Sivut

maanantai 12. tammikuuta 2015

Melkein ohjeen mukaan

Background
Meillä innostuttiin helposta leivänteosta. Kotikaupungin aviisin otsikko oli sangen puhutteleva.

Uskalatuduin(mme) kokeilemaan, semminkin kun vahvikkeeksi hain  ohjeen täältä: 

Ohjeen mukaan kun etenin, niin hyvä ja rapsakkakuorinen leipä saatiin lauantaina aikaiseksi. Taikina  käyttäytyi uskomattoman hyvin, nousi kuohkeaksi, kuorikerros mukavan rapiseva.
 Voin suositella!

Methods
Päätin eilen laittaa uuden leivän tekeytymään (taikinasekoite saa antua elmukelmun alla huoneenlämmössä 12-18 - jopa 24 tuntia). Suunnitelmani oli laittaa leipä uuniin  töiden jälkeen niin, että iltateellä sitä sitten nautitaan.
Työpäivä venyi kuitenkin siihen malliin, että kotimatkalla soitin Kotiprofessorille. Kävimme seuraavan vuoropuhelun:
-Laitatko uunin  225 asteeseen ja sitten laita se musta pata siitä  hellan viereltä uuniin. Laita siihen kansi päälle. Älä laita sitä puista kahvaa mukaan.
-Selvä, laitan.
Selvää - eikö?

Kotiin tullessani vastassa oli tyytyväisyyttään puhiseva Kotiprofessori. Uuni oli päällä ja siellä näkyi mainittu musta pata.
-Missä se taikina on?
Katson tiskialtaassa lojuvaa taikinakulhoa ja  työpöydällä lillivää elmukelmua.
-Miten niin, missä?
-Niin, missä se on?
-No minä laitoin sen uuniin pataan.
- !? Miten niin uuniin, sinne piti laittaa vain se pata, jota oli tarkoitus lämmittää puoli tuntia ja  se taikina laitetaan sitten siihen tulikuumaan pataan!
-Ai jaa, sinä et sanonut että sitä ei saa sinne laittaa.
-Minä sanoin l a i t a  s e  m u s t a   p a t a  u u n i i n  j a  l a i t a  s i i h e n  k a n s i  p ä ä l l e. En maininnut taikinaa.
-No mutta kun et sanonut, niin laitin. Olisit sanonut, että ei taikinaa.
-!? Minä sanoin l a i t a  s e  m u s t a   p a t a  u u n i i n  j a  l a i t a  s i i h e n  k a n s i  p ä ä l l e. En maininnut taikinaa. Ohjeen vitsi on se, että se taikina laitetaan  k u u m a a n  pataan. Ja sitä paitsi ohjeen mukaan sitä taikinaa pitää hiukan aikaa nostattaa  pöydällä leivinliinan alla ennen uuniin laittoa.


     Kuvassa taikina, joka odottaa pöydällä pataan pääsyä.

Eli oli kaikessa innostuksessaan leivänkuvat silmissä kiiluen (ihan oikeasti) käynyt käsiksi taikinaan ja  onnistunut laittamaan sen pataan. I k i n ä  e i  o l e   m o i s t a  o m a - a l o i t t e i s u u t t a.  o l l u t .

Results
Uuniin kurkistaessani oli  selvää, että tämä leipä ei  lämmössä(kään) nouse, kuten ensimmäinen versio. Näytti kyllä kauniilta, kun päältä päin katsoi. Kuumaan  pataan laittamisen idea lienee juuri siinä, että leipä nousee kuohkeaksi...
-Et varmaan rasvannut pataa?
-En, kun et sanonut.
!? Niinpä.
-Mutta jos sitä nyt ei saa irti padasta, ostan sinulle uuden padan.
!? Ja varmasti ostat, se on juuri niin...
Päätin sitten lähteä lenkille asiaa muhittamaan.
-Ota se pata pois uunista 10 minuutin kuluttua, minä menen nyt lenkille.
-Mutta miten minä se saan sieltä pois?
-No siinä onkin miettiminen, jollakin tavalla sen sinne saitkin ja se minusta on vaikeampi homma kuin pois saaminen.
                                 Kotiprofrssorin leipä.
Jos tietää, miltä näyttää perinteinen toscakakku, niin muodoltaan tämä muistuttaa sitä. Eli ei ole kovin kaan pulleaksi kohonut.
Anatomiaa tutkien havaittavissa  pientä likilaskoisuutta. Läpimitta korkeimmalta kohdaltaan noin 3 cm. Vanhanajan sekaleipä oli tämän mallista.
                                 Tiivis paketti!
Recommendations
Kotiprofressori oli sitten oikein alleviivauksia tehnyt ulkoiluni aikana. Sohi kynällään, viittasi tekstiin.
-Siinä sanotaan, että laita tyhjä pata kylmään uuniin lämpenemään.
!? Pankaa merkille itse kirjoitettu sana kylmään!
-Sinä et sanonut, että tyhjä pata uuniin.
!? En sanonut. En. Mitä siihen sitten muuta kuin suihkun kautta iltateepöytään?
Maku oli hyvä eli kyllä tätä iltateen kanssa syödä voi.

Suosittelen yrittämään.
Mutta ihan ohjeen mukaan sitten!

lauantai 10. tammikuuta 2015

Talven harmautta

Kävelyllä tänään olisi voinut olla kaikkea muuta kuin tammikuu.
 Teatterin puistonaukio ja  rumin taideteos ikinä.
 Siis tästä ei alakulo voi paheta.
 Taustalla virastotalo. Noiden rumien vanerilaattojen alla on kesällä vettä - patsas toimii kesäaikaan suihkulähteenä, silloin se on aika komea.
 Edessä remontissa oleva Turun kaupunginteatteri. Näytelmät esitetään nykyisin LoGoMossa.
                                            Hieno lampunkajo sentään ilahdutti mieltä.
 Vastapäisen rannan hotellikomuutti - harmaa vesi ja ohuet jäälautat.
 Tässä oli ennen laivaravointola Aussi Bar. Meinasivat tehdä remontin. Havaittiin sitten niin huonoksi, että hajoittivat kokonaan. Aussi Bar jätti jälkeensä ison aukon jokivarteen.
Tässä oli ennen Aussi Bar (entinen Lulu).
Näyttäkää minulle jotain tätä harmaampaa! Ette muuten pysty!

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Kysyvä ei tieltä eksy

Pitää paikkansa, vanha viisas sanonta - jos sitä vain noudattaa.
Meillä ei neuvoa kysellä, ei missään. Kotiprofessorilla on periaatteensa, joista yksi vahvimpia on, että missään ei kysytä neuvoa. Ihan lähiajan esimerkit näin sujuvan vuodenalun kunniaksi.

1) Menimme pieneen Sammakon kirjakauppaan. Zoomauksen kohteena oli Nabokovin tuotanto, josta Joulupukki oli  kääräissyt pakettiin uusimman.
Että jos löytyisi lisää, tuumi Kotiprofessori ja löysi hetken kaupan kapeaa rataa kierrettyään yhden, sen jonka oli jo saanut.
-Kannattaa varmaan kysyä tuolta, josa niitä muitakin olisi, ehdotin. Hiki oli alkanut kirvota sadetta pitävän ulkoilutakin alle.
-Ei, minä nyt katson.
Tekee uuden kierroksen.
Hiki lisääntyy.
Ei löydy.
-No kysy nyt, kun täällä ollaan, eihän me voida tietää, miten ne on lajiteltu täällä.
Ei vastaa, kiertää kolmannen kerran.
Hien määrä on arvattavan suuri.
-No ei täällä ole, päättää ja suuntaa ovelle.
-Hei, onkohan teillä Nabokvin tuotantoa muuta kuin tuo uusin, Kalvas hehku?
Minusta siis kaupasta ei poistuta kysymättä,  varsinkin tuntuu siltä, että hyllyillä ei noudateta mitään aakkosysteemiä tai muuta itselle hahmotettavissa olevaa järjestelmää (pokkarit, dekkarit, kauno, lapset).
Jo vain heti löytyi yksi.
Tyytyväisenä sitten poistuimme kaupasta Lolita (10 e!) pussissa. Samalla kysymällä/vastauksella selvisi, että Naurua pimeässä on saatavilla, ei tosin tästä kaupasta, jonne se tulee  kenties sitten, kun sitäkin voidaan myydä kympillä (sanoi avulias myyjämme).

2) Kirjakaupasta poistuessa en voinut olla mainitsematta asiasta, miten voi olla noin vaikeaa kysyä neuvoa..
Paljasti sitten, että edellispäivänä oli joutunut etsimään kauppalistalla olevaa näkkileipää, eikä ollut löytänyt.
Kaupasta tullessaan oli mukana näkkileipäpaketti.
-Mietin että näkkileipiä ei varmaan valmisteta enää, kun kaupassa ei sitä ollut.
-?!!
Samassa siinä katua ylittäessäni tajuan, miksi kauppareissu (kolme bittiä: näkkileipä, juusto ja astianpesuaine) voi kestää niin kauan...
-No mitä sitten teit? Etkö kysynyt?
-En, menin toiseen kauppaan.
-?!!
-Siis näkkileivän perässä?
-Juu, enkä sittenkään heti löytänyt, mutta kun kiertelin niin lopulta löytyi.
-Et varmaan neuvoa kysynyt?
-En
Olikin ihan uuden merkkistä näkkäriä, jolle selitys oli tällä kertaa siis ihan selvä.

maanantai 29. joulukuuta 2014

Joulupyhien aikaan napsittua

Kävelyllä kännykkäkameran kanssa.
 Ensilumen lumiukko. Pikkuinen rakentaja piilossa.


 

                                                       Selfie

sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Lapskoussi maistui Tapaninajellulla

Mikä on lapskoussi? Se selviää ihan lopussa.

Perinneretki tehdään joka joulunseutu Kotiprofessorin kotikonnuille, eli ajellaan Porin perukoille sukulaisia katsomaan. Päätettiin sitten jäädä puolivälin krouviin ihan yöksi. Että syödään illalla ravintolassa ja relataan. Onhan Tapanina jo kaikki paikat auki, tuumittiin, kun kerran Tapanintansseistakin puhutaan.

 Funkkistyyliin rakennettu entinen varasto on mutkaton ja viihtyisä hotelli. Interiööri viehätti silmää.


 Takapihan näkymä - ikkunoista katsellessa näkyivät upeita kaupungin vanhoja taloja.
 
 Hotellissa ei meidän lisäksemme ollut kuin pari muuta huonetta miehitettynä.
 Vanha Kalatori ja myös vanha hautausmaa olivat ihan likellä.
 Pitsikaupungin kauneutta, ei ihme että Unesco suojelee.




 Joululomalla...
 Joululomalla...



 Ystävällinen henkilö...
 Joululomalla...
 Joululomalla...
 Hieno pieni joki
Kaatunut

Torni
 ALE alkamassa
 Keitaamme:


Pieni iltapalani, LAPSKOUSSI
 
Ensimmäinen suupala toi mieleen isoäitini maukkaan lihakeiton - tosin muusattuna. Kyseessä merimiesten pataruoka, revittyä lihaa, perunoita, vihanneksia. Kaikki suloisessa sekamelskassa muusattuna. Ja tuossa keskellä voijärvi. Suosittelen!

Majapaikkamme - hieno funkkisrakennus, rauhallisesti keskellä vanhaa Raumaa, paremmasta ei väliä.