Sivut

lauantai 13. kesäkuuta 2015

Kesälomalla pitää pukeutua

Mikään ei ole niin vaikeata kuin Kotiprofessorin vaatehankinnat. Yksinkertaisimmankin (sovitusta vaativan) vaatekappaleen hankinta on vähintään kaksiviikkoinen prosessi, joka alkaa sillä, että käydään allakkakeskustelu.
-Onko sinulle tuossa kahden viikon päästä lauantaina jotain erityistä?
-En nyt muista, miten niin?
-No sinulle pitäisi hankkia housut.
-Ei kai, näähän on ihan hyvät.
Siinä samassa osoittaa jalassaan olevia, lahkeen suusta jo rispaantunutta Kolmejayhdeksänkuukautta ulkoiluttamiseen - pihahousukategoriaan - ilmiselvästi kuuluvaa housuparia.
Tätä väsytyskeskustelua käydään siihen asti, että on se aamu, jolloin kaupoille mennään.

Koin täydellisen yllätyksen noin kuukausi sitten, kun tulin kotiin pääkaupunkiseudulle suuntautuneen kokouslauantain jälkeen.
-Olin ostamassa vaatteita, sanoo aidon ylpeänä suorituksestaan.
-Mitä ihmettä, mitä ostit, näytä heti (olen liki sanaton).
-Ei niitä saanut vielä, kun hankin mittatilaushousuja (monikko!) ja pari paitaakin samalla tehdään.
Voi hyvää päivää (niin kuin Salsa Sinisalo sanoo aamuisin joskus Nostalgiassa työmatkaani ilahduttaen), mietin mielessäni ja yritän olla tyytyväinen.
- Otin oranssit, sanoo työhuoneeseen palatessan.
Siis sanoo sen kuin olisi kyse jostakin tosi tavallisesta asiasta.
-Oranssit! Housut vai! Oikeasti?
-Juu, siellä sanoi asiantuntuja, että se on hienot. Ja otin vakosamettia.
Sekin vielä.

Eilen nämä hankinnat haettiin kotiin.
Housut on todella liki oranssit ja vakosamettia. En kiellä, kauniit ja yhteensointuvat.
Ikinä en olisi pystynyt vaatekaupassa perustelemaan ko väriä Kotiprofessorin jalkaan.
Illalla sitten, kun ostokset oli hyviksi todettu, alkoi puuhakas valmistautuminen tämän päivän suurtapahtumaan.

Aikavänkyrän  Akateeminen Doctor Who -päivä - ja ihan kotikaupungissamme!
 http://www.tieteiskulttuurikabinetti.fi/aikavankyra/
Kuten ehkä muistatte, Kotiprofessorin kanssa teimme alkuvuodesta 60-vuotistasajuhlakarkumatkan Lontooseen. Matkan huippukohta oli Dr Who -kaupassa käynti, josta mukaan tarttui aihepiiriin soveliaat kirjat, T-paita ja jotain muutakin.
-Minä taidankin laittaa tämän T-paidan ja nuo uudet housut. Pitäisikö tuo paita silittöää, kun otin paketista?
Laita vaan, hyvin sekoontuu joukkoon, mietin mielessäni.
-Juu, silitän aamulla, lupaan sisään päin hymyillen.
 -Ja sitten pitää jotekin koristautua, tuumii itsekseeen ja näyttää siltä, että etsii kovasti jotakin.
- No niin, mitäs sanot, kysyy hetken touhuttuaan ja osoittaa eteisen naulakossa olevan takkinsa etumusta.
Siinä roikuu tuo "Terminate" kone/tuhoase, joka tarkasti vaalien tuotiin  minun käsilaukussani Lontoosta kotiin.
Myönnettävä on: pitkän parisuhteen salaisuus on yllätyksellisyys - minä olen tästä episodista oikein imponeerattu. Kotiprofessorilla on pelivärisilmää!

1 kommentti:

  1. Kuulostaa tutulta tuo vaatteidenhankintataistelu! Mutta nuo housut on toden totta hienot, ja olen huomannut että nuorisokin nykyään kulkee värikkäissä housuissa. Kotitohtorilla on tosiaan silmää ;)

    VastaaPoista