Sivut

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Aattoperinnettä

Tapana on mennä aattona kauppahalliin hakemaan tutun toimittajan sillit ja graavit kalat. Itse preparoidaan siikafileet kotona siivuiksi - muuten kaikki on avaimet käteen - periaatteella. Tänään mentiin hallin ovelle jo 6.30, jotta ehditään noutaa kalakassi  ja  Kotiprofessorin  välttämättömät kolesterolijuustot. Päätettiin myös, että jäädään aamupalalle, istutaan ja kuunnellaan kauppahallin perinteinen jouluaamunhartaus kuorolauluineen. Kun hankinnat oli tehty, todettiin kahvilajonon ja muunkin tungoksen kehittyneen siihen malliin, että päätettiin poistua rauhallisempiin maisemiin.
-Minä tiedän paikan josta saa hyvän aamiaisen, totesi Kotiprofessori ja johdatteli minut autolle.
 Innokkaasta äänensävystä päättelin, että tilanne olisi minun kannaltani aika toivoton.
Ja niinhän se oli.

Elämäni eka kerran tein 24h open autobaanalta tilauksen. Sitten siirryttiin parkkipaikalle.  Kotiprofessori nautti tyytyväisenä mikrossa lämpimäksi vettyneen aamupullansa, välissä paistettua pekonia ja munaa. Päälle (kieltämättä hyvätuoksuista) kahvia.  
Oli rauhallista, radiosta joulumuusiikka, ei tietoakaan joulutungoksesta.
-Tästähän me tehtiin kiva aattoperinne, totesi Kotiprofessori samalla kun ryysti (tai YRITTI, näkemisen arvoinen spektaakkeli...) kahvia. 
-Minä en ikinä osaa juoda näistä teikkövei kupeista kahvia, sanoo kun on aikansa yrittänyt.
Otin kupin ja katkaisin sen ryystämisaukon päällä olevan tiitin pois.
Jo vain onnistui kahvittelu sen perään.

Minä päätin odottaa kotiin, jossa oli valmiina riisipuuroa ja mustikkasoppaa. Puuron jälkeen olin valmis loppusilaisemaan kinkun. Kotiprofessori halusi auttaa. Sai tehtäväkseen sivellä kinkun pintaan sinappihunnun. Ja se kuuluu tehdä sillä yhdellä-jota-en-vaihda - tuoteella. Ja vain sillä. 
 -Tätä taitaa olla liian vähän?
Oli oikein taiteillut.
Kun silmäni sitten hetkeksi käänsin kahvia keittääkseni, niin jo vain ehti sotkemaan perinteitä tässäkin:
Kinkkupolon päällä on paitsi tuo ehdoton ykköshuntutuote niin kaapista löytynyttä Dijonia ja vielä tursaus Ameriikan mallista sinappia. 

Taitaa olla vitsit vähissä kun Appiukkonsa maistaa oudot vivahteet päälisessä? 
Vävystä puhumattakaan. - Ovat joissain asioissa tosi  tarkkoja.


Mutta saatiin sentään valkoinen joulu!

2 kommenttia:

  1. Ootte te kyllä mainioita!
    Hyvää joulua!

    VastaaPoista
  2. Hih hih, miten minusta kuulostaa niin tutulta :) Jouluaattona ei meiltä kyllä kaupoille enää lähdetä, vaan minä hauduttelen riisipuuron aamiaiseksi. Mutta yhtenä äitienpäivänä minut vietiin lounaalle yhden turkulaisen (tai ainakin sieltäpäin) hampurilaisketjun autokaistalle.

    VastaaPoista