Happy Days 20/100 Värikylläisyyttä

Yllätin itseni. Viime sunnuntain parvekkeiden puhdistuksesta uuvahtaneena luotin puuhapäivän iltapäivällä Kotitohtorin ostotaitoihin (?). Kirjoitin pahaa aavistamattoman miespolon kauppalappuun leivät-tomaatti-kurkku-astianpesuaine-parveketuolien istuinsuojat 2 kpl-nakkeja-Tolu-tiskirättejä-jauhelihaa-mustaapippuria-jotain pientä hyvää.
Siinä hetken lappua tuijotettuaan tarkensi:
-Mitä tuossa on nuo 2 kappaletta?
-No ne on parveketuolien istuinsuojat, niitä on ihan joka kaupassa, voit ottaa ihan millaiset haluat.
Tämä oli Kotitohtorille niin harvinainen tilanne, että ei älynnyt vastaan panna.Suostui ainakin noin teoreettisella tasolla hankkimaan jotakin sisustukseen liittyvää ilman, että minä olen mukana.
Mainittua tavaramerkkiä siis ei CityMarketissa meillä päin juuri kovin kauniita ole. Tiesin niiden joutuvan kuumuuden, pölyn, oravien ja lintujen hyökkäyksien kohteeksi. - Kyllä yhden kesän kestää Kotitohtorin valitsemissa.
Kauppareissulta ei soittanut kuin yhden kerran:
-Täällä on tämmösiä 45*45 cm kokoisia, vihreitä ja keltaisia. Onko koko hyvä?
- On on, ota siitä vaan, ota se mikä itseäsi miellyttää (hullu nainen, mietin siinä itseäni kuunnellessa).
Siinä odotellessani mietin, oliko toimintani loppuviimeksi ihan viisasta.

Siis tästä lähdettiin liikkeelle:

Takapuolen polttavaa  metalliatuolia en suosittele kellekkään. Muotokieli viehättää, mutta tällä parvekkeella tämä materiaali on tuhoon tuomittu. Kuumaa, kuumaa.

Kauppareissun jälkeen näyttää tältä:

On niin vihreetä, niin vihreetä - ja kukkaa pukkaa... Silmiä häikii ja minä koitan olla onnellinen. Vaikeaa se on.

Lohdukkeeksi hankin ihan itse pikkuisen pöydän:

 Ja koska sen pinta ei oikein lyhtyä, juomalasia tai lautasta pystyssä pidä, keksin siihen päälisenkin:

Monitoimitarjotin... näin päin... ja... toisin päin alla

 Ei ihan samaa vihreää kuin pääliset, mutta en anna kiusata.

                                                             Sitä saa mitä tilaa !

Matto vielä hankinnassa. Sen hankin ihan itse. Näin on.