne ei sisäkautta kannata yrittää.


Pihanpuoleinen sisäänkäynti

Sisäpihan terassin puolella ramppia ei ole. Rattaita pitää nostaa ja runnoa portaiden yli, jos sisään tätä kautta rattailla haluaa.

                    

Terassilla sen sijaan mahtuu olemaan varsin mainiosti lapsen kanssa. Rattaille on varjojen alla tilaa. Lapsille on jopa hiekkalaatikko.

Pihalla oleva läpinäkyvä talo ihmetytti pienintä kissaa

Kahvikissa kiittää:

Lapsinäkökulmasta kiitoksen ansaitsee syöttötuolivalikoima.  Pillimehuja  eri  lajeja, ei kuitenkaan sokeritonta vaihtoehtoa. Tarjolla oli luomuomenamehua hedelmän omalla sokerilla makeutettuna sekä melko suuri valikoima erilaisia jäätelöitä. Lasten viihtyvyyttä lisäävät värikynät ja paperi. 

Kahvikissan erityiskiitos tapettien väriin soinnutetuille syöttätuoleille.

                              

Cappuccino valmistetaan täysmaitoon, tarvittaessa saa laktoosittoman tai rasvattomaan maitoon. Ulkonäkö houkutteleva, kuviointia ei ollut, mutta vaahdon päälle ripautettu kaakaojauhetta. Vaahto oli pehmeän täyteläistä ja sitä oli paljon – siitä kahvikissa tykkää. Cappuccino maistui aidosti kahvilta eikä maito vienyt pääosaa. Cappuccinoon kuuluu suklaamakeinen (iso plussa). Pieni kissa sai pienen keksin, josta oli hyvillään. Leivonnaistarjonta on monipuolinen, suolaisiakin vaihtoehtoja on. Kahvilatuotteet ovat kauniisti esillä. Kahvikissaa miellytti myös käytössä oleva astiasto. Lounastarjoilu.

Makunystyröitä hellivät kupposet

Palvelu on ystävällistä ja asiallista, eikä hitaudesta voi moittia. Cappuccinot valmisti asiantuntevasti Arto Vesterinen. Kahvin jälkeen voi lähteä museokierrokselle tai katselemaan vaihtuvia näyttelyitä. Pikkuostojakin voi tehdä.

Pientä viilattavaa:

Pillimehuvalikoimassa ei ollut sokeritonta vaihtoehtoa. Terassin hiekkalaatikko oli aika lailla kaljun oloinen. Ulkotilan viehättävvyyttä haittaavat oluttiskit. Rattaiden kanssa kulku pihan puolelta sisään on liki mahdotonta. Enemmän kukkaistutuksiakin voisi olla silmäniloa tuottamaan.

 

                           

                        

Kesän remontin aikana piha on valjastettu dramaattisin mustin varjoin ja juomatiskejä oli lisätty – ne alentavat ennen niin avoimen pihapuolen viihtyisyyttä ja valoisuutta melkoisesti.

Levottomuus ja hälinä hieman hailensi sisäkahvilan kahvinautintoa (kahvikissat liittivät sen ison koululaisryhmän saapumiseen).

Erikoismainintoja:

Terassilla nautit kahvisi legendojen seurassa.  Pihalta on pääsy Linnateatterin kesänäytöksiin. Taide on voimaakkaasti läsnä ja kahvin jälkeen voi  katsoa kulloinkin esillä olevan näyttelyn. Siitä Kahvikissa tykkää.

                           

Aula Cafe  / Åboa Vetus  Ars Nova
http://www.aboavetusarsnova.fi/fi
Itäinen Rantakatu 4-6
20700 Turku
Kahvila avoinna joka päivä klo 11-18

Painavaa sanaa

Dejavuuu, tuli mieleen kun  nousin tikkaille, otin kirjan käteen, imuroin pölyistä, ojensin Kotitohtorille, joka pinosi kirjat muuttolaatikkoon. - Emme ole muuttamassa, mutta lattiarempan vuoksi koko asunto on tyhjennettävä, mm 3000 kirjaa pitää saada jonnekin pois näköpiiristä. Dejavuuu sen vuoksi, että olen ennenkin miettinyt, että josko luopuisin ainakin dekkareistani (650 pölyhuiskutusta vähemmän...). Ja aina vaan ne takaisin hyllyyn pinotaan. Tällä kertaa osa kirjoista joudutaan siirtämään evakkoon mökille, jonne  kasattiin evakkohylly myös.

Vaatekaappiin säilöttyä kirjallisuutta

 Onneksi meillä on citymökki, samalla tasanteella sijaitseva siirtotila - sinne siis kaikki kalusteet ja loput kirjat siirtyvät. Ei tule tekemisen puutetta...

Citymökille siirretty kodin kirjahyllyn palanen odottaa evakkoon tulevia kirjoja.
Huom matkajääkaappi, tosi kätevä, jos yöllä tulee jano tai nälkä.

Ja kun sitten kaikki kodin kalusteet on kannettu siirtotilaan, meidän on siirryttävä muualle - kätevää. Ainakin 4-5 päivän lomareissu tiedossa. Ja kun sieltä palataan, rumba kulkee toisin päin.

Turhaa sanoa, että tämä käy ihan olkapääjumpasta. - Ihminen on niin viisas. Kasaa isot määrät tavaraa, joihin törmää tämmöisessä tilanteessa: "Voi ei, onko meillä tömmöinenkin".  Ei kuitenkaan laita kiertoon/kirpparille/huutonettiin, vaan säilöö aina vaan.

Juuri nyt ei paljoa naurata.
Kaunis lattia ehkä sitten lohduttaa, kun kaikki on takaisin paikoillaan.