Valkosipuli ei haise (mukamas)

Viikonlopun tähtihetket oli  luvassa, kun Kotitohtori repäisi Hesarin torstain ruokaliitteen ja jätti sen näkyvästi esille. Kuulema yksinkertainen ja helppo juttu tiedossa (taas). Epäilyni heräsivät heti, kun tajusin lauantain ohjelmallisen osuuden liittyvän valkosipuliin.
-Tässä sanotaan, että tarvitaan 40 valkosipulinkynttä, kesäsipulia ja timjamia (innoissan suuta maiskutellen), ja tietysti nuo 8  broilerin koipi-rintapalaa.
Meitä on siis kaksi syömässä ja reseptistä riittää ainakin kolmeksi päiväksi ellen keksi ruokavieraita ja äkkiä.

Ostosmatkalla käytiin torilla sienessä, pussiin otettiin mukaan perunoiden lisäksi muutama tatti.
-Näistä tulee hyvä kastike sunnuntaiksi (ihan tosta vaan meinaa tattisoosit pystyttää).

Resepti oli yksinkertaisuudessaan 40 kynnen valkosipulikana. Se näytti HS:n ruokaliitteessä tältä (kuvassa vasemmalla vuuassa):

 

HS:n kokin uunissa paahtuneet koipi-reidet ja väriä saaneet kynnet.

Kuvan päällä lepää miehinen näkemys kesäsipulista. Kun niistä tuon tupsakkeen poisti, ei paljoa sipulista ollut tietoa. Onneksi sai käyttää myös vihreää vartta.
Valkosipulit valitiin hartaasti.
- Mitä isompi sitä parempi (taas kuulopuhetta). Näitä kun laittaa 40 petiin, johan maistuu (herkutteluun viittavaa maiskahdus).

 

Sipuleita riittää

Näiden päälle laitettiin koipi-reidet lepäämään.

 

 -Mitä tarkoittaa  8-10 oksaa timjamia?
- No siitä otetaan niitä oksia sen verran kun ohje sanoo, leikkelen samalla kesäsipuleita.
- No en minä nyt ala mitään leikkaamaan, tämä pussi on niin hankala tässä (ei ota timjamia ulos pussista, riipii käsillään).
Ennen kuin hätiin ehdin,  paistinpannulle ilmestyy aikamoinen tupsake (siis reseptin mukaan puolet  8-10 oksasta).

 

 

Vaikein vaihe oli koko paistoksen nesteytys.

- Tässä sanotaan, että  3 rkl  kuivaa vermuttia tai valkoviiniä, voiko se olla niin vähän? ( ei ymmärrä noin pientä määrää mitenkään, kun kyse on  alkoholista - paitsi konjakin suhteen, jos määrää sitä appiukolleen yskänlääkkeeksi).

- Meillä ei ole kumpaakaan, korvataan neste vedellä, nyt ei muuta voi.

- No mahtaako noin vähän riittää, kun on 6 isoa koipi-reisipalaa tuossa (on tottunut että kanan pitää hautua pitkään)?

- Kyllä varmaan, kun kerran ohje niin sanoo. Niiden varmaan pitää hiukan ikään kuin  kärventyä ja paahtua siitä.

- No minä nyt sitten laitan kuitenkin vähän enemmän,  että eivät kuivu.

 

Miten kävikään: Kanat jäivät esirusketuksesta huolimatta niin valjuiksi kuin kana ikinä voi. Kuvasta näkyy tuon "hiukan enemmän nestettä" määrä. Hyvä että ei yli tulvinut. Asunto haisi valkosipulille niin paljon kuin voi. Timjamia oli vaikka muille antaa ja sitä jäi ikävästi hampaankoloon. Hymy oli näkemisen arvoinen...

 

Valkosipulit olivat toki kypsät, mutta rapsakasta paahtuneesta kuoresta ei häivääkään.

Oman lautasen maisema oli väritön, kana itsessään suhtkoht mauton, liemi sentään maistui (valkosipulille ja timjamille) joltakin.

Kuvassa oman annokseni alakuloa:

 

Onnistunein osuus piilee perunoissa. Oman torin Siikli ei petä koskaan. Kuvassa ei näy joka kodin side dishiä, traditionaalinen viipalekurkku-tomaattipala "salaatti" . Kieltämättä toi väriä elämään.

 

Ja mitä Hesarin peruuttamiseen tai jatkotilaukseen tulee, ei kannata enää miettiä. Kaikki löytyy netistä. Tästä torstai-illan kauhusta ei pääse millään.

 

PS:

Kuinkas sitten kävikään? Saimme yllättäen kaksi lippua Turun Logomon Verdin Requiemin konserttiin, kun niiden alkupeärinen hankkija ei päässytkään lähtemään. Jotenkin meitä  katsottiin kummeksuen heti kun aloimme jutustella tuttujen kanssa.

Ihan niiden 40 kynnen ansiota se.