Sivut

lauantai 31. elokuuta 2013

Torstai oli toivoa täynnä

Meillä, kuten hyvin tiedätte, odotetaan nykyisin torstain Helsingin Sanomia "kuin kuuta nousevaa".  Aamupalapöydästä mennä viikolla vastapäätä kuului syvä huokaus.
-Täällä ei mitään (torstain ruokaliite on mielestäni ihan normaalin näköinen).
-Onhan siinä vaikka mitä, näköjään kivoja omenareseptejä.
-Eihän tämmöisiä voi tehdä.
-?!
Sanoo miesihminen, jolle toistaiseksi mikään Hesarin ruokaliitteen teos ei ole enempää kuin mielenkiinoinen pikkuinen juttu.
-No kai nyt syksyllä omenareseptejä pitää olla, nythän on paras omena-aika.

Oma torstain aamukahvi alkoi maistua todella hyvältä. Ei vähäisintäkään pelkoa, että meillä tarvitisi valmistaa mitään makeaa, niitä ei kukaan meillä (mies) syö eikä niiden tekeminen ole näköjään Kotitohtorin mielestä riittävän haastavaa.

Perjantai-illalla taloyhtiön vakisaunavuorolla alkoi painajainen.
-Olen ajatellut, että tekisimme (huom monikko) kaalipataa. Se on syksyisin hyvää.
-Tehdään vaan (vieruslauteelta käsin ei ole mitään vaikeuksia nyökkiä,  helppoa ja hyvää, ehdin ajatella).
-Taidan saunan jälkeen hiukan googlata reseptejä (torstain omena-alakulo on tiessään).
Illemmalla, kun kaikki tarpeelliset ostettavat aineet (mm siirappi - miksi ihmeessä se aina puuttuu) on listattu, alan  t o d e l l a  huolestua.
-Tässä on sitten tämä kaalipiirakan resepti samalla vielä, tehdään sitäkin kun kerran kaalia hankitaan.
-?!
Siis voitaikina pitää tehdä, uunipellillisen verran sen kaalipadan lisäksi - kuka sitä niin paljon jaksaa a) tehdä ja  b) syödä?

Ostoslistan kärkipään ongelmaksi muodostui tällä kertaa kaalin hankinta.
-Millainen se kaali on? Onko se sellainen pyöreä (tekee käsillään pyörivää liikettä). Miten sitä torilta pyydetään? Ja miten sen painon tietää?
Lähtee selitykset saatuaan tällä kertaa yksin ostoksilleen.

Keitän toisen pannullisen kahvia, kardemummasekoitusta. Laitan kaikessa lauantain autuudessa jauhelihamurekkeen uuniin odottamaan pikkuisinta aamupäivähoitoon.

Miehet on joskus ihan kivoja.

PS: Niin, ja tätä kaalipataa ei tehdä jauhelihasta. Tässä tarvitaan keittolammasta kuutoina - sen tarinan kuulen myöhemmin. Nyt juon kahvit.

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Kahvikissan kesäkierros päättyi

Kahvikissan seikkailuja voi tutkailla klikkaamalla oikeassa palkissa olevaa tunnistetta Kahvikissa. Kesä  (melkein) ja kierrokset ovat nyt ohi.  Kierrokseen ja testiin mahtui monta turkulaista Aurajoen rantamilla olevaa kahvilaa. Kiitos mukavista kahvihetkistä ja kiitos myös kaupunkilehti Turkulaiselle, joka kierrokset kesän kuluessa julkaisi!

S/S Boren kahvihetkeen pääsee suoraan klikkaamalla  tästä.
Kahvikissan mielipaikka oli  Turun keskustan viehko Kahvila Qwensel - keskiaikainen interiööri vailla vertaa.

Rauhallinen pihapiiri vailla vertaa löytyy  täältä.

Kylässä Qwenseleillä kahvit tuodaan pöytään tarjottimilla.

Kahvikissa  aloitti kierroksensa toukokuussa Paawon luona. Mukava palvelu, konstailematon ja rento tyyli ja kotoiset tarjottavat kipusivat toiselle sijalle.


Paawossa on tunnelmaa ja sinne pääsee tästä.
Kolmanneksi ylsi kierroksen viimeinen, S/S Boren nostalgiaa henkivä Navigare ja sen aurinkoinen terassi, jolta oli upeat näkymät joelle, Turun linnaan ja satamaan.

Navigaren kaunis valaisin

tiistai 27. elokuuta 2013

Vielä on kesää jäljellä...

Ainakin oli viikonlopulla ihan kuin Mamban laulussa, kesää jäljellä.  Olin kuntokävelyllä suuntana pääposti, pari kirjettä laatikkoon, passeli sunnuntain 60 minuutin kuntolenkki.

Perinteinen juhannussalko joen varrella kukkii näin nätisti vielä:



 
Aurajoki näytti parhaat puolensa, taivas pilvetönnä.
 
 
Tuomiokirkon tornin näkee, kun tarkkaan katsoo.
 
Sataman suuntaan sama joki, Sähkölaitoksen piippu oikealla.
 
Päämääräni luona (Itellan Turun jakelukeskus, kuinka kauan enää?)  tutustuin taiteeseen.
 
 
Veikeä teos - mutta miksi ihmeessä ei teosten yhteyteen laiteta nimeä ja tekijän tietoja?
 
Paluumatkalla tutkiskelin rautatiesillan alikulkua - talvisin noissa koloissa on ajoin joidenkin kotikolo.


Tämmöinen kävely tällä kertaa. Kahvilatkin ovat vielä  ulkona auki - kesää on jäljellä, mot. Tervetuloa Turkuun!
 

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Valkosipuli ei haise (mukamas)

Viikonlopun tähtihetket oli  luvassa, kun Kotitohtori repäisi Hesarin torstain ruokaliitteen ja jätti sen näkyvästi esille. Kuulema yksinkertainen ja helppo juttu tiedossa (taas). Epäilyni heräsivät heti, kun tajusin lauantain ohjelmallisen osuuden liittyvän valkosipuliin.
-Tässä sanotaan, että tarvitaan 40 valkosipulinkynttä, kesäsipulia ja timjamia (innoissan suuta maiskutellen), ja tietysti nuo 8  broilerin koipi-rintapalaa.
Meitä on siis kaksi syömässä ja reseptistä riittää ainakin kolmeksi päiväksi ellen keksi ruokavieraita ja äkkiä.

Ostosmatkalla käytiin torilla sienessä, pussiin otettiin mukaan perunoiden lisäksi muutama tatti.
-Näistä tulee hyvä kastike sunnuntaiksi (ihan tosta vaan meinaa tattisoosit pystyttää).

Resepti oli yksinkertaisuudessaan 40 kynnen valkosipulikana. Se näytti HS:n ruokaliitteessä tältä (kuvassa vasemmalla vuuassa):
 
HS:n kokin uunissa paahtuneet koipi-reidet ja väriä saaneet kynnet.
Kuvan päällä lepää miehinen näkemys kesäsipulista. Kun niistä tuon tupsakkeen poisti, ei paljoa sipulista ollut tietoa. Onneksi sai käyttää myös vihreää vartta.
Valkosipulit valitiin hartaasti.
- Mitä isompi sitä parempi (taas kuulopuhetta). Näitä kun laittaa 40 petiin, johan maistuu (herkutteluun viittavaa maiskahdus).
 
Sipuleita riittää

Näiden päälle laitettiin koipi-reidet lepäämään.
 
 -Mitä tarkoittaa  8-10 oksaa timjamia?
- No siitä otetaan niitä oksia sen verran kun ohje sanoo, leikkelen samalla kesäsipuleita.
- No en minä nyt ala mitään leikkaamaan, tämä pussi on niin hankala tässä (ei ota timjamia ulos pussista, riipii käsillään).
Ennen kuin hätiin ehdin,  paistinpannulle ilmestyy aikamoinen tupsake (siis reseptin mukaan puolet  8-10 oksasta).


 
 
Vaikein vaihe oli koko paistoksen nesteytys.
- Tässä sanotaan, että  3 rkl  kuivaa vermuttia tai valkoviiniä, voiko se olla niin vähän? ( ei ymmärrä noin pientä määrää mitenkään, kun kyse on  alkoholista - paitsi konjakin suhteen, jos määrää sitä appiukolleen yskänlääkkeeksi).
- Meillä ei ole kumpaakaan, korvataan neste vedellä, nyt ei muuta voi.
- No mahtaako noin vähän riittää, kun on 6 isoa koipi-reisipalaa tuossa (on tottunut että kanan pitää hautua pitkään)?
- Kyllä varmaan, kun kerran ohje niin sanoo. Niiden varmaan pitää hiukan ikään kuin  kärventyä ja paahtua siitä.
- No minä nyt sitten laitan kuitenkin vähän enemmän,  että eivät kuivu.

 
Miten kävikään: Kanat jäivät esirusketuksesta huolimatta niin valjuiksi kuin kana ikinä voi. Kuvasta näkyy tuon "hiukan enemmän nestettä" määrä. Hyvä että ei yli tulvinut. Asunto haisi valkosipulille niin paljon kuin voi. Timjamia oli vaikka muille antaa ja sitä jäi ikävästi hampaankoloon. Hymy oli näkemisen arvoinen...

 
Valkosipulit olivat toki kypsät, mutta rapsakasta paahtuneesta kuoresta ei häivääkään.
Oman lautasen maisema oli väritön, kana itsessään suhtkoht mauton, liemi sentään maistui (valkosipulille ja timjamille) joltakin.
Kuvassa oman annokseni alakuloa:

 
Onnistunein osuus piilee perunoissa. Oman torin Siikli ei petä koskaan. Kuvassa ei näy joka kodin side dishiä, traditionaalinen viipalekurkku-tomaattipala "salaatti" . Kieltämättä toi väriä elämään.
 
Ja mitä Hesarin peruuttamiseen tai jatkotilaukseen tulee, ei kannata enää miettiä. Kaikki löytyy netistä. Tästä torstai-illan kauhusta ei pääse millään.
 
PS:
Kuinkas sitten kävikään? Saimme yllättäen kaksi lippua Turun Logomon Verdin Requiemin konserttiin, kun niiden alkupeärinen hankkija ei päässytkään lähtemään. Jotenkin meitä  katsottiin kummeksuen heti kun aloimme jutustella tuttujen kanssa.
Ihan niiden 40 kynnen ansiota se.
 
 

perjantai 23. elokuuta 2013

Astu laivaan! Kahvikissa kierroksella (7) - SS Boren Navigare

Kahvikissa jatkaa kulkuaan satamaan päin. Tähtäimessä on kesän kierroksen viimeinen kahvitesti.  Suuntaamme höyrylaiva Borelle, jolla on mahtava historia ja joka nykyisin palvelee hostellina ja on kaupunkilaisten ikkuna merelle.  Tämä turkulaisille tuttu ”Nolla Bore” seilasi Turun ja Tukholman väliä vuosina 1960-1976. 


Kahvikissa on tällä aluksella risteillyt Islannin ympäri, kun alus oli ennen "telakoitumistaan"  Kristina Cruises- varustamon omistuksessa.  Risteilystä on jo jonkin aikaa ja kahvikissa huokaiseekin helpotuksesta, kun näkee, että aluksen  historiaa on kunnioitettu  eikä turhia muutoksia ole tehty. Sisätilat ovat häikäsevän autenttiset.

Turun Forum Marinumin aukio - SS Bore on numero 17
Nostokurki on onneksi vanha ja aito
 
 
                                                 Aluksen väri on palautettu alkuperäiseksi.

Kulkua laivaan helpottaa ramppi, mutta kun alukselle päästään, rattaat on jätettävä säilöön. Liikkuminen edellyttää ketteryyttä ja tasapainoa. Portaat ovat kapeat ja jyrkät.

Forum Marinumin aukiolta tullaan ramppia ylös .
Savupiippu on  Turun Energialaitoksen. Vaalea rakennus on Forum Marinum.

Laivan käytävät ovat kapeita
Yläkannelle Navigareen päästyä ei voi muuta kuin olla henkäistä ihmetyksestä. Näkymät ovat upeat.  Toisella puolen laivaa silmät lepäävät merelle johtavassa joessa jaTurun Linnan tornissa, toisella puolen vanha telakkaranta nostokurkeineen ja kaupunkiin lipuvine purjeveneineen. Juomme kahvit aurinkoisella terassilla.  Lapsista tulee pitää kiinni, sen verran on jyrkkiä portaita ja pudotuksia kannellakin.  Lapsille löytyy pillimehua, stevialla makeutettu on valikoimissa. Myös jäätelöitä on.
 

 
Työvuorossa ollut Katri kertoo, että Pitopalvelu Maija Laine leipoo joka päivä tuoreet tarjottavat. Bravuuriksi mainitaan merellinen katkarapuleipä.  Tarjolla on omena-raparperikakkua, munkkeja ja hillopullia. 

Merellinen katkarapuvoileipä

Upea entinen telakkaranta muuttuu asuinalueeksi - louhittu kallio masentaa.
 

                                                 Navigaressa voi vaikka navigoida

 


 
M/S Kristina Reginan alkuperäiset pelastautumisohjeet ovat
esillä pelastautumiskannella.
Kahvikissa kiittää:
Leivonnaistarjonta on monipuolinen, suolaisia vaihtoehtoja on. Katkarapuvoileipä on herkullinen ja itse tehty piirakka maistui aidon kotoiselta. Kahvi oli tuoretta ja palvelu ystävällistä. Terassinäkymät ovat Turun upeimpia, vaikka vastapäätä oleva louhittu kallio vie mielen matalaksi. Toisella puolen silmiin osuu Turun linna. Meri kimmeltää molemmin puolin.
Pientä viilattavaa:
Kahvilassa ei ollut lasten syöttötuolia, mutta sellainen järjestyy pyydettäessä.

Erikoismainintoja:
Tämän paikan ehdoton plussa on Bore itsessään. Ilmapiiri on aito, alusta ei ole liikaa uudistettu. Toivottavasti näin jatkuu.  Terassille paistoi iltapäivän aurinko. Kimmeltävä meri rauhoittaa ja ohi lipuva purjevene vie ajatukset jonnekin muualle. Kahvia juodessa tuntui, että oltiin risteilyllä.  Boren museokäynti kannattaa yhdistää kahviretkelle. Laivavarustamon historia kapteenin hytteineen ja pääsy komentosillalle olivat piste iin päälle. Laivalla on hotelli- ja hostellipalvelut ja myös lounastarjoilu päivittäin ravintola Kristiinassa. Tiloja voi vuokrata yksityiskäyttöön.  Siitä kahvikissallakin on oma kesäinen kokemuksensa.


Cafe Navigare  - S/S Bore
Forum Marinumin aukio lähellä Turun linnaa
Avoinna  ma - la 12 - 20, su 12 - 18
http://www.msborea.fi
 


Muutamia kuvia vielä:
 


 



Hotellin respan Merikapteeni Karhu Joku, jonka nimen unohdin.



 

maanantai 19. elokuuta 2013

Kahvikissan kierroksille!

Kahvikissan kierroksille pääsee klikkaamalla oikealla palkissa olevaa  Kahvikissa -tunnistetta.

Cafe Aulaan Aboa Vetus Ars Novaan pääsee suoraan klikkaamalla   tästä


perjantai 9. elokuuta 2013

Kahvikissa kierroksella (6) - Cafe Manuela

Kahvikissa suuntaa kulkunsa satamaan päin, jossa hyvän kulkureitin varrella Aurajoen rannalla sijaitsee Cafe Manuela.  Rantaa kulkevia hemmotellaan hyvän kahvin lisäksi itse leivotuilla pikkusuolaisilla ja pullilla. Janoisille on janojuomia, myös alkoholipitoisia, vaikka niistä ei kahvikissa piittaa.  Kulku rattailla sujuu hyvin sisälle, jossa ainakin testihetkellä mahtui hyvin pitämään rattaat sisätilassa. Käytettävissä on pikkuiselle kissalle syöttötuoli. Kristallikruunut tuovat tunnelmaa.


Niin sisällä kuin terassilla mahtuu olemaan varsin mainiosti. Jos istuu sisällä, voi ikkunasta seurata ohikulkevia kävelijöitä ja ohi lipuvia laivoja. Varvin tori ja sitä ympäröivä vanha tehdasmiljöö tuovat oman kiinnostavan lisänsä maisemaan.

 
Katseltavaa riittää myös museoalus Sigynissä. Sinne voi piipahtaa, jos voimia riittää.

 
Kahvikissa kiittää:
Lapsinäkökulmasta erityiskiitos pillimehuvalikoimalle  ja jäätelöaltaalle, josta löytyy myös ihan tavallinen suklaapuikko.  Riittävä jätskinälkään. 


Cappuccinon valmistuessa huomio kiinnittyy siihen, että kuppi lämmitetään ennen kahvin laittoa. Näin myös cafe latten suhteen.  Kahvi on todella kuuma nautinnon alkaessa ja kestää nautittavana pidempään. Kummankin kahvin ulkonäkö on houkutteleva. Vaahto on pehmeän täyteläistä ja sitä on paljon – siitä kahvikissa tykkää. Pieni kissa sai pillimehun, joka helteellä teki  nopeasti  kauppansa. Leivonnaistarjonta on monipuolinen, suolaisia vaihtoehtoja on - näistä itse tehdyt suolaiset piirakat ovat klassikko.  Tällä kertaa koko testijoukkue otti jäätelön. Manuelan itse tehty voisilmäpulla on toki aikanaan maistettu. Sen voittanutta ei ole.
Palvelu on ystävällistä ja asiallista. Kahvin valmistuksen yhteydessä siitä kerrotaan mukavalla tavalla. Samalla muistellaan aikaa, jolloin Manuela oli Thalia -korttelissa.
 
 
Tarjolla on lukemista niin aikuisille kuin lapsille. Tätä voisi suositella muillekin kahvikissan reitille osuneille paikoille. Uudet sisustuslehdet olivat testiryhmän isommille kissoille mieluisaa luettavaa eikä pikkukissakaan valikoimaa moittinut.
 
 
 
 
Kauniit kukkaset lisäävät kahvihetken mukavuutta.


Pientä viilattavaa:
Cappuccinon kanssa voisi olla pieni suklaamakeinen.
Levottomuus ja hälinä viereiseltä terassilta harmitti – sille ei Manuela mitään voi. Onneksi  terassien välissä on näkösuoja. Tupakoivien alue - iso osa terassista - on melkomoinen.  Alue sijoittuu iltapäivän aikaan terassin auringolta suojassa olevaan osaan, jonne istuminen hellesäällä oli välttämätöntä. Vaikka pöydässämme ei kukaan tupakoi,  tuhkakuppina toimiva kukkaruukku haisee ja naapuripöydän tupakansavu ulottuu kissojen neniin harmittavasti. WC on tilava, vaipanvaihto onnistuu, mutta tila hyötyisi pienestä pintaremontista.
Erikoismainintoja:
Tähän mennessä ainut kahvila, jossa on lasten kirjoja ja uusia aikakausilehtiä tarjolla. Lapset ovat tänne tervetulleita. Terassilla on kauniit kukat ja niitä hoidetaan rakkaudella. Sohvalla voisi istua ja katsella kukkien lomassa siintävää Sigyniä ja Martin kirkon tornia pitempääkin.
 
Cafe Manuela
http://www.cafemanuela.fi
Läntinen Rantakatu 65
20100 Turku
Ma-Pe 8-20; La 10-18; Su 10-19

Kahvikissa seikkailee myös Kaupunkilehti Turkulaisessa.