Sivut

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Happy Days 15/100 - Hääpäivästä viis

Edellispäivänä vietimme oli hääpäivää. Kotitohtori oli  yönyliseminaarisssa tullakseen parahiksi illaksi kotiin. Mietin etukäteen, että en asiasta liiemmin muistuttele, vaan odotan, havahtuuko todellisuuteen. Merkkipaalupäivän aamuna maltoin mieleni klo 10.00:en asti ja sitten laitoin tekstiviestin. Koska tiesin olevan seminaarissa, en mitään yltäkylläistä vastausta odottanut.
Kotiin palatessaan Kotitohtori sai kirjapaketin.
Minulle ei edes suklaata saatikka kukkia, mihin  parhaimmillaan on pystynyt.
-Olin ajatellut, että menisimme ulos syömään (mukamas suunnitellut, ne ulkonasyömiset tiedetään), mutta nyt kun on tuo pikkutytteli tässä, ei kai voida (suvun nuorimmainen oli ilmaantunut akuutisti yösäilöön).
....
Eilen  kaupassa käydessmme ostin Reilun kaupan ruusuja (yksi puska äidilleni tätä päivää varten ja yksi itselleni).
-Otan tästä nyt nämä oranssit vähän niin kuin myöhässsä hääpäivän kunniaksi, sanoin.
Ei vastaa, murehtii enemmänkin kaupan suolakurkkupönttöjen autiutta, onnettomana tyhjä pussi kourassaan.
....
Hyvin ansaitun päivätorkkusessioni jälkeen pyysin mukaan ajelulle. Kerholta oli haettava  tarpeellista askarrustavaraa.
Tuli mukaan (ihme). Taisi hiukan kolkuttaa.
-Muistitko ylipäätään, että meillä oli hääpäivä, kysäisin, kun olin autoon saanut - siitä ei  pakoon hevillä pääse.
-No melkein, ja olisin kyllä muistanut, jos olisin saanut sormuksen irti niin olisin voinut tarkistaa.
Mieslogiikkaa.
Ajan eteenpäin.
-Niin, ja olisin varmaan muistanut, jos olisin laittanut sen kalenteriin.
Mieslogiikkaa.
....
-Minne kivaan paikkaan nyt  ajettaisiin, niin kuin parisuhteen hoitoajelulle, kysäisin ja katsoin merkitsevästi.
Empii, selvästi haluaisi kotiin uuden kirjansa ääreen. Sitten keksii.
-No vaikka tuohon ABC:lle, pestään autosta pois nuo linnunjätökset.
Meillä mennään tuohon aakkospaikkaan aika usein kun tilanne on kiperä.
Pesee auton ikkunat ja katon läiskät.
Hoksaa sitten tilanteen, hiljaisuus on sen verran merkittävä.
-Mitä jos mentäisiin tuohon tuossa tien toisella puolella?
Jo vain kelpasi!
Tuloksena nilkkasukkien, lasten askartelutarvikelehtiöiden ja kilon katkarapupussin lisäksi oli tämä joka naisen hääpäivälahja:
Kummasti parisuhde koheni Lidlin pullantuoksussa.

Katkaravut menee sunnuntain ruokaan. Kotitohtori kehitti reseptin. Siitä sitten joku toinen kerta.

4 kommenttia:

  1. Kylläpä se hääpäivä siitä iloksi muuttui. Mainio vekotin.

    VastaaPoista
  2. Haluaisin metallinpaljastimen. Ei ole tietysti mitään hääpäivää, johon odotukset kohdistaa.

    VastaaPoista
  3. Voi miten hauska kirjoitus! 8v poikani kommentti: "Pöllöö!" (Toivottavasti muistaa itse aikuisena omalle vaimollensa ehdottaa jotain muuta kuin linnunkakkojen pesua, hih hih hih)

    VastaaPoista
  4. Ihan hyvä syy olla muistamatta, jos ei kerran kalenterissa lue eikä sormustakaan saa irti ;). Mutta tuolle lahjalle on varmaan käyttöä! Mukavaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista