Pahan päivän ilta

Se on se tunne.
Aamulla heräsin ennen Kotiprofessorin kellonsoittoa. Viisarit näyttivät 06.05.
Reippaasti ylös, aamupuuro muitten äitien valmistamasta valmistökötistä ja innolla eteenpäin.
- Kerrankin aikaa tehdä blogipostaus harrastuspuolelle ennen kuin lähden personal treinerin pakeille, tuumin tyytyväisenä ja aloin hommiin.
Muutaman kuvan nappaaminen ei kauaa vienyt ja sitten vaan tekstiä ja kuvien laittoa.
Niin luulin.
Kuvat toimivat "pilvessä" aika lailla erikoisesti ja tallennusmuoto näytti jotain ihan muuta kuin mihin olen tottunut. Blogi jumittui aina sinnikkään oloisesti ja päätin tehdä sen, mitä näissä tilanteissa yleensä teen.
Boottasin sammutin koko vehkeen ja siirryin kahvin keittoon.
Toistin sitten äsken kuvatun, edelleen jumittaa. Suljen. Menen hakemaan kahvikupillistani.
Valmis kahvi pannussa näytti oudon vaalealta.
Kaikki sen tietää, mitä tapahtuu, jos suodatinpussi on taittunut ja vesi osuu vain pieneen osaan kahvijauheesta?
Pelastusoperaatioksi päätin tiputella kahvin suoraan mukiin

Paha vain, olin  utelias näkemään, että tippuuko -  nostin siis suodatipussia sillä seurauksella, että se hajosi.
Kaikki sen tietää, mitä siitä seuraa.
Ei saa kahvia.

Sitten soi puhelin ja Kotiprofessorilla oli asiaa. Hän oli jo hyvän matkaa kohti Helsinkiä ajamassa omaa autoaan.
-Niin, olin näköjään saanut illalla jo viestin, että punaisessa autossa palaa valot (minun autoni siis). En huomannut illalla.
Joku ihminen oli todella nähnyt vaivaa ja viestittänyt. Kiitos sille ihmiselle.
-Pitää varmaan sitten kävellä kuntosalille (räntää joka suunnasta  ja sohjoa) ja takaisin ja hoitaa joku lataaja paikalle.
Ei nimittäin ole ensimmäinen kerta tämä minulle.
En siis vieläkään saa  kahvia.
Hoksaan kuitenkin, että jos oikein rivakasti kävelen, niin ehdin juoda capputsinot kuntosalin piukkukahviossa. Astelen reippaasti  ja viis veisaan siitä, mitä personal treinerini on suunnitellut, minä haluan sen kahvin.
Vaatteiden vaihto sujuu nopeasti ja ranteessani oleva sykemittarin kello näyttää 8.40. Ruhtinaalliset 10 minuuttia aikaa kahvitella ja sen päälle 10 minuuttia omatoimiseen lämmittelyyn polkulaitteessa.
Kun astun pukuhuoneen ovesta kohti kuntosalin kahviota, ihmettelen seinäkelloa.
Se näyttää 8.49.
Olen ihan itse alkuviikolla vaihtanut sykemittarin kello-osan patterin ja painellut asetuksetkin kuntoon. Olin silloin todella ylpeä suorituksestani.
Jostakin syystä kelloaika oli liki 10 minuuttia jäljessä.
Ei kahvia vieläkään.
Oikein avaudun personal treinerille asiasta. Ei heru armoa tunnin suhteen kumminkaan.
Tunnin jälkeen hän ottaa tuon kelloni ja alkaa katsoa sen asetuksia.
Paha vain hän ei tunnu ymmärtävän mitään.
Kielen olen minä näköjään laittanut portugaliksi.
Pankaa paremmaksi!