Sivut

perjantai 30. toukokuuta 2014

Happy Days 23/100: Mitä tästä opittiin?

Facebookissa on menossa positiivisuushaaste. Seitsemän päivän ajan pitää kirjata joka päivä kolme posiitivista asiaa omasta päivästään.
Tässä teille nyt esimerkiksi muutama asia, joista oikein tarkkaan miettien löytyi jotain mukavaakin.

Kaupassa käynti on joskus haastavaa. Etenkin kassalla, kun sirukortti sanoo sopimuksen irti (ei edes kovin vanha). Selitä siinä sitten kassalle. Vingutetaan sitä magneettijuovaa siitä sivusta, josta yleensaä laiteaan se pistekortti. Laite sanoo, että LAITA SIRU.  Sitten kassatäti ottaa kortin, hieroo sitä rintaansa ja koittaa uudelleen. Ei auta. Sitten kassatäti ottaa teippiä ja  laittaa sen sirun päälle - kuulema ottaa rasvat, idea vapaasti lainattavissa. Sitten sirua sisään. Ei kelpaa.
Selitä siinä sitten niille, jotka alkaa jonossa huokailla ja vaihtaa jalkaa kyllästyneen näköisenä. Kaivat  kukkarosi pohjat nurinperin ja myös taskut - laukunpohjalta löytynyt kolikko vielä viimeisenä pelastaa ostot kotiin.
Positiivisuus 1: Löysin käteistä rahaa kun oikein etsin.

Sitten seuraavana päivänä kauppaan samaa korttia käyttäen. Toiseen kauppaan, sillä ajatuksiin oli päässyt  käsitys siitä, että eilisen kaupan pankkikorttipäätteessä  oli vikaa.
Ei toimi.
Onneksi on varalta Kotitohtorin antamat käteisvarat.
Positiivisuus 2: Kotitohtorilla oli kätesitä rahaa.

Pankissa sitten ilo onkin ylimmillään. Kädessä jonotuslappu nro 369 ja menossa numero 352.  Kassoja kuusi, joista kahdessa palvellaan. K A H D E S S A. Muut neljä tekevät jotain tärkeätä, joka ei tunnu liittyvän asiakaspalveluun mitenkään. Välillä juttelevat keskenään ruokatunnin lounaspaikasta (kuulin). Puolen tunnin päästä kysyn vieruskaverilta, miten kauan hän on odottanut. 45 min.
Nöyryyttävää. Siinä istuessani laadin kirjelmän paikan palvelupäällikölle, sävy ei likelläkään imartelevaa. Olen todella sotaisalla mielellä puolen tunnin istumisen jälkeen. Enkä häpeä MITÄÄN. Olen liikkeellä pyörällä, mukanani kypärä, valtaisa salikassi, lisäksi isohko käsilaukku ja minulla alkaa olla KIIRE kampaajalle. Tukkani on liistraantunut päälakeen kiinni kuntosalin hien ja kypärän jäljiltä. Olen vihainen.

Strategia alkaa olla selvä. Estin nimittäin itseäni poistumasta ensimmäisen turhauttavan vartin jälkeen paikalta, koska olin varma, että joku muukin minua ennen oli saanut kyllikseen.
Numeron 363:n kohdalla kukaan ei liikahtanut. Carpe Diem! Sinne!
Voitin 6 numeroa ja arvioni mukaan 45 minuuttia.

En paljon ympärilleni katsellut - nopeat syö hitaat, elämä on laiffii.
Uusi kortti tulee viikon päästä.
Siihen asti käteispelillä ellei vanha kortti jostakin syystä päätä toimia.

Positiivisuus 3:
Mikä tässä oli sitä hauskaa? Pankissa etuilu tietenkin. Ja se v-mäinen kirje, jonka laadin. Laitan sen vielä kotiaviisin yleisönosastolle sen lisäksi, että pankin palvelupäällikkö lukee sen korvat punoittaen.  Näin ainakin suunnittelin. Se oli tosi hyvin laadittu.
Mutta ei vielä kirjoitettu.


lauantai 24. toukokuuta 2014

Happy Days 22/100 - Kukkien kasvatuksen ylempi oppimäärä

Osa 1
Sain taannoin Tyttäreltä (runsas vuosi sitten) kukkasen ikään tupaantuliaislahjaksi putkirempan jälkeen kotiin siirryttäessä. Oli sopivasti kooltaan pieni ja harmiton. Kastelin varovasti pikkuannoksin ja olen kieltämättä ollut  aika tohkeissani menestyksestä. Kasvi on hengissä ja näyttää voivan hyvin.

Tämmöinen pieni ihme se nyt on. Hieno (jatkuu...).

Osa 2
Äitienpäiväksi sain pussillisen pikkusiemeniä ja purkin. Tavoitteena saada aikaan lemmikeitä. Forget me not.

Vaikka mitä tein, siemenien olomuoto ei muuttunut - kastelin ja odotin. Ei kasvun ihmettä. Viime viikolla Tytär viisaudessaan laittoi purkin päälle elmukelmun - parin päivän päästä alkoi toivoni elää.

Kuvassa myös saamani hauskat onnittelutikut.

Tulos kolmen päivän jälkeen oli tämä:

Osa 3
...jatkoa osaan 1
Siinä sitten tilannetta ihastellessani Keskimmäinen lapsisarjasta (tipauttelin lusikalla vetää tuohon aiemmin saamaani kukkaseen) totesi että kuuluuko tuota muovikukkasta oikeesti hei kastella. 
Oli ollut äitinsä kanssa sitä ostamassa ja tiesi.



Niin. Mielestäni tuo kukka voisi olla oikeakin. Ihan varmuudeksi laitoin sille aamulla vettä taas pikkunnoksen lusikalla. Olen varma, että tuo vaalein osa on uusinta kasvustoa.
Mitä luulette?

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Happy Days 20/100 Värikylläisyyttä

Yllätin itseni. Viime sunnuntain parvekkeiden puhdistuksesta uuvahtaneena luotin puuhapäivän iltapäivällä Kotitohtorin ostotaitoihin (?). Kirjoitin pahaa aavistamattoman miespolon kauppalappuun leivät-tomaatti-kurkku-astianpesuaine-parveketuolien istuinsuojat 2 kpl-nakkeja-Tolu-tiskirättejä-jauhelihaa-mustaapippuria-jotain pientä hyvää.
Siinä hetken lappua tuijotettuaan tarkensi:
-Mitä tuossa on nuo 2 kappaletta?
-No ne on parveketuolien istuinsuojat, niitä on ihan joka kaupassa, voit ottaa ihan millaiset haluat.
Tämä oli Kotitohtorille niin harvinainen tilanne, että ei älynnyt vastaan panna.Suostui ainakin noin teoreettisella tasolla hankkimaan jotakin sisustukseen liittyvää ilman, että minä olen mukana.
Mainittua tavaramerkkiä siis ei CityMarketissa meillä päin juuri kovin kauniita ole. Tiesin niiden joutuvan kuumuuden, pölyn, oravien ja lintujen hyökkäyksien kohteeksi. - Kyllä yhden kesän kestää Kotitohtorin valitsemissa.
Kauppareissulta ei soittanut kuin yhden kerran:
-Täällä on tämmösiä 45*45 cm kokoisia, vihreitä ja keltaisia. Onko koko hyvä?
- On on, ota siitä vaan, ota se mikä itseäsi miellyttää (hullu nainen, mietin siinä itseäni kuunnellessa).
Siinä odotellessani mietin, oliko toimintani loppuviimeksi ihan viisasta.

Siis tästä lähdettiin liikkeelle:

Takapuolen polttavaa  metalliatuolia en suosittele kellekkään. Muotokieli viehättää, mutta tällä parvekkeella tämä materiaali on tuhoon tuomittu. Kuumaa, kuumaa.

Kauppareissun jälkeen näyttää tältä:

On niin vihreetä, niin vihreetä - ja kukkaa pukkaa... Silmiä häikii ja minä koitan olla onnellinen. Vaikeaa se on.
Lohdukkeeksi hankin ihan itse pikkuisen pöydän:
 Ja koska sen pinta ei oikein lyhtyä, juomalasia tai lautasta pystyssä pidä, keksin siihen päälisenkin:
Monitoimitarjotin... näin päin... ja... toisin päin alla

 Ei ihan samaa vihreää kuin pääliset, mutta en anna kiusata.
                                                             Sitä saa mitä tilaa !

Matto vielä hankinnassa. Sen hankin ihan itse. Näin on.

tiistai 20. toukokuuta 2014

Happy Days 19/100 - kesämaisema

Kuvaan kun saisi vielä ääneen - mustarastas ylinnä. Aamulla tunnelma parhaimmillaan.
Pikkulampi matkalla aamun vesiurheiluun ja takaisin.

Kohta tästä starttaavat Naisten Kuntovitosen osallistujat.

maanantai 19. toukokuuta 2014

Happy Hours 18/100 - iso 5€!

Kesäkausi on sitten avattu.
Aamun kesäperinne jo vuodesta 2006:
Kokoontuminen Samppalinnan uimalan ovella arkisin klo 06.00.
Torikaffet sen päälle.
Viikonloppuisin hiukan myöhemmin tai ei ollenkaan.

Pyörällä pääsee.
Ovet aukesivat eilen klo 8.00 - olin paikalla. Tänään siis klo 06.00.

Jonottamatta tietenkin, rannekkeella halvemmalla.
Iso allas 5 € annos.
Kyllä tämä yhden oluen voittaa.

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Happy Days 17/100 - puhdasta jälkeä

Meillä kotitöiden jakaantuminen on tasan: minä vastaan märkätiloista (paitsi en tiskikoneesta) ja paljon muustakin, Kotitohtori tuosta tiskikoneesta. Ainut märkätyö, mitä Kotitohtorin pirtaan sopii, tehtiin tänään. Minulle jäi juoksutytön työ: tuo-vettä-vaihda-vesi-tuo-sanomalehtä-tule-katsomaan-eikö-olekin-hieno-nyt?

Pestiin parvekkeet (niitä on kaksi, kun mökki on samassa talossa...). 
Huomatkaa ergonominen työasento.


Eloperäistä kuonaa parvekkeen sisusreunat täynnä. Ensimmäinen kierros (tosin jo viime vuonna) jäi kesken. Silloin käytössä oli vuoden parvekepuhdistuksen innovaatio - pata pata suti... Työn jälki puhukoon puolestaan.
Tämän vuoden aseena oli Tolu (kuulin pihatalkoissa, että sillä lähtee mikä vaan). Tolua käyttämällä tulos olikin  melkoisen hyvä.
Alakerran rouvaa huomioiden tilkittiin tuo rako
Tulos:

Seuraavaan kohteeseen siirryttäessä olikin Tolupullo käytetty.
Kotitohtori kehitti ihan oman versionsa.
- Tippa tätä (näyttää Fairyä) ja loraus tätä (Kloriittia) ja vettä ja juuriharjaa.
- Tolussa on kyse ihan samasta, se on vain valmiiksi sekoitettu (tietää).



Mies ja salainen ase

lauantai 17. toukokuuta 2014

Happy Days 16/100 - Aamupuuhia

Miedän pihan  räkättirastaat  merkkaavat pihan autoja. Tai oikeastaan, melkein ja vain Kotitohtorin auton.
Lähikuvassa todellinen pommi

Yleiskuva kattoon kohdistuneesta hyökkäyksestä.

Etulasikaan ei säästy - tämä kaikki merkitsee, että töihin on lähdettävä varttitunti normaalia aikaisemmin
 
Ja joka-aamuinen pesu-urakka:

Aakkosmyymälä pelastaa ankeat aamut (vrt hääpäivä-ajelu).

 
Mikähän kohta huomenna on  linnunkakan peitossa?

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Happy Days 15/100 - Hääpäivästä viis

Edellispäivänä vietimme oli hääpäivää. Kotitohtori oli  yönyliseminaarisssa tullakseen parahiksi illaksi kotiin. Mietin etukäteen, että en asiasta liiemmin muistuttele, vaan odotan, havahtuuko todellisuuteen. Merkkipaalupäivän aamuna maltoin mieleni klo 10.00:en asti ja sitten laitoin tekstiviestin. Koska tiesin olevan seminaarissa, en mitään yltäkylläistä vastausta odottanut.
Kotiin palatessaan Kotitohtori sai kirjapaketin.
Minulle ei edes suklaata saatikka kukkia, mihin  parhaimmillaan on pystynyt.
-Olin ajatellut, että menisimme ulos syömään (mukamas suunnitellut, ne ulkonasyömiset tiedetään), mutta nyt kun on tuo pikkutytteli tässä, ei kai voida (suvun nuorimmainen oli ilmaantunut akuutisti yösäilöön).
....
Eilen  kaupassa käydessmme ostin Reilun kaupan ruusuja (yksi puska äidilleni tätä päivää varten ja yksi itselleni).
-Otan tästä nyt nämä oranssit vähän niin kuin myöhässsä hääpäivän kunniaksi, sanoin.
Ei vastaa, murehtii enemmänkin kaupan suolakurkkupönttöjen autiutta, onnettomana tyhjä pussi kourassaan.
....
Hyvin ansaitun päivätorkkusessioni jälkeen pyysin mukaan ajelulle. Kerholta oli haettava  tarpeellista askarrustavaraa.
Tuli mukaan (ihme). Taisi hiukan kolkuttaa.
-Muistitko ylipäätään, että meillä oli hääpäivä, kysäisin, kun olin autoon saanut - siitä ei  pakoon hevillä pääse.
-No melkein, ja olisin kyllä muistanut, jos olisin saanut sormuksen irti niin olisin voinut tarkistaa.
Mieslogiikkaa.
Ajan eteenpäin.
-Niin, ja olisin varmaan muistanut, jos olisin laittanut sen kalenteriin.
Mieslogiikkaa.
....
-Minne kivaan paikkaan nyt  ajettaisiin, niin kuin parisuhteen hoitoajelulle, kysäisin ja katsoin merkitsevästi.
Empii, selvästi haluaisi kotiin uuden kirjansa ääreen. Sitten keksii.
-No vaikka tuohon ABC:lle, pestään autosta pois nuo linnunjätökset.
Meillä mennään tuohon aakkospaikkaan aika usein kun tilanne on kiperä.
Pesee auton ikkunat ja katon läiskät.
Hoksaa sitten tilanteen, hiljaisuus on sen verran merkittävä.
-Mitä jos mentäisiin tuohon tuossa tien toisella puolella?
Jo vain kelpasi!
Tuloksena nilkkasukkien, lasten askartelutarvikelehtiöiden ja kilon katkarapupussin lisäksi oli tämä joka naisen hääpäivälahja:
Kummasti parisuhde koheni Lidlin pullantuoksussa.

Katkaravut menee sunnuntain ruokaan. Kotitohtori kehitti reseptin. Siitä sitten joku toinen kerta.

lauantai 10. toukokuuta 2014

Happy Days - 14/100 - Pyörät esiin

Näillä main vuosikalenterissa otetaan pyörät esille. Joskus Kotitohtori peseekin pyörät. Tänä vuonna ne vietiin likellä olevaan pyöräliikkeeseen huoltoon ja pesulta vältyttiin. Toisin oli  kaksi vuotta sitten, kun Kotitohtori sai innostuksen ja lupasi pestä minun pyöräni.
Parvekkeeltamme katselin toimitusta ja vähintäänkin vino hymy nousi huulille.
Pesi väärää pyörää. - Pesi sitten toisenkin, kun huhuilin alas ja neuvoin ottamaan oikean pyörän kellarista.

Mahtoi olla pyörän omistaja vanhapiika  nuorehko naisihminen tyytyväinen, kun tajusi pyöränsä putsaantuneen siihen seuraavan kerran tarttuessaan.

Tänä vuonna erehtymisen vaaraa ei ole, pyöräni on merkitty todella selvästi - ottaa sitten varmasti oikean, kun pyörääni pesee ja/tai huoltaa vie huoltoon.
Selvä merkki - mummopyörä.

Aika räväkkä kypärä!

tiistai 6. toukokuuta 2014

Happy Days 13/100

Ootko mun kaa?
Installaatio jäi vapusta ja saa olla. Ilahduttaa mieltä ohiliikkuessa.

maanantai 5. toukokuuta 2014

Happy Days 12/100: Mitä keittiöstäsi löytyy - haaste

Aamut on kivoja. Voi hiljalleen heräillä ja nauttia rauhasta. Silmä lepää. Etenkin keittiössä. Jos yleensä mitään tuossa tilassa  tajuaa (siis aika ennen ensimmäistä kofeiini-impulssia). Ympäristöään zoomatessa havaitsee melko usein joka kerta, että tuokin vielä laittamatta/ai tuolla se onkin/pitäiskö tuo taas siivota/mitä ihmettä tuolla on.
Tunnistatte varmaan tilanteen.

Todistettavasti meillä on huolehdittu EA-varustuksesta ja tarkoituksenmukaisesta reseptiikasta (HS torstailiitteen reseptit kirjana, pikkulokerossa kouluajoilta kotitalouskirja vielä muovipäällystettynä oikein). Myös norjalainen käsityötaide kiinnostaa. Puhumattakaan tuosta silmille näkymättömissä (jos seisoo) olevasta salahyllystä, joka tursuaa laturijohtoja ja kaikkea muuta välttämätöntä.
 
                                                    Laajempi keittiökirjallisuuden osasto

Koriste/keräilyhyllyt ovat ihan oma asiansa:
Seinään nojaa varsinainen työ, tosin installaation huomion vie krokotiili (a la 12 vee) ja etenkin sen päähän laitettu my little ponyn naamari (a la 2,5 vee). Hieno.
 
Kotitohtori hurahti näihin muutama vuosi sitten. Somat.
 
Täysin välttämättömiä lasipulloja
 
Ennen;
Välivaihevarastohylly eli tarvikkeita, joita taatusti käytetään  vielä. Sipulipussit muuttuvat kerhossa hetekan materiaaliksi, niissä on myös vintin kanaverkko-ovien aihiota. USB- tikulla on kuvia ja koko/hintalapussa hyvää narua ja pikkiriikkinen hakaneula erinäköisiin proggiksiin
 
                                                                               Jälkeen
Siinä se aamun rauha sitten meni.
Nyt luomaan lisäjärjestystä elämään, enää kolme hyllyä raivattavana
 
Voit kernaasti jatkaa "haastetta" ja ilahduttaa lukijoitasi valottamalla keittiösi salaisuuksia (reseptejä ja ruokia en tässä tarkoita). Vinkkaa siitä minullekin!

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Happy Days 11/100

Päivän (itse asiassa aamun) pelastajat. Kotitohtorin villasukat, jotka minun jaloissani venyvät lähes legginssien pituuteen. Piti mennä parvekkeelle kuvaamaan kevättä...
                                                              Näkymä aamulla 4.5.
Pihan puuston räkättirastaat aiheuttavat melkoista ongelmaa. Tykkäävät Kotitohtorin autosta. Vieläkin vaikka se ei ole enää punainen. Hyökkäävät  tuota samppanjan väristä (minun valitsemani väri) autopoloa kohti sen kun kerkiävät. Ja osuvat aina.