Kesää odotellessa

Lauantain kunniaksi minulla (taloyhtiön hallituksen varajäsenenä) oli aamulla klo 9.00  urakkana vinttitilamme tuuletusreikien tukkiminen kanaverkkotollukalla. Näin päästään eroon vinttiin lentävistä linnuista ja oravista. Paha vain, yhtiön 28 kopperosta vain 4 oli auki, vaikka puheenjohtaja oli pyytänyt niitä päiväkäskyssään avaamaan. Oletusarvoni oli, että valmiina ollaan vinttitouhusta klo 12.00.

                Suljettu koppero - vinttimaisemamme on sangen lumoava - asu on  aitoa 50-lukua.

Tänne päästiin - enää ei ole linnuilla tulemista!Helppo urakka, tuumin itsekseni. Menin kotiin mielessäni mukava kaupunkihetki sen sijaan ettänaamari kasvoillani uurastastaisin  jos minkäkin pöly-likapöperön joukossa vintillä. 

Kotiprofessori oli hänkin energisellä tuulella. Nousi tietokoneensa ääreltä ja totesi päättäväisesti:
-No nyt kun aikaa säästyi, voimmekin järjestää sinun dekkarihyllysi (700 dekkaria vie hyllytilaa melkoisesti).
?! Aikaa säästyi? ... aikaa oli säästynyt, kun arvioini vinttitouhun kestosta oli klo 12.00:en asti ja nyt kello oli 10.00...
- Kirjoja on ainakin mertin verran lattioilla ja ikkunapenkeillä, totesi asiantuntevasti ja haki tikkaat.
Niin sitten urakkaan, joka merkitsi metrin hyllylisätilan aikaansaamisen.
Helppo homma (!?). Päätin luopua parin kirjailijan tuotannosta ja laitoin ne perinteen mukaan ulko-ovelle ala-aulaan, siitä yleensä häviävät nopeasti ja menevät hyvällä tavalla kiertoon.
Sitten loput kirjat piti siirtää niin, että sille uudelle tyhjälle hyllylle (viimeisenä) siirrettiin sen yläpuolella olevan hyllyn kirjat. Aakkostus tarkistetiin Kotiproferssorille sopivaan tyyliin. Sanomattakin on selvää, että jokainen kirja imuroitiin pölystä. Samoin hyllyt ja ne vielä lisäksi kostealla rievulla. Tätä hyllyltä toiselle siirtoa riitti...
Kello on 12.00 kun lopetimme.
-No niin, tuumasi Kotiprofessori tyytyväisenä,  ollaan ihan aikataulussa ja nyt pääsemme kaupungille. Mitä se olikaan, mitä piti tehdä? Ai niin, ennakkoäänestää  ja sitten ruokaa ja sitten sinulle se johto.
Loppupäivämme soljui hyvässä yhteisymmärryksessä, jopa niin, että olimme yhdessä kävelyllä (todella harvinaista), minulla kamera, Kotiprofessorilla kauppareissua helpottamaan reppu.

                                                                  Kevätselfie

                                                        Kaupassa odotellaan jo vappua

 Matkamme maisemia:

 Likeisen koulun oppilaiden hauskasti maalaamat sähkö(tai muu)kaapit

 Tämä hieno graffiti koulun takana yllätti kokonaan, en ollut sitä aiemmin havainnut:

 En tiedä, mitä tuolla on.

 Tässä on lähin väestösuojamme, mahtaisiko tuo edellä oleva graffitin taustila liittyä siihen jotenkin?

 Koulun takana oleva ilmastointikanavien isot suut ammottivat:

Toinen kevätselfie. Ilmastointiputkien alla olevaa graffittia.

Kita (hiekkalaatikon suuaukko)

Catch up!

 
     Urheilupuiston yläkentän graafinen rakenne.
Urheilpuiston yhden tenniskentän reunamia.
 
 Kotipihalla kevät nupussaan: Laarimme odottaa peruskyntöä ja sen päälle kylvöä:

 Melkein torni - 50-luvun kotitalopilvenpiirtäjä:

 Olisikohan perustetta pihatalkoille?

Lauantaimietoksin

Tänään alkoi kevätkausi tosissaan. Kotikaupungin keskustan terassit vilisivät  auringosta nauttivia ja kaikilla tuntui oleva kiire hotkaista kesän tuntua itselleen. Kotiprofessorin kanssa  avasimme kesäkauden pikkuisessa Cafe Qwenselissä, jonka lounas (lihakeitto ja sen kyytipojaksi pähkinäkakku) ilahduttivat.

Maukas pähkinäkakku ja kermavaahto - huom: jatettu annos, kaksi lusikkaa.

           

 

Suosittelen -  interiööristä ei onnistunut kuvia, kännykkäni teki niistä (tai siis minä...) ihan harmaita ja suttusia. Leivonnaiset ovat herkullisia. Tällä hetkellä tämä pieni kahvila on auki ti-su klo 10-16. Kesällä sitten enemmän! Ja kannattaa samalla reissulla tutustua Apteekkimuseoon.
PS
Laivaravintoloita ei vielä ollut avattu.

Mitä tulikaan pääsisäissukalaamunista?

Tässä tämän vuoden ehdoton ykkönen:

Mahtaako liikkuva kuva toimia?
Sanat eivät riitä kertomaan onneani kun tämän sain.

Sillanpielen kauniit keväkukkaset

Kotikaupunkini joskus oivaltaa, mikä sen asukkaiden mieltä piristää. Aurajoen yli Teatterin kohdilta keskustaan johtava käveysilta on jo monena vuonna saanut näihin aikoihin keltaiset kaidekoristeet. Tänään näytti tältä:

Nyt oli vain yksi laatikko riivitty tyhjilleen. Huomenna aamulla, viimeistään ehdottomasti sitten viikonloppuna, nuo purkit ovat liki tyhjiä narsisseistaan - ja tä ynnä  tumppeja ja kalja- ja energiajuomatölkkejä.
Siihen asti pitääkin käväistä sillanpieliä ihailemassa joka ilta.
Se mitä kuvasta ei näy, on vasta avattu jäätelökiska!
Kuka vielä väittää, että kevättä ei olisi ilmassa?

Sinivuokkoja

Eilinen kävely teki mielen iloiseksi. Sinivuokot ovat täällä!

 Mukavaa Pääsiäismaanantaita - ja huomennakin on vielä vapaata. Se tarvitaankin, sillä vien auton katsastukseen.

Pääsiäisen aikaa

Meillä pestiin tänään ikkunoita mökillä. Vain joitakin niistä. Ja niistäkin ulkopinnat ja sisäpinnat, ei välistä. Ruokapöydän ympäristöstä ja keittiöstä (sieltä kaikki pinnat). Näkevät sitten vieraat ulos ikkunasta pääsiäismaanantaina.

 Eikös ole puhtaat ikkunanlaudat?

    Hyvää Pääsiäistä blogissani piipahteleville!

Ruokamatkallakin oltiin

Paitsi että  Lontoossa oli paljon katseltavaa oli siellä myös paljon syötävää. Aamut aloitettiin tietysti perinnepalalla, päivät lounastettiin pubeissa ja illat oltiin milloin missäkin.

Kahtena aamuna tämmöinen annos. 

Sillä jaksoi pitkälle päivään, ja kun huikopala (lounas) sitten hankittiin se näytti tältä:

Fish and Ships - well done.

Vihreää  o n   -  o n.  Noin 0,7 dl purkki täynnä  hernemuhennosta (keitettyä) ja toinen annos majoneesia. Niihin dipataan kaikkea mitä lautasella näkyy.

                                                                      Well eaten
Minä kuorin oman annokseni kalan ympärillä olevan muna/jauho/rasvasuojuksen pois. Kotiprofessori piti sitä annoksensa parhaimpana osana.

                 Tate Britain hireno portaikko

 

-Tässä maassa osataan antaa jaloille juomille oivat nimet, myhäili Kotiprofessori Tate Britainin kahviossa, kun oili katsottu kaikki Turnerit.


Osataan myös nimetä pubit ja ravintolat!
Tässä paikalla (ihan hotellimme lähellä, Euston Squarella) oli paikka, joka perusti olemassa olonssa kanalle. Kaikki oli kanasta ja sitä sai eri vahvuuksina Plain... Very Hot -akselilla. Annokset merkittiin pienin lipuin.

 Very hot (v e r y b i g ):

                          

Minun Cesar- salaattini oli aika Plain eli ihan vaan tavallinen väkevyys (rasvaa ei ollut säästetty).

Kaikki kulminoitui kuitenkin lentoasemalla. Kone oli myöhässä ja päätimme ravita itsemme hiukan kevyemmin.  

Kotiprofessorin lämmin sardiinileipä tässä (muistaakseni tuo keltainen on puolikas sitruuna?):

 Minä noukin listalta hampurilaisen, joka vaikutti  mukiinmenevältä lentomatkan alla.
Pöytään tuotaessa sain eteeni tarjottimen, jossa oli paperinen liina, jauhelihapihvi, sen päällä oli kaksi  siivua suolakurkkua. Koko komeutta piti kasassa puolikas grillitikku. Vieressä oli lentokenttäravintolan terveellisin "side dish" :  bataattia, lohkottuna ja valmistettuna kuten vain englantilainen voi, keitetty ensin kypsäksi, leivitetty, vielä sitten rasvassa keitetty.

Kuvassa  osaksi syötynä - olin jo ehtinyt maistaa, ennen kuin tämän spektaakkelin älysin kuvata!

Kotona osui silmiin Hesarin ruokaliitteen asiaan liittyvä artikkeli hampurilaisen anatomiasta.

Terveisiä Lontooseen lentokentän baariin ;)