Sivut

tiistai 28. toukokuuta 2019

Mökillä voi sitten olla rennosti

Mökille saapuessa, autosta poistuessa kuulet linnunlaulun ja puiden havinan. Tarkkaan kuulostellen löytää meren laineiden liplatuksen.

Kyllä sielu lepää.
Mitä nyt grillin laittamista ja jotain pientä nyppimistä. Niin ja sauna lämmitetään, pääsee mereen. Saunapuiden kanto tehdään heti, niin on tehty. Ihan tavallista kivaa arkiliikuntaa tuo.
Mutta muuten on niin rauhallista.
Kukkien lakastuneet terälehdet pitää katsoa, terassin neulaset puhaltaa harjata.
 Rannalla käydessä huomaa, että kaisloja on taas tullut - niitä haravoidaan, ja jos kelit sallivat, niitä poltetaan. Odotusajaksi ne pitää piilottaa pressun alle odottamaan seuraavaa sallittua avotulikeliä.
Mutta muuten on niin rauhallista.
Varastot pitää järjestää, sitä on odotettu kolmatta vuotta. Se työ on ulkoistettu Kotiprofessorille, jolle sopivan ajankohdan löytäminen on vaikeaa.
Mitä tekee viisas nainen?
Ehdottaa, että otetaan kannettava tietokone mukaan ja laaditaan varastokirjanpito exelille.
Johan alkaa sujua . Tosin edellyttää, että naisihminen kantaa, siirtää, laittaa roskiin - ja järjestää uudelleen.
Kotiprofessori istuu ja kirjaa. Oikein luokittelee tyyliin "vasarat", "kanget","ruuvit","naulat", "sahat". Jokaiseen varastoon tulee (milloinkahan?) sitten luettelo, mitä ko varastosta löytyy. Lisäksi ne on kansiossa (milloinkahan?) mökin tärkeiden asioiden laatikossa.
Kätevää.
Mutta muuten on niin rauhallista.
Puunhakkuutakin olisi. Se on Kotiprofessorille ulkoistettu työ, mutta sille sopivaa ajankohtaa on vaikea löytää. Kirveitäkin hankittiin kaksi (iso ja hiukan pienempi) vanhojen (ainakin 6 ja lisäksi kahdesta irtosi kamana kun niillä hakattiin) lisäksi.
Mitä tekee viisas nainen? Hankkii klapkoneen - johan alkaa sujua.
Mutta muuten on niin rauhallista.

Räystäät ja katto pitää tarkistaa ja puhdistaa.
Mitä tekee viisas nainen?  Tilaa mökkitalkkarin.
Mutta muuten on niin rauhallista.

Laituri uusitaan ja hiukan terassiakin lisää on suunniteltu.
Mitä tekee viisas nainen? Hankkii urakoitsijan (lue: pyytää tarjoukset ja suorittaa vertailut ja vastaa hankkeen töiden sujumisen valvonnasta).
Mutta muuten on niin rauhallista.

Kotiprofessori istuu terassilla kiikaroimassa linnunpönttöjä. Siinä ehtii, kun odottaa saunan lämpiämistä.
Ihan sopiva työnjako.
Saa olla rauhassa kumpikin.

Kevätretki lukumummona

Kyllä lukumummona kelpaa. Pääsee mukaan retkillekin. Tämän kevään ehdoton kokemus oli bussilla tehty retki  Kurjenrahkan kansallispuistoon ja Kuhankuonolle.
 Pitkospuita pitkin
 Kaveria unohtamatta
 Makkaran paistoa
 Ja bussilla takaisin - kotimatkalla piirrettiin kokemuksia.
Kiitos Uittamon koulun 1C!

torstai 24. tammikuuta 2019

Lukumummon mietoksia

Olen saanut elämäni tilaisuuden. Minut ilmiannettiin tyttärentyttären koulun ekaluokkalaisten lukumummokandidaatiksi.
Ja minut hyväksyttiin!
CV:ssäni tämä on parasta ikinä.
Tehtävääni kuuluu kuunnella, kun pikkuiset ekaluokkalaiset lukevat. Käymme läpi aapista, opettaja kertoo missä mennään ja ohjaa myös sen, kuka lukee mitäkin. Joku tavaa, joku lukeekin jo. Pääasia, että kuulen, näen ja tunnen nuo pikkuiset ihmiset siinä vierelläni.
 Lukupaikkamme on melko askeettinen, käytävällä luokan edustalla. Mutta ei tunnu menoa haittavaan. Itselläni on villasukat ja lämmin vaatetus.
 Lukumummon tehtäviin voi myös kuulua muuta: sain kunniatehtävän olla mukana liikuntatunnilla luistimen nauhoja sitomassa. Ilokseni lapset arvostivat kovasti sitä, että "mummokin luistelee".
Yksi onglema ilmaantui. Tarkkaavaiset oppilaat huomasivat heti
-Opettaja, Eija-mummolla ei ole kypärää.
Näin oli.
Ensi viikon luistelussa sitten on.

tiistai 26. kesäkuuta 2018

Unohdettuja maisemia

Olen innostunut kävelyilläni etsimään hylättyjä taloja, sellaisia autioiksi jääneitä, joissa aika on pysähtynyt. Osa kohteistani odottaa kaupungin uudelleen rakentamista (niiden annetaan odottaa esim tulipaloa, aika usein siinä oudosti onnistutaan), osa on perikunnan hylkäämiä vanhoja kotitaloja/kesäpaikkoja.  Oman kesämökin naapurin naapuri oli ensimmäinen kohteeni.
Kameraan jää  hienoja yksityiskohtia.
Tässä olen kuvannut kahta keskustan kohdetta.
Kotikaupungin keskustan vanhaa kauneutta.
 Postilla on ollut upea reitti.

 Vanhan purettavan kerrostalon sisäpihan löytö.
 Sisällekin pääsin  menin piharakennukseen.


 Lumoava näkymä, upea ikkuna:





 Pyykkinaru kiinnitettiin tähän.
  Paraatisisäänkäynnin numero näkyy hennosti.
Näillä kierroksilla tulee olla hyvä varustus. Periaatteessa mihinkään kiinteistöön ei saa mennä sisään ilman omistajan lupaa. Tiedän, että niin kuitenkin tehdään - ja niin olen itsekin tehnyt. Jotkut paikat ovat vaarallisisakin, koska vanhoissa paikoissa on jo homesientä, lahioja tikkaita, hankalia koloja, joihin pudota. Yleisvarustukseeni kuuluu maski ja hyvät työmieskengät (kärjistään vahvistetut). Kuvia julkistaessa esim Instagramissa tai asiaan vihkiytyneiden FB-ryhmissä ei paljasteta, mistä kuvat on otettu. Niinpä ei tässäkään.

lauantai 23. kesäkuuta 2018

Synttäriä voi viettää vähemmälläkin

Joskus elämä on. Kotiprofessori aikataulutti silmäoperaation passelisti juuri juhannuksen alle torstaille. Sen seurauksena silmätippoja kahta lajia säännöllisin välein, ei hiustenpesua viikkoon ja muutenkin syytä olla pois kesämökin puuhastelusta rauhallisesti ainakin juhannuksen seutu ja enemänkin.Eikä siinä mitään, kelien kannalta juhannus cityssä onkin ihan perusteltu. Samaan juhlapyhäseutuun sijouttuu oma syntymäpäiväni,  jonka viettämiseen ei paljoa Kotiprofessorin taholta yleensä ole panostettu. Vaan kuinkas kävikään?
Yllätykseni oli melkoinen, kun sain paketin. - Ja etukäteen jo muutama tovi sitten. 
Suorakulma on tarpeellinen omaan harrastukseeni, sitä en kiellä. 
Mutta entäs tuo s i i r t o k u l m a, jonka käyttöä piti oikein juutuupista katsoa. 
-Se vasta onkin hyvä työkalu, totesi tohkeissaan. -Unohdin hankkia hääpäiväksi, lisäsi tyytyväisenä...
Onhan se, en voi muuta todeta.
Tähän ikään tullessa ennen vanhaan pönötettiin juhlassa, rivissä vastaanotettiin jonossa kulkevat vieraat, saatiin kristallimaljakko tai rannekello ja siirryttiin saman tien eläkkeelle. Minä oivalsin tehdä sen siirron jo aika lailla tarkkaan kaksi vuotta sitten.
Mitä minä sitten eilen tein asiaa juhlistaakseni? 
Menin kauppaan. Ihan itse hankin kukkaset. K-kaupasta löysin sen joka kerta unohtuvan kermaviilin lisäksi.

Hyvää jussinjatkoa blogissani piiphateleville.

tiistai 19. kesäkuuta 2018

Kesä on...

Kauniilla ilmalla suostuu Kotiprofessorikin ulos. Käytännössä tämä merkitsee, että mennään autolla esim Ikeaan ja hankitaan  rottinkituoli mökin pikkuterassille. Sitten kysytään, että mennäänkö jonnekin syömään. Sitten vieressä istuva ottaa kännykän esiin ja alkaa katsoa auki olevia  ravintoloita (lauantaipäivä klo 11.15). Joskus ajomies yllättää ja tuloksena on sangen laadukas lounas. Niin kuin viime viikonlopulla.
Hirvensalossa, Pikisaaressa sijaitseva Paviljonki ravintola ASS tarjosi kauniina kesäpäivänä paitsi kimmeltävän merinäköalan myös hyvää ruokaa.


Maisemat olivat hienot.









Tilaa oltiin valmistamassa illan hääjuhlaa varten

                                                                Suosittelen!

Pieniä havaintoja

Kotikaupunki tarjoaa Aurajoen rannalla paitsi ruokaa ja juomaa niin myös silmän- ja mieleniloa Martin sillan ja Turun linnan välillä. Piiloleikki -kierros rannalla paljastaa tarkkasilmäisille  vuonna 2011 valmistuneen patsassarjan, jonka aikanaan suunnitteli taiteilija Oona Tikkaoja. Suosittelen paperista vartavasteb tästä  laadittua karttaa.

Patsaat löytääkseen pitää olla silmä tarkkana, sillä ne ovat  noin 15 cm korkeita. Patsaat ovat kaikki lasten tekemiä "omakuvapatdiata", saveen muovailtuja ja sen jälkeen pronssiin valettuja.
Lisätietoja tästä  kulttuurikuntoilusta löydät linkistä
Kiersimme patsaslenkillä  Neiti Kuusiveen kanssa ja oli mukava kuulla suoraan taiteilijalta tämän taide-elämyksen synnystä ja vaiheista,







Förilläkin on kaksi - alla niistä toinen, toinen oli förin huollossa saanut mustan maalin päälleen ja oli  kuvauskerralla irrtotettu puhdistusta varten. Toivottavasti tulee pian takaisin.
Siispä silmä tarkkana joen rannalle liikuskelemaan!