Sivut

lauantai 25. heinäkuuta 2015

Rannan kaunottaret

Kesäviihdykkeistä parhainta lajia on päämäärätön rantabongaus. Kamera (tässä tapauksessa kännykkä) mukaan ja ihmettelemään! Liikkuessa sinne ja tänne löytää vaikka mitä katseltavaa. Ehdottomasti ähmisteltävin rantakohde kotikaupungin tarjonnassa on entisen Wärtsilän tehtaan muodonmuutos. Vain kuoret on jäljellä tästä punatiilisestä, entisten työpaikkojen paikasta. Nyt tänne rakentuu loft-asuntoja.


Tunnelma on hiukan jopa aavemainen.
Rantaa kaupunkiin päin kävellessä voi ihailla vesikulkuneuvoja.Valikoima on runsas, ja vierasvenesatamassa oli useita ulkomaan tunnuksin varustettuja menopelejä.
Janonsammutuspisteitä löytyy tasaisesti... Stig ombård!
Väistin kuitenkin tämän houkutuksen ja jatkoin kulkuani. Minä tykkään näistä vanhemmista paateista ja niiden patinasta:
Zaida
                                                                       Lujasti kiini

                                                                    Salonki
                                                                     Restrooms
Seuraavan kaunottaren nimikyltti hivelee silmää:
 Kauniita jotain-köysi-juttuja:

                                                                     Valoa!  


Ihmettelyreitin voi tehdä myös joen toisella puolella. Förillä yli mennessä voi ihailla maisemaa sataamaan päin. Oikealla vierasvenesatamaa.

Näihin kuviin ja maisemiin tällä kertaa. Montako mastoa/tornia kuvassa on?
Mukavia kesäpäiviä kaikille blogissani piipahteleville.



torstai 16. heinäkuuta 2015

Mansikka-aika

Kotiprofessori viettää laatuaikaa omaa lomaansa vielä viikon verran, kun minä jo harjoittelen työelämää. Alkuviikolla käytiin aikalailla tavanomainen keskustelu puhelimessa:
-Miten minä niitä hillomansiokoita nyt sitten ostan?
Hyvää  tässä puhelussa oli, että oli ottanut kuuleviin korviinsa, kun olin jutellut mansikoiden  hankinnasta ja pakastamisesta.
-Siis älä nyt vaan hillomansikoita ala torilta kyselemään, vaan sano siellä, että ne pakastetaan.
-No mitä laatua minä ostan?
-No vaikka joku Senga Senga.
En olleenkaan muista mitä laatuja mansikoista on olemassa.
-Kunhan kestää pakastamisen hyvin ja on makea.
Teki työtä käskettyä.
Seuraavaksi tulee puhelimeen lukuisia tektsiviestejä  ja mm kuva rasioissaan somasti olevista mansikoista. On siis osannut ilman kehoitusta a) hankkia pakasterasioita, b) perata mansikat ja c) laittaa ne rasioihin.
-Nämä eivät mahdu pakasteeseen, heitänkö pois loput?
Kuvassa on ainakin kaksi litraa mansikoita! Kysyy ihan tosissaan.
-Et heitä pois, mansikat laitetaan mökin puolen pakasteeseen, joka on liki tyhjä juuri niitä varten. Mökki on citymökkimme eli vastapäinen asunto.
Kotiin tulessani työpöydällä on edelleen  ns ylijäneet rasiat, jotka saan oikein hyvin mahtumaan sinne minne pitääkin. Jätän illaksi pari rasiaa itselleni maistelua varten. Kun illan suussa otan rasiallisen ja alan valmistaa mansikkarahka/jogurttiseosta, en voi kuin hiljaa itsekseni ihmetellä. - Toki olin osannut varautua jonkinlaiseen spektaakkeliin, kun töistä tullessa rekisteröin perunakuorimaveitsen tiskialtaassa ja mielestäni siinä oli mansikan jäämiä.
Tältä näyttävät hyvin perusteellisesti peratut mansikat. Arviolta noin 1/4 per mansikka on kaivettu pois.
Siitä 14 litrasta, jonka Kotiprofessori hankki, lienee rasioissa noin 12,5 litraa. Se on karkea, mutta luullaakseni oikeaan osuva arvioni.
Mitään en  huomauttanut. Hanke oli sentään hyvää tarkoittava yritys turvata minun marjarahkasössöni seuraavien kuukausien ajaksi.
Illalla kun maistelin herkkuani ja kiittelin urakasta, niin totesi vielä niin tyypillisesti:
-Torilla ei ollut sitä Senga Sengaa kellään. Kyselykierrokseni aikana yksi myyjä totesi, että Paimiossa jollakin olisi.
Et sitten lähtenyt Paimioon kyselemään, ehdin miettiä.
-En sitten lähtenyt Paimioon ajamaan, vaan otin näitä.
-No mitä laatua nämä sitten on?
-En muista, mutta eikös ole hyviä ja otin kunnolla ne törötkin pois.

-Niin otit, hyviä on.

tiistai 14. heinäkuuta 2015

Kadonnutta vyötäröä metsästämässä

Lupasin itselleni pitää huolta viskeraalirasvan vähentämisestä personal treinerin loman  lomani aikana.  Omatoimisesti oikein päätin kuntoilla, vaikka normitilassa tarvitsen ainakin kerran viikossa viereeni motivoivaa kannustusta. Semmoiseksi on elämä mennyt. Mitään ei voi ilman ohjausta tehdä. Ihan on elämä tapissaan, kun personal treiner pitää hyvin ansaitun lomansa.
                           Kuvassa Alanyan huhtikuinen rantamaisema - sielläkin kuntoiltiin! 

Yksin salille meno hyvin laaditun ohjelman kanssa saattaa onnistua, siis vain saattaa.  Eikä kotona millään tietenkään ehdi onnistu vatsalihas/selkälihas/reisijumppa, vaikka kaikki naistenlehdet  on yksinkertaisesti (laiturinnokassakin) toteutettavia jumppaohjeita pullollaan. On hankittu pilatesrulla ja -pallo kotiin, muutaman kilon painot lymyävät tuolin alla. Aamuisin hyvin voisi ne kirotut vatsaliikkeet tehdä samalla, kun odottaa kahvin tippumista. Ei veisi kuin 10 minuuttia kiireisestä elämästä. Mutta ei.
Ja venyttelyt sitten? Kuka niitä kotoa viitsii tehdä?  Olkapää (se pari vuotta sitten leikattu), miksei toinenkin, ihan kotturassa, työ ja harrastus  pitkälti tietokoneen kanssa touhuamista ja käsillä näpertämistä, alaselkä ja toinen lonkka niin tiukassa, että autosta poistuminen näyttää oudolta. Mutta kun kukaan ei ole käskemässä.

Miten naiset ennen piti hameensa sopivina? Ei ne uusia ostaneet. Ei tarvinnut. Eikä ollut rahaa. Ne hakivat kaivosta veden, kantoivat sisälle, molemmissa käsissä vähintään saman verran painoa kuin minulla salilla pystypunnerruksessa ja kyykky/vaihtoaskelkävelyssä kahvakuulia. Annostelivat veden kattilaan, nostelivat ja siirtelivät pitkin hellan pintaa. Väänsivät pyykkejä rannassa (olkavarsien kierto ja alaselän voimistaminen), ripustivat narulle (kurkotus, venytys), kuurasivat lattian kontallaan (selän pyöristys ja suoristus), kurkottivat ylös-alas-sivulle siivotessaan (varsinaista COREa - vartalon-hallinta, tasapaino), kulkivat jalan tai pyörällä paikasta A paikkaan B (kestävyys,hapenottokyky).
- Eikä ollut some-välineitä, joiden ääressä taidetaan pilata paitsi ryhtimme myös ajattelukykymme. Haettiin sanomalehtikin matkan päästä postilaatikolta. Kävellen.

Kirjanpitoni mukaan olen jollakin tavalla onnistunut. Hanke jatkuu vielä pari viikkoa ilman ammatillista tukea. Tavoite oli harjoitella itsenäisesti ja ympätä mm omatoimisalia näihin viikkoihin kerran viikkoa kohti. Puolustukseksi huomattaneem, että olin Firenzen lämmössä tästä neljästä viikosta viikon. Siellä kiivettiin Duomon liki 500 askelta pystysuoraan ja oltiin muutenkin liikkeellä noin 3 tuntia päivässä.

Ajalla 15.6.-12.7.    kerrat
Saliharjoittelu itsenäisesti2
Personal treiner tapaaminen1
Core (ohjattu ryhmä)2
Terve selkä (ohjattu ryhmä)2
Kahvakuula (ohjattu ryhmä)2
NMC (ohjattu ryhmä)1
Xyckling (sisätilapyöräily verissä päin)2
Lisäksi:
Aamuinen vesijuoksu (30 min) ihan ite4
Kävelylenkki (40-60 min)3
Ja hyödyttikö tämä mitenkään? Kuka itsensä mitenkin näkee (en tykkää liian tiukoista hameista) ja miten kesäänsä ja aikaansa ylipäätään kuluttaa. Minä näin. Tyytyväisyyttä lisää mökkitalkkarin kanssa toteuteuttu kirjahyllyjen ja varastojen siivous, jossa siinäkin tuli hiki monta kertaa. Ja nähtiin kaatopaikka.
Näkee sitten, kun yritän laittaa syyshametta päälle. Jos ei mahdu, siirrän kirpparikassiin. Ja kiristän tahtia.


lauantai 11. heinäkuuta 2015

Vedellä ja leivällä

Turun vanhan vankilan, pahamaineisen Kakolan rinteillä tapahtuu. Onneksi on yritteliäisyyttä ja uskoa siihen, että moisen mäen ja siinä olevien upeiden rakennuksien suhteen kannattaa jotain tehdä. Vierailimme varsinaisen  viimeisen lomapäiväni eli eilisen aikana Kakolan vankilanjohtajan entisessä kotirakennuksessa, jonka  Heikki Sankari puolisonsa Pia-Liisan kanssa ostivat ja ovat nyt pystyttäneet sinne kesäkahvilan ja - mikä parasta - hienon valokuvanäyttelyn Kakolan menneestä ajasta.
                           
                         
 
Kahvila sijaitsee vankilanjohtajan entisen kotitalon alakerrassa.

Pihalla on monta istuinryhmää, jossa poutakelillä voi nauttia hyvästä kahvista ja mukavasta tunnelmasta.

 Kahvia saa Kakolan vankien mukiin (niitä myös myytävänä) tai sitten johtajan kupeista. Jos otti johtajan posliinikupin, oli santsikuppi ilmainen.
 Valokuvat kertovat synkkää tarinaa heti kahvilan seinällä. Onneksi tarjolla on herkullisia leivoksia ja hyvää pullaa.
 Kahvila sijaitseen Waktmästeren asunnossa. Johtaja asui yläkerrassa.
 Seinillä Kakolan "asukkaiden" synkeähköt potretit.


Kirjallista määräystä:
     
Kahvila on kalustettu aikaansa sopivasti. Seinillä historiaa valottavia kuvia.


 Vettä ja leipää - kuvassa jonkin sortin rangaistusvangin  "vettä ja leipää" rangaistuksen pituutta/ankaruutta määrittävä  lappunen.
 Selfie 1 tuli ihan vahingossa, pääosassa kuitenkin nuo kahleet.
 Kahvilaa vastapäätä entinen talli, joka nyttemmin palvelee vankilan arkipäivää esittelevien valokuivien näyttelytilana. H i e n o !
 Mikähän tämäkin on ollut? Paitsi Selfie 2. Jonkinlainen laari, tuolla alla on ikään kuin suuttimet, joista jotakin on valunut ulos noista säiliöistä? Ehkä Heikki Sankari osaa kertoa!



Heikki Sankari ja Pia Liisa ovat kehittäneet myös vankilakierroksia, joissa pääsee tutustumaan aitoon tunnelmaan. Lisätietoja löytää http://kakolankruunu.fi

Suosittelen!



perjantai 10. heinäkuuta 2015

Sateen jälkeen

Sade tekee ihmeitä

 Likeisen urheilupuiston sadeveden täyttämä kaivo
 Samaisen urheiluareenan yhteydessä olevan ankkalammen (nyk sorsalammen) vedenpuhdistamo
 Vedenottamo?
 Rumin viestos ikinä puhkeaa kukkaan, kun siinä on vesi!
 Teatteria rempataan - saapi nähdä milloin tämä miljoonahanke valmistuu.
Sillan yli mennessä rakastavaisten lukkoja...
 ...ja toive siitä, että sillan kukkaset saisivat olla paikoillaan...
 Taidetta kaikille:
 Tämä patsas ei käsittääkseni enää toimi (siitä tuli aikanaan vesisumua, kun siitä astui läpi).
 Sillanvartijat
 Kotipihan istutuslaarissa on yllätys-yllätys, kasvustoa.
 En itse asiassa istuttanut mitään, vaan odottelin, josko viime vuotinen kukinto toistuisi - jotakin sentään... Laarin oikean puolinen pääty ei ole minun vaan naapurin rouvan.
Ja sitten kierros tältä erää onkin  tehty.
Tässä putsataan sateen jälkeen kuraiset kengät ja saappaat.