Sivut

lauantai 1. kesäkuuta 2013

Mielensäpahoittaja

Kyllä minä niin mieleni pahoitin (lainaan kuuluisaa sanontaa). Enkä vain pahoittanut. Se on laimea ilmaisu tunteelle, joka viriää tätä tilannetta katsellessa. Näkymä nostalgisen   S/S Boren  aurikokannelta vei kesäpäivän ilon.  Komea vastapäinen kallio ja telakkamaisema on iäksi menetetty. Mahtoiko tuolla ylhäällä joku tajuta mieleliikkeeni, kun hetken päästä salamoi ja ukkosti oikein kunnolla? Siltä vaikutti.

 
 
Kapealle kaistaleelle tulee hienoja kotikolosseja onnellisille (ja varakkaille) ihmiselle.  Aamiaista syödessä saattaa nähdä naapuritalon keittiön aamupalamunakkaat. Mutta on sentään jokinäkymä.
Miten autot saadaan mahtumaan? Näillä tuloasteilla perheillä on vähintään kaksi autoa.  Citymaastureita. Ja lapsilla mopoautot. Ja iän myötä oikeat autot. Kohta varmaan louhitaan maan alle laajennettua autotilaa muuallakin kuin Turun torilla.


Missähän näiden kotien lapset leikkivät? Ranta on vaarallisen lähellä. Toisten takapihoilla varmaan. Mäellä tuolla puiden takana on viehko omakotiasujamisto. Varmaan ovat ilahtuneita lisääntyneestä sosiaalisesta kanssakäymisestä.


 
Uumoilen, että omat laituripaikat on piirroksissa. Saavat sitten isot pojat ajella veneillä kavereita katsomaan entisen Hotelli Marinan ja Pinellan (lähes omatoimiremppatyylillä pilattu sekin) laitureille. Lyhyt matka.  Autolla ajaessa tulee jono (ja jano), ja sitähän ei kukaan kestä.

                                      Telakka-alueen nostokurjista sentään on jotain jäljellä.

S/S Borelle sen sijaan kannattaa mennä - siellä on nostalgia säilytetty. Kahvikissa nautti siellä hyvät kahvit.  Arviointiin palataan sitten myöhemmin.


                                     

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti