Sitten kun... kammassa on kolme piikkiä.

Alkaa työhuone olla siisti ensimmäistä kertaa vuosiin. Työpäiviä vielä kaksi juhannuksen jälkeen.
Tänään on käynyt kaksi lähetystöä tuomassa pikkuyllätyksiä.
Aamulla pitkäaikainen työsuojeluasioissa tutuksi tullut vapaa-ajanohjaajamme toi omin käsin tekemänsä "kortin" eli työstämänsä vanhan kirjan. Olen ollut työsuojelupäällikkönä monta vuotta ja yhteistyömme on ollut melkoisen mukavaa.

 Sisänäkymässä vuodelta 1988 oman työpaikkani Maskun neurologisen kuntoutuskeskuksen http://www.kuntoutuskeskus.fi/ avajaisjuhlasta (vas)  ja oikealla saman paikan 20-vuotisjuhlasta (tieteellinen näyttely).

 Kirjan kansi on kaunis,  se on tallella onneksi. Kanteen on kuitenkin laitettu luonnehdinnat, joista itseni kyllä tunnistan ja joista kaikista en ihan tyytyväinen voi olla.

Ja toisella kannella:

 Työpaikkani viestintäyksikkö muisti harrastukseni ja olivat ihan omin pikkukätösin valmistaneet muuttolaatikon ja Neuroliiton julkaisuja (kokosuhde siis 1:12)

 Kahvit joimme jo viime viikolla.

Kohti kesää !