Uusi vuosi uusin kujein

Kotiprofessoria ei haluttanut lähetä minnekään. Vähiten Lontooseen, jossa yleensä mielellään käväisee heti kun keksin ehdottaa. Ei vaikka oli halpoja matkoja.
Hetken tilannetta tutkailtuaan totesi parhaimmaksi jotenkin korjata tilannetta.
Että pääsin sitten pääkaukaupunkiin, koska oli yhtä ja toista hankittavaa.
-Mitäs jos harjoiteltaisiin edullista matkaamista ja tilataan junaliput, sanoi joulun jälkeen.
-Ei tarvitse murehtia auton parkista ja otetaan hotelli likeltä juna-asemaa.
Jo vain tilattiin. Menolippu  veturi.fi hinnastossa oli 8 euroa mieheen, paluu (uuden vuoden aattona) olikin sitten ihan normihintainen.
-Alan joitenkin ymmärtää hinnoittelua, totesi kun toiveikkaina kapusimme junan yläkerrokseen havaitaksemme, että istuimme töpötäydessä lasten leikkivaunussa.
Tarjoiluvaunu ehti paikalle noin 10 minuttia ennen perille tuloa eli nälkä ja jano oli melkoinen asemalle päästyämme.
-Älähän hermoile, sanoi lohduttavasti, mennään heti saman tien lounaalle.
Kylläpä minua hemmotellaan, ehdin miettiä, kunnes totuus valkeni.

                                            Rautatieaseman kuuluisa annos Nakit ja muusi.
Hotelliin päästyä tajusimme ottaneemme  halvat hinnat piste netistä huoneen, johon ei kuulunut aamiaista. Huone oli muutenkin ensi tarkastelun jälkeen a) pieni, b) nuhjuinen ja c) parisängyllä oli vain yksi peite.
-Mutta sinähän tämän itse valitsit, totesi Kotiprofessori  murinaani kuunneltuaan.
Niinpä.
Hoidettavien asioiden listalla oli käynti täydennysostoilla antikvariaatissa.

 Ja kuinka ollakaan, kaupan likeltä löysimme muutaman askeleen päässä Temppelinaukion kirkon, jonne pitkään olemme suunnitelleet retkeä.

 Kuvaaminen oli tällä kertaa kännykän varassa, joten kuvat eivät kerro tilan mahtavuutta.

 Alttaritauluna toimii alkuperäinen kallion lohkeama.

 Katto on kuparia, jotenkin nauhasta tehdysti.
Paluumatkalla käynti HAM:issa (mikä ihme saa Helsingin museon nimestä HAM - kinkku?) eli Helsinki Art Museumissa. Ai Weiwein teokset veivät mennessään...

Illalla minut sitten yllätettiin.

                                            Keittiön tervehdys (Ravintola Aito Museokadulla)

                                                         Ja jälkiruoka.
Aamulla totesin elämän palanneen omiin uomiinsa. Kotiprofessori nukkuu hyvin ansaittua hotelliyötään ja minä lähden aamulenkilleni. Baarikaapissa on ensiavuksi hankiuttu jogurtti ja banaani, mutta ei lusikkaa. Kahvitikulla (huoneessa on kahvinkeitin sentään) jogurttia on paha laittaa menemään.

                                                              Espan valaistus ilahdutti.
Päämääräni oli tutustua Helsingin kauppatoriin ja halusin kokea ne kuuluisat telttakahvit, joita presidentitkin käyvät ryystämässä. Ja tarvitsin  l u s i k a n  jogurttini syömiseen.

Sisään vaan, maksoi mitä maksoi, tuumin ja häkellyin...

Ensinnäkin sain kahvini kustannuksitta, kun  paikan rempseällä rouvalla ei ollut vaihtorahaa (eikä hyllyissä kahta munkkia enepää evästäkään).

Toiseksi, tämä telttatila oli riemullisen autenttisen alkeellinen - en keksi muuta ilmaisua. Yritin ottaa kuvia hienotunteisen huomaamattomasti... pari paria käsineitäkin kuivi orrella!

Ulosmennessä näkymä oli parempi - ja  toria kiertäessäni tajusin, että se teltta, jossa vierailin ei ollut torin ainut - eikä taatusti se, jossa valtiovalllan mahtimiehet piipahtelevat ;)

Palatessani olikin aika nauttia ensiapuluonteisesti jogurttia.
Kotiprofessorin toinnuttua aamuunsa lähdimme aamupalalle Ateneumin kahvilaan (jossa itse asiassa oli jo lounasaika...).

Aamiaisen jälkeen koimme hienon valokuvanäyttelyn

Ennen kotiinlähtöä sain sitten kokea vielä yhden yllätyksen. Junaa odotellessa nautimme liki Lontoon tyyliset Fish and Shipsit Pullman Pubissa aseman toisessa kerroksessa.

Kotona tein uuden vuoden aaton kävelylenkin. Maisemat ovat paikoin kuin olisi ulkomailla:

Näillä kuvin uuteen vuoteen. Hyvää alkanutta vuotta kaikille blogissani piipahteleville!