Sivut

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Kauppalistalla on merkitystä

Viikonlopun kaaliruokaa edeltävä hankintamatka oli Kotitohtorin varassa. Tehtiin yhteistuumin listaa saunan jälkeen perjantaina. Kotitohtori lähti asioilleen lauantaina heti aamusta. Minä sain juoda kardemummakahvini rauhassa. Listassa oli seuraavat hankittavat tykötarpeet:
Kaalia (kaksi, toinen pataan, toinen piirakkaan, määräpainoiset molemmat, reseptin mukaan, improvisaation ei ollut varaa)
Siirappia
Pala lanttua
Puolukoita jonkin verran
Liha, reseptissä luki 600 g  keittolammasta kuutoina
Maito 1 l
Meirami
Aika selkeä, ei paha lista. Puolentoista tunnin jälkeen Kotitohtori palasi tyytyväinen hymy huulillaan. Ovea aukaistessani ensin sain kukkapaketin - se enteilee, silloin harvoin kun tapahtuu, jotain outoa.  Kassien sisältö tässä:
 
 
Siirappi                 (ks alempi kuva, ensi kerran meillä on tämmöistä siirappia)
Pala lanttua           (puolikas)
Puolukoita             (3 litraa)
Liha                       (600 g karitsaa kuutoina - myyjät saavat Kotitohtorin ostamaan mitä tahansa)
Maito 1 l                (ihan nappiin, yksi tölkki)
Meirami                 (onnistui)
2 kpl savustettua nahkiasta
(päästä porilaista perua oleva torille yksinään - se ostaa aina nahkiaiset, ekat kaksi syödään heti, toiset kaksi nautitaan kotona)
4 kpl keitettyä rapua
Tatteja                    (kaalipiirakasta tehdäänkin sitten kaali-tattipiirakka)
Ruisleipä
Toinen leipä
 
Savustetut nahkiaisen ja keítetyt ravut sulassa sovussa
Kukkakimppu onkni sitten oma lukunsa. En käsitä, minkä vuoksi Kotitohtori ei mene sille päälle sattuessaan siihen kukkakauppaan, jossa olen asioinut yli 30 vuotta. Olisi helpompi olla iloinen kukkia saadessaan.

 
Neljä eri väristä kerberaa (sinänsä lempikukkani), joukkoon sotkettu myyjän mukaan niiden kanssa sopiva inhokkini (alla), nimeä en muista ja tuota vihreää, jonka aiheuttaa pahoinvointia (siis noin kuvainnollisesti).
 
Eihän tälle kimpulle voi mitään  muuta tehdä kuin laittaa vaasiin ikkunalle, keittiöön, jossa sen näkee sitten aina usein heti ensin aamulla. Välillä pitää muistaa kiittää ja kehua.

On sentään mukavaa saada kukkia - tarkoitus oli hyvä
kumminkin. 

5 kommenttia:

  1. Ihanan miesmäinen kimppu :). Eihän siitä voi muutakuin tykätä..

    VastaaPoista
  2. Listalta sentään tuotu kaikki tarpeellinen, extrat on vaan plussaa (yleensä). Kukat ovat luku sinänsä. Minä saan miehen "sille päälle" alkaessa aina jonkin ulkokukan, sellaisen ruukkujutun. Joista en juuri piittaa, mutta kukka on kukka. Ja iloinen pitää olla.

    VastaaPoista
  3. Ihan täällä olen vesi kielellä. Teillä taisi olla ihanaa ruokaa ja kukatkin on piristävät.

    VastaaPoista
  4. Minulla olisi hyvä kaalilaatikon resepti, siihen tulee smetanaa. Pitääpä taas tehdä. Tosin joudun yksin syömään, koska perheeni miehet ovat allergisia vihreälle - kulkee kuulemma geeneissä ;-) Kimpuntekijän floristiopinnot ovat ehkä kesken, muttei ole lahjahevosen suuhun kurkkiminen.

    VastaaPoista