Sivut

keskiviikko 3. elokuuta 2016

Avecin roolissa - Osa 2

Kotiprofessorin puolison roolissa onnistuin kokemaan Härmän Häjyjen reitin varrella myös taitelija  juhani palmun pohjalaisen kotitalon/taidemyyntiresidenssin.
Käyntiin liittyi kahvinkupponen ja pala mansikkakakkua, talon esittelyä, taiteilijan kättely ja oman mielenkiinnon mukaan taiteilijan töiden ostamista.
Upeat leipävartaat
 Kunniatohtorin hattu ja miekka
Juhani Palmu promovitiin kunniatohtoriksi vuonna 2015 
Tilan pihapiirin kunnosta vastaa taiteilijan vaimo Leila.
Pihan aitoissa on viehkoja näkymiä




Kierros jatkui tutustumisella paikalliseen kirkkoon




 
Kokousmatkan ehdoton huipennus oli iltaohjelmamme, jonka myötä pääsimme Seinäjoelle illallistamaan ja nauttimaan kokemaan Tangomarkkinoiden avajaistunnelman.


Hanna Pakarinen livenä Tangokadulla - uskokaa pois.
Tangomarkkinoita kiintoisampi kohde oli musiikkikaaoksen toisella laidalla sijaitseva Seinäjoen ehdoton helmi, Alvan Aallon "kortteli".
Lakeuden risti.
 Yksityiskohdat on tarkoin mietitty
 



                                  Tangon sävelin - arkkitehtuuria ihaillen - ei pahempi combo!

Rakentamisen kieli

Olen varma, että rakentamisessa on olemassa oma aikayksikkö ja lisäksi oman kielemme murre, joiden suhteen saisi joku minua kokeneempi (lue, jo  jotain rakentanut ja siitä elävänä selvinnyt) opettaa.
Esimerkki tästä :
Lyödään kättä päälle ja tehdään sopimus kesämökin rakentamisesta. Lähtökohtani on, valmis ennen lumia.
Aloitus on kuitenkin vasta heti kun "saadaan katto toiseen kohteeseen rakennettua".
Miten kauan se sitten vie?
-No, jos on poutapäiviä, niin ei kauaa.
Ei kauaa - siis se on yksi yksikkö, jonka kesto riippuu kuulijasta?
Minulle se on maksimissaan noin viikko. Tosin en tiedä katon suuruutta.
-No viikko-puolitoista.
Viikko-puolitoista - se on toinen yksikkö.
-Mutta ensin pitää purkaa tuo vanha  huussi pois.
Luvataan tyhjentää omatoimisesti vanha huussi ja varasto seuraavaan maanantaihin mennessä, jolloin sen voi tulla purkamaan. Näin tehtiin. Koko suku oli talkoissa Kotiprofessoria myöten.
-Tullaan purkamaan heti kun sataa, kun poutasäällä tehdään kattoa.
Poutasään palvonnasta on jo kolme viikkoa - väliin mahtuu sateita. Jopa ukkosta.
Sanomattakin on selvää, että huussi on paikoillaan. Paikalla viihtyilijät käyttävät tontin ylälaitaan pykättyä maisemakonttoria (autotallikatokseen siirretty huussin pytty ja käsidesipullo, iso mäki eestas). Onneksi Viisas mies keksi siihen vaneripalan pyttyosaston eteen suojaksi.  On raikas ilma, ei pahemmin haise.
Eilen hermostuin ajattelin jouduttaa prosessia ja  hankin mökkitalkkarin, joka purkaa huussin vielä tässä lähipäivinä.  Menin laiturin nokkaan hakemaan asiallista sävyä. Joutsenen rauhallinen lipuminen kummasti liennytti mieltä.

 Kerron suunnitelmani puhelimitse urakoitsijalle.
-Hyvä juttu, sitten voin alkaa tilamaan kauhuria (siis sitäkän ei aloitettu).
Lupasin ilmoittaa, kun purkupäivä on varma, jotta homma etenisi.
Asian päälle oli syytä keittää kahvit ja onnitella itseäni siitä ystävällisestä ja kärsivällisestä sävystä, jonka onnistuin säilyttämään.
Yhteenveto 1:
Mittayksikkönä viikko-puolitoista on määre, joinka voi heti kertoa kahdella. Oman mielenrauhan kannalta kolmella?
Urakoitsija pyrkii ilmeisesti pitämään asiakkaan rauhallisena antamalla epämääräisen jotakuinkin lyhyeltä kuullostavan aikamääreen? Ja ottaa ymmärrettävästi itselleen useita töitä, joiden välissä voi sukkuloida kelien (ainakin heinäkuussa) ja tilanteen mukaan. Näin olen tällä lyhyellä kokemuksella päätellyt.
Yhteenveto 2:
Minun on löydettävä sellainen jenka, jolla saan oman mielentilani tähän samaan. Olen tottunut tapaan, jossa kaikki on tarkkaan suunniteltua ja sovittuja aikoja noudatetaan. Pilkulleen.

Toisaalta - haittaakse?
Työelämästä kohta ihan virallisesti poistuneena minulla pitäisi olla aikaa siihenkin.
PS
Muutaman vaiheikkaan käänteen jälkeen yksi osa on saatu toimimaan.  Jätevesipumppaamo on nyt toiminnassa.


Näillä mietoksin eteenpäin. 
Rauhallisena?
Toiveikkaanakin.
Ehkä.

maanantai 1. elokuuta 2016

Avecin roolissa - osa 1

Kotiprofessorilla oli tärkeiden tahojen kanssa perinteinen kesäkokous. Puolisot pääsivät mukaan tähän turneeseen, joka suuntautui Seinäjoen seutuville. Kokouksen tukikohtana oli alueella toimiva Härmän Kylpylä. Tärkeän kokouksen ajaksi aveceille oli järjestetty liki presidentinpuolisokierros. Ensin paikkakunnan ylpeys, Power Park, joka onneksi  katsottiin auton ikkunasta sateen estäessä likeisemmän härveleihin tutustumisen. Mainittakoon, että ko puistossa on paitsi Thai-ravintola niin myös 5D -elokuvateatteri.

Reitti suuntautui  sitten Härmän Häjyjen ratille, jonka varrella sijaitsee myös taitelija Juhani Palmun pohjalaistalo, koti/ateljee. Kättelimme jo kovin väsynyttä ja ilmeisesti liki liikuntakyvytöntä taiteilijaa, joka siinä kahvittelumme lomassa istuskeli tuvassaan, siemaili konjakkiaan ja nautti sikaristaan. Illalla vierailimme Seinäjoen keskustassa (näistä Osa 2).

Mieluisin kohde itselleni oli viehko Kotisetutalo Keskikangas
Ryhmällemme tarjottiin alkuun kotitekoista mehua ja perinnekeksiä ja samalla kuulimme tilan historiasta.
Katossa leipävartaat
 Näkymiä tästä upeasti hoidetusta (toiminta ei saa mitään tukia) tilasta:


                                     Makuukamarista löytyi tilan pienoismalli

Kaapin värihistoria näkyy säästetystä "väripaletista".
Tuvan uunissa paloi kaunis tuli.
Mattojen kuviot ja asettelelu hivelivät silmää.

Vanha ovi on vistusti tallella ja  tärkeä esittelykohde: Härmän Häjyt ovat siihen puukolla vedelleet merkkinsä, kun eivät ole päässeet sisään asukkaita häiritsemään:

Tässä ne puukonjäljet:
Salissa näytti tältä

 
  Vanhan parin näköispatsaat?                            Radiokin löytyi


                                                    Puulattia, puunaulat!
Yläkerrasta löytyi kauniit lastenvaunut:
Jos liikutte Seinäjoella päin, kannattaa käydä Häjyjen jäljillä!