Sivut

lauantai 11. heinäkuuta 2015

Vedellä ja leivällä

Turun vanhan vankilan, pahamaineisen Kakolan rinteillä tapahtuu. Onneksi on yritteliäisyyttä ja uskoa siihen, että moisen mäen ja siinä olevien upeiden rakennuksien suhteen kannattaa jotain tehdä. Vierailimme varsinaisen  viimeisen lomapäiväni eli eilisen aikana Kakolan vankilanjohtajan entisessä kotirakennuksessa, jonka  Heikki Sankari puolisonsa Pia-Liisan kanssa ostivat ja ovat nyt pystyttäneet sinne kesäkahvilan ja - mikä parasta - hienon valokuvanäyttelyn Kakolan menneestä ajasta.
                           
                         
 
Kahvila sijaitsee vankilanjohtajan entisen kotitalon alakerrassa.

Pihalla on monta istuinryhmää, jossa poutakelillä voi nauttia hyvästä kahvista ja mukavasta tunnelmasta.

 Kahvia saa Kakolan vankien mukiin (niitä myös myytävänä) tai sitten johtajan kupeista. Jos otti johtajan posliinikupin, oli santsikuppi ilmainen.
 Valokuvat kertovat synkkää tarinaa heti kahvilan seinällä. Onneksi tarjolla on herkullisia leivoksia ja hyvää pullaa.
 Kahvila sijaitseen Waktmästeren asunnossa. Johtaja asui yläkerrassa.
 Seinillä Kakolan "asukkaiden" synkeähköt potretit.


Kirjallista määräystä:
     
Kahvila on kalustettu aikaansa sopivasti. Seinillä historiaa valottavia kuvia.


 Vettä ja leipää - kuvassa jonkin sortin rangaistusvangin  "vettä ja leipää" rangaistuksen pituutta/ankaruutta määrittävä  lappunen.
 Selfie 1 tuli ihan vahingossa, pääosassa kuitenkin nuo kahleet.
 Kahvilaa vastapäätä entinen talli, joka nyttemmin palvelee vankilan arkipäivää esittelevien valokuivien näyttelytilana. H i e n o !
 Mikähän tämäkin on ollut? Paitsi Selfie 2. Jonkinlainen laari, tuolla alla on ikään kuin suuttimet, joista jotakin on valunut ulos noista säiliöistä? Ehkä Heikki Sankari osaa kertoa!



Heikki Sankari ja Pia Liisa ovat kehittäneet myös vankilakierroksia, joissa pääsee tutustumaan aitoon tunnelmaan. Lisätietoja löytää http://kakolankruunu.fi

Suosittelen!



1 kommentti:

  1. Tämähän vaikuttaa mielenkiintoiselta paikalta. Toivottavasti muistan, kun taas seuraavalla Turun reissulla etsitään kahvipaikkaa.

    VastaaPoista