Vielä on kesää jäljellää...

Ainakin kun tietää, että loma alkaa parin viikon päästä. Siiheksi varmaan valmistuu myös rannan uusin tulokas, jonka avaamista käyn päivittäin odottamassa...

Nimikin oli jo päätetty

Onnea myös kaikkien koulunsa päättäneiden kummeille, mummoille ja vanhemmille.  

Tämä betoniraudoitusrautalangasta (5,50 / 5 kg puntti) väännetty hahmo teki aidon ruusun tehtävää viikonlopoulla, kun kävimme tuoretta ylioppilasta onnittelemassa.

Rannan laivue lisääntyy

Aurajoen rannan komistus - uusi Aussibaari alkaa saada hahmoaan.

  Rakennusvalvoja?

Kelluvan baarin käyttöönotto meinasi tyssätä kokonaan, kun rakensivat niin suuren, että välimatkaa seuraavaan paattiin on vain  vaivaiset kolme metriä. Joutuivat peräti asentamaan joitain paloturvallisuuslaitteita laivaansa. - Rakoa katsellessa ei voi välttyä ajattelemasta, että hieman rohkaisua nauttineena tuota etäisyyttä ei pidetä minään ja aletaan hyppiä paatista toiseen...

Hauskasti oli joku jättänyt suojakypäränsä rakentamista tuijottamaan:

 
   

Elämä luistaa taas

Onneksi suvussa on Insinööri (velimies), joka osaa ottaa yhteyden minun koneeseeni niin, että näkee minun näyttöni. Vaikka asuu ihan muualla. - Kuvani löytyivät. Kaikki liki 5000.
Jostakin syystä samalla kertaa löysin myös otoksen, jossa oli 14 000 kuvaa (ulkoisen muistini arkistokuvat). oOlivatjossakin yhteydessä, kun olen siitä etsinyt joitakin kuviani, siirtyneet myös "pilveen" tämän Appleni kautta. Mutta se on ihan toinen tarina.

Kävelyllä viikonlopulla näytti tältä:

Teatterin aukiolla paitsi skeitataan myös ihastellaan kukkia.

 Kiitos näistä kukista kaupungin puutarhureille.

 Urheilupuiston "ankkalammet" ammottivat kuivuuttaan (vaikka oli satanut melkoisesti).

 Ja tenniskenttä odottaa pelaajiaan...

Kuvamysteeri

Olen siinä onnellisessa asemassa, että tietotekniikkaan liittyvät ongelmat hoitaa Joku Muu. Ainakin niin kauan ainakin kun pysyttelen työkoneella, joko työpaikalla tai sitten kotona laajakaistan varrella. Astuin  noin pari vuotta sitten ihan uuteen maailmaan, kun annoin Kotiprofessorin määrittää minulle uuden "oman" koneen. Blogittamista ja etenkin harrastustoimintaani ajatellen oli kätevää (Jonkun Muun konsultaation perusteella) valita minulle 27 tuumaisella näytöllä varustettu A p p l e.
-Näkee hyvin elokuviakin Areenalta, iloitsi Kotiprofessorikin tuolloin.
Niin tyypillistä.
Olisi pitänyt uskoa omiin etiäisiini ja pysytettä tutussa järjestelmässä.

Jo vain tulee päivitettävää ja ajan hermolla olemista asioissa, joista ei ole harmainta haisua.
Viime viikolla hävisivät kaikki 4897 valokuvaa.
Jokin  päivitys ne varmaan nielaisi jonnekin pilveen?

Samalla kerralla kun siinä jotakin pyydettyä juttua päivitin, siinä sivussa harjoittelin Lumiallani otettujen kuvien siirtoa koneelleni. Sen sain tehdyksi, kaikki 673 kuvaa lähtivät puhelimesta. Applen  ilmoittaman luvun mukaan määrä  360 ja "parhaillaan siirrossa on 76".
Repikää siitä. Missä ne loput on?

Lähdin kävelylle, napsin kuvia ja ihan malliksi teille, joilla on samantyyppistä asian haltuun ottamisen hankaluutta: laitoin ne sähköpostilla itselleni ja sieltä noukin Applen työpöydälle - ja nyt ne näyttävät olevan jossakin "esikatselumoodissa". Eivät siis siirtyneet järjellisinä kuvina bloggaukseen.
Tämä kuva ei siis liity mitenkään  tähän.  Oli  yksi niistä, joita kuvistani tällä erää löytyy. Itse tehtyä pataleipää ja siemennäkkäriä. Hyvää lohtusyömistä.

 Ja niille jotka kaipaavat aurinkoa, maisemia Alanyan  matkastani:

                                                              Sen pituinen se.  

Vappu on työn juhlaa

Kotiprofessorilla alkoi selkä vaivata kummasti juuri Vapun aaton iltapäivällä. Oli niin vaivaista ja hankalaa. Ja vielä Vappu tulossa.
Kotona sitten töiden jälkeen mietitiin, että josko ollenkaan juhlaan mukaan päästään. Sen verran kolotti.
Päätettiin sitten kuitenkin pakata  kellastuneet valkolakit kassiin ja mennä tradition mukaisesti seuramaan Liljan lakitusta. Paikka on jo monta vuotta ollut Olavin Krouvi, jonne kertyy jostakin syystä  kellastuneita lakkeja päässään pitäviä joka vuosi täysi terassi.

                                                  Lakit vm 1972 ja 1974
Pihalle päästyä Urheilupuistoa ylittäessä Kortiprofessorin askel oli jo  sen verran vetreä, että aloin epäillä selkävaivan todenperäisyyttä.
-No nythän se selkä tuntuu olevan parempi, totesin ja hymyilin sisään päin.
-No niin tuntuu, tämä kävely jotenkin auttaa, totesi asiallisen oloisesti ja nosti jalkaa ripeästi toisen eteen.
Taisi  olla kyse siitä,  että Vappuaaton terassin vilvoittava juoma odotti... Päätin siinä samalla, että tilanne on otettava haltuun kotiin päästyä.

                                               Olavin Koruvilta näkyi juuri ja juuri Liljan patsas.

Sohon Torvet tuossa kuorma-auton lavalla (vas). Veneen osuus tapahtumaan jäi mietityttämään ;)

 Lämmikettä ennen H-hetkeä.

                                   Kyllä arvostetaan järkevää pukeutumista - myös Vappuna.
 Kotimatkalla Urheilupuistoa pitkin takaisin mennessä tavattiin 12-vuotias  frisbiin päähänsä saanut nuori mies, jonka paikalle tullut pariskunta oli jo laittanut pötkölleen maahan. Verta tuli melkoisesti ja pikkumies oli ansaitusti hätäännyksissään. Annettiin asiankuuluva ensiapu  Kotirpofessorin perusteellisella tavalla: menikö-taju-mistä-vuotaa-pyörryttääkö-onko-paha-olla, katsotiin haava, ei-mitään-hätää-sen-verran-komea-että-Vapun-kunniaksi-saat-tikit-päähän-on-siinä -kavereilla-tekemistä-kun-tämän-seikkailun-kerrot-tuo-vaimoni-tuossa-on-kuule-oikein-hyvä- sairaanhoitaja-hän laittaa-sinulle-jonkun-tupon-että-ei vaatteet-likastu-annahan-äitisi-puhelinnumero-niin-soitetaan. Saatiin paikalle tulleelta vanhan saunarakennuksen haltijalta sidetaitoksia, sidotiin haava ja lähdettiin omalla autollamme viemään pikkumiestä ensiapuun - taisi oli enempi pelästynyt kuin vahingoittunut - ja meillä onneksi pikkupoikakokemusta omasta takaa. Äitikin ehti hetken kuluttua paikalle sairaalaan. Pitää todeta, että TYKSin päivystys toimi erittäin hyvin. Liimausta ja sitten kotiin äidin kanssa.

Vapun mukava näkymä Virastotalon (nyk Avi) puistossa. Kahdet vaunut!

                                                                Carro Celeste

Kun vaan joku pudistaisi muutaman kerran kesässä tämän vaunut, pinta on runsaan lian peitossa.

Vapunpäivänä olikin sitten työnjuhlan vuoro. Traditiomme on vapunaikaan suoritettava ikkunanpesu, josta olin jo miettinyt luopua, kun Kortiprofessori selkäänsä valitteli (taisi Vapunaaton selkävaiva olla keksitty juttu, kun tiesi, että urakka oli edessä...).

 Mutta niin vain työ sujui, Radio Robin Hoodin työväenlaulut soivat ja ikkunat puhdistuivat.
Eikä vastaansanomista kuulunut.
Nimittäin, toisin kuin kuvasta voisi päätellä, minä olen se, joka pesee ja hikoilee. Kotiprofessori on
l a a d u n t a r k k a i l i j a. Avaa ja sulkee ikkunat - ja huomauttaa heti, jos pienikin pisara tai raita jää näkyviin.

                                                    Mutta nyt on ikkunat puhtaat!

Matkailu avartaa

Käväisin Turkissa. Neljän päivän matka ystävää tapaamassa Alanyassa, jossa hän elää liki koko vuoden kuumimpia kesäkuukausia lukuunottamatta. Silloin vilvoittelevat kesämökin verannalla järven rannassa Suomessa.
Jos jälkeenpäin ajattelen matkaamistani (tein sen yksin, A-luokan matka), olisin voinut valita lentoni toisin voinut varata aikaa enemmän varsinaiseen oleskeluun. Nyt matkani kestoon liittyi 50% eli 2/4 päivää matkaamista:
Maanantaina klo 9.30 lähtö kotoa, lento 13.00 Istanbulin kautta, jossa neljä tuntia hiukan vaihtoaikaa ja siitä sitten Gazipasan kentälle, josta taxilla varsinaiseen kohteeseen. Ilta oli kellossa 23.45, kun perille pääsin
Aikaa vietettiin hyvän ystävän opastuksella kaksi täytttä päivää ja sitten torstaina oli paluu:
Lähtö kentälle klo 9.30, siitä sitten Istanbulin (odotusta kuusi ja puoli tuntia kotikoneen lähtöön riittävästi, että ehti ostokset tehdä ja lounaan syödä) kautta Helsinkiin ja sieltä omalla autolla kotiin, jossa olin 02.15.

Ensimmäisen aamun maisemia, yllä ystäväni kotitalon taloyhtiön oma allas ja alla näkymä olohuoneen ikkunasta. Kale (linnoitus) siintää taustalla.

Kale olikin ensimmäisen päivän kohokohta - sen kuviin sitten myöhemmin, kun saan ne kamerasta ulos.
 
                         Tärkein ostos: kimallekengät
Kyllä oli Kolmejapuolivee onnessaan kimallesanTaaleistaan. Ekana iltana ne melkein otettiin kylpyynkin. Ja tietysti ne laitettiin jalkaan kun mentiin nukkumaan.
Omat ostoni rajoittuvat pieneen matkamuistotasoon.

Ostoslistallani ollut ihan aito Michael Kors nahkalaukkujäljitelmä jäi ostamatta. Eivät olleet vielä väärentäneet sitä MK mallia, jonka viime kesänä näin New Yorkissa maanalaisessa erään nuoren naisen olalla.
Teimme aamuisin  reippaan kävelylenkin rantakadulla. Siellä sai myös kunnon lihasvoimaharjoittelua, jos halusi.

 Kuntosalilaitteita oli tasaisin välimatkoin ja hassuinta kieltämättä oli punnertaa ja kääntää ja vääntää samaan aikaa perinteisiin muslimiasuihin pukeutuneiden eri ikäisten naisten kanssa.

 Rantoja vielä viimeisteltiin, kevät oli paikallisen tiedon mukaan myöhässä ja  kuuman kauden odotellaan alkavan toukokuun alussa.

                                          Kuvassa näkyy rantaa rouhiva kaivuri.
Lähdön haikeutta:

Mitä opin?
1) En välttämättä valitse lentojani koodilla "halvat matkat" eli halvinta lentoa. Tutkin tarkkaan aikataulut, jotka ensin vaikuttavat hyvältä, mutta  alkavat sitten emmityttää, mitä likemmäs lähtöpäivä tulee...
Hiukan siihen liittyvästi, aina kannattaa miettiä loman ajoitus: Jos olisin ollut tarkkana, olisin aloittanut lomani samana päivänä, kun matkani lopetin. Silloin alkoivat Finnairin suorat lennot Gazipasaan...
2) P-lippua ei kannata pitää kassissa siten, että siinä on samassa kassissa koko reissun ajan matkapuhelin. Lippu ei kelvannut automaattiin ja selvittely vei kentällä jonkin aikaa.
3) Turkish Airlines palveli hyvin : 3,5 tunnin lennolla tarjottiin ateria (ilman etukäteistilaamisia), joka peittoaa mennen tullen SASin ja Finnairin halpalentoyhtiöiden kitsaan tarjoilun.
Summa summarum: varsin onnistunut matka - kahdessa päivässä pääsin perille monista asioista, koska ystäväni oli laatinut hienon vierailuohjelman. Vireystaso pysyi hyvin yllä sukkuloitaessa vanhan kulttuurin ja basaarimyymälöiden välillä samalla huolehtien tasaisesta nesteen ja ravitsemuksen saamisesta.

Kasvun voima

Kävelyretkillä tapaa mitä ihmeellisimpiä ilmiöitä. Ihmettelin ensin, että oikeinko on Virastotalon (nyk AVI) ja Teatterin nurmikolle käyty kaivamassa ja istutettu liki kukkaan puhjenneita kukanvarsia. Toinen ajatus oli, että joku myyräarmeija oli tehnyt tuhojaan. Maasto "kumpusi" oudosti ja näytti siltä, että nurmen olisi joku  käynyt pahemmankin kerran möyrimässä.

Likempi tarkastelu sai ähmistelemään luonnon ja kasvun voimaa:

Olisiko narsisseja? Oli mitä oli,  kiire on tulla esiin ja työntävoimaa riittää.

Kesän tulo tuli tällä kierroksella varmistetuksi. Hiukan matkaa narssissipellosta satamaan päin löytyi varma merkki: Citymme ainutta juhannussalkoa aletaan kohta koristella. Ranka oli jo telakalla.

                                         Mukavia kevätpäiviä blogissani piipahteleville.