Jos on sairastanut infulenssan, tietää, että toipumisprosessi on pitkä. Prosessiin liittyy mitä hirveimpien toisten äitien ruokien
Siispä TV:tä.
Tajusin kaksi päivä sitten, että alan toipua. Oivallukseeni johti se voimakas kiukku, jonka valtaan jouduin, kun näin silmälasikaupan mainoksen. Tiedättekö sen, jossa vanhan pariskunnan miespuolinen olento tuo hyvää tarkoittavasti vaimolleen uudet lasit, jotta vaimo näkisi TVstä itselleen tärkeät ohjelmat paremmin?
Ja mitä tekee vaimo? Ihastuu kun tajuaa näkevänsä TV:stä ohjelmat. Tyrmistyy kun katsoo miestänsä uudet kakkulat silmillään. Nousee, pakkaa ja häipyy.
Mikä ihmeellinen kirkastuksen hetki.
Ensi kerran kahteen viikkoon tunnen jotain muuta kuin turtaa väsymystä. Vihastun tuolle ilkeännäköiselle kurttunaamalle, joka tuosta vaan ottaa ja lähtee.
Tarinaa voisi tietysti kehitellä vaikka miten. Että miksi lähtee?
Huomaan pohtivani, että mitä jos asetelma olisi toisin? Mitä jos lähtijä oli mies? Taitaisi kaikenmaailman naisasianaiset lähteä liikkeelle ja suomia sitä, miten pitkän parisuhteen jälkeen mies voi jättää vaimonsa, joka on sentään kaikki yhteiset vuodet...
Miten ja miksi viestitään näin? Että niinkuin ryppyisellä naamalla olisi väliä? Että miten tämmöistä mainosta voidaan tehdä? Mikä sen tavoite on?
En ole kuullut mitään ihmettelyä tai vastaansanomista. Entä jos pariskunta mainoksessa olisi nuorempi ja nätimpi? Nousisiko silloin edes joku/jotkut barrikaadeille? Puolustamaan ketä? Boikotoimaan tätä silmälasikauppaa?
Mainoksen loppu tiivistyy nopeaan zoomiin tämän pariskunnan hääkuvaan. Koen suunnatonta tyydytystä, kun tajuan, että tuo ilkeä kurttunaama oli jo silloin parhaat päivänsä nähnyt.
PS
Mairkkinointi lienee tässä onnistunut. Tarina herätti. Se alkoi elää paitsi minussa niin taatusti muissakin.
Minä vain en koskaan asioi Instrumentariumissa tämän kampanjan jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti