Alun kriisien, kuluneen kahden viikon jälkeen, ollaan pisteessä, jossa Kotiprofessorikin myöntää, että näin-se-sitten-sujuu-vaikka-ei-ole-työpaikalla-niin-tekee-töitä.
Ja minä olen löytänyt tavan selvitä.
Vain yhdestä asiasta emme ole päässeet yksimielisyyteen. Se liittyy tiskikoneeseen. Milloin se on täysi ja milloin tyhjä. Lounaan jälkeen se käynnistyy, oli miten oli... Ja jos minä en hoksaa keittää päiväkahvia heti lounaan jälkeen, en sitä saa sitten keitetyksi "omalla kahviajallani", joka olisi vasta klo 13.30. - Minkä ihmeen takia tiskikoneet käyvät niin kauan?
Tämä kone on minusta liian tyhjä käynnistettäväksi - jonkun muun mielestä se on täysi.
Aikaisena herääjänä nautin rauhassa aamukahvit ja päivitän ”sosiaalisen statukseni”.
Tähän voin käyttää aikaa klo 7.00-8.00, jonka jälkeen työhuoneen valtaa etätyötä tekevä Kotiprofessori. Ja se on hänen klo 16.00:en asti.
Minä laitan pyykit koneeseen, siivoilen keittiön pinnat, käyn läpi asunnon ovenkahvat ja valonkatkaisimet tarkoitukseen hankitulla desinfioivalla kertakäyttöliinalla. Uusi rutiini.
Kello 9.00 on taukovoimistelu ja työhuoneen tuuletus, ellei etätyöstä tekevällä ole luurit päässä. Taukovoimistelussa heilutellaan noin 2,5 metrin pituista napakkaa pahvirullaa olkapäiden yli ja taakse. Ainakin 5 viisi kertaa. Irvistys pitäisi saada videolle… Sitten tehdään samalla vehkeellä liike, jossa tuota rullaa viedään selän takaa ympäri, molempiin suuntiin.
Huippuna on kyykkyjen tekeminen, johon jostakin syystä etätyötä tekevä suostuu. Niitäkin 5 kertaa.
Ikinä en olisi uskonut…
Ehdin askarrellakin ennen aamupäivän ulosmenoa. Etätyöläinen saa hedelmän välipalaksi ja sen jälkeen minä vien roskat ja teen puolen tunnin lenkin.
Lounas on klo 11.30.
Ja sitä rataa. Kerran tunnissa taukojumppa ja työhuoneen tuuletus – silloin kun minä olen paikalla.
Vanhempien tapaaminen (90 vee) tapahtuu aika lailla heti kun ollaan lounaasta päästy. Se onnistuu vain ulkona, kun lähtevät kävelylleen. Väliin hiukan houkutellen, pienesti pakottaen. Kauppaan, apteekkiin (tai Elisan konttoriin vaihtamaan puhelinta kesäaikaan) ei voi mennä. Lottorivikin jää minun vietäväkseni. Saavat edes katsella ihmisiä, muutaman metrin päästä. Minullakin on maski kasvoilla ja etäisyyttä ainakin puolen kävelykadun verran. Mutta näemme ja juttelemme, saan kauppaohjeita, sovimme lääkärin puhelinajan tilaamisesta ja varmistan, että mikroon ei voi laittaa metallipurkkia.
Päivällinen on klo 16.00-17.00.
Sitten vapautuu työhuone. Saan kirjoitella, lajitella kuviani ja katsella isolta ruudulta mitä mielin.
Arki on koossa pitävä vanne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti