Sivut

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Ilmapalloilla on väliä

Vietin tasavuotiskekkereitäni viikonlopulla ja koska paikaksi oli valikoitunut kotikaupungin rannalle museoitu risteilyalus "Nolla Bore", piti totta kai olla risteilylle tulevia vieraita varten juhlakaari ja siinä ilmapallot.

Löysin ihan   Boren sävyyn sopivat pallot. Vävy hommasi heliumitankin ja talkoilla saatiin aluksen ruumassa, nykyisessä Baltic -salissa pallot täytettyä ja kiinnitettyä kaareensa. Kukkakauppias vielä teki risteilytekstinkin.

Tässä pallojen kiinnitysvaiheen tunnelmia. Hienosti sujui täyttö ja kiinnitys, kun mukana ollut Vävy tiesi, mitä pitää tehdä. Tuo tuoli tuossa pitää kaarta varastoinnin ajan pystyssä.
Aamulla menimme Kotitohtorin kanssa  jatkamaan järjestelyjä ja päätimme myös katsastaa kaaren ja ilmapallojen tilanteen.
Järkytykseltäni en pystynyt edes asiaintilaa kuvaamaan. Pallot rotkottivat alakuloisesti riipallaan pitkin kaaren runkoputkia.
 
Siitä soittamaan Vävylle, joka arveli vian piilevän siinä, että pallot eivät varmaan olleet heliumin kestäviä. Minä ihmettelemään, että miksi kauppias ei  kysy, kun joku (siis minä) ostan sata palloa ja vielä kysyn, että millä ne sitten pitää solmia, kun ne tulee semmoiseen kaareen. Myyjä sanomaan, että lahjapakettinarulla. Siihen minäkin tiesin sanoa takaisin, että en usko, sehän leikkaa pallon kaulan rikki. Ostin sitten muualta asiaan sopivaa puuvillanarua. Senkin muuten rullassa, eli leikkasin siitä sitten eka täyttökeralla 100 kpl 80 cm:n pätkää.
 
Iski epätoivo. Kotitohtorin kanssa kahden ison aluksen ruumassa,seuranamme  sata löysähköä palloa, vieraiden tuloon vajaat kaksi tuntia. Tarkoituksena kuvata kaikki paikalle saapuvat juuri tuon ilmapallokaaren alla. Eipä muuta kuin Vävy  ilmapallokauppaan uusia heliumin kestäviä palloja hankkimaan ja Kotitohtori heliumikonetta käyttämään. Pallojen mukana oli kunnollista kalastajalankaa, valmiiksi sopiviin pätkiin leikattuna. Säästyi edes sen leikkaamisen vaiva. Sormet rutuilla, mieli melko kireänä siinä kahteen pekkaan niitä täytimme.  Täyttö oli lasten leikkiä.  Tosi työ oli  pallojen kaulan solmuun saaminen (liki mahdotonta, heliumipalloissa tarpeellinen vaihe).  Korvaavia terhakoita palloja ei syntynyt vaadittua sataa.  Ehkä 30.  - Ei ole amatöörien hommaa, en suosittele.
 
              Tässä valmis kaari paikoillaan. Tuuli oli onneksi niin kova, että kukaan ei  huomannut, että iso osa palloista oli "veltostunutta" lajiketta. Siinä ne somasti heiluivat liki vaakasuorassa niiden muutaman uuden antaessa "ryhtiä".
 
                  
 
Nostalgisia kuvia polaroidilla otettuna. Tyttären verkoston avulla löytyi apparaatti, jossa oli vielä iso määrä  filmiäkin mukana. Taisivat olla jonkin verran vanhoja filmikasetteja, kun kuvat jäivät vähän vaaleiksi. Mutta tunnelmaan sopivat vallan mainiosti. Kaaren alta ei ole yhtään kuvaa esittää - ne laitettiin kaíkki pyykkipojilla yökerhon seinustalla narulle ja kukin otti omansa. Tykkäsivät ja melkein väkisin olisivat kuvista maksaneetkin ;)  Ilmapallot näyttivät tosi hyviltä.
Kuvaajalla oli onneksi myös modernimpaa välinettä mukanaan.
 
                             
 
 
Loppuillasta jo olin karaokessa. Päässäni oli kuvassa oleva kranssi. Valitsin Suklaasydän tinakuori - piisin. Hyvin vedinkin.
 
Mitä tästä opitaan? Jos ostat ilmapalloja ja haaveilet siitä, että pysyvät ilmassa tyyliin "ainakin 2 vrk", varmista, että ovat heliumin kestäviä.
 
 

2 kommenttia:

  1. Onnea! Upea juhlakaari joka tapauksessa ja ajattele miten hauskoja muistoja tästä kaikesta kommelluksesta on jälkikäteen.

    VastaaPoista
  2. Paljon Onnea! Luulen, että pallot olisivat näyttäneet hyviltä, vaikka olisi täytetty pelkällä ilmalla. Mutta mahtava idea ottaa vieraista kuvat. Ja vielä polaroidilla:) Oli varmasti hauskat kemut.

    VastaaPoista