Sivut

perjantai 3. huhtikuuta 2020

Pintakosketuksista

Tässä aikani kuluksi laskin eräänä päivänä, miten moneen kohtaan käsilläni kosken, kun tulen ulkoa sisälle. Teen tuon sisääntulon näissä poikkeusoloissa päivän aikana ainakin 3 kertaa: aamun happihyppelyltä, vanhempien etä-katu-tapaamiselta ja iltalenkiltä tullessani. 
Pohdin asiaa käsienpesun kannalta ja siitä johtui heti mieleen kodin pintojen desinfiointiin liittyvä päivittäinen rutiini. Uusi juttu.
Käsineet kädessä (lämpimällä ilman ei näitä ole ollut)
Ulko-oven koodinappula - 4 nappia
Ulko-oven kahva
Porraskäytävän valopainike
Hissiä en juuri käytä eli neljänteen kerrokseen kävelen – ei kosketusta
Käsilaukun olkahihna ja sisustaskun pengonta
Oma avainnippu
Kotioven sisäpuolen kahvasta vetäen ovi kiinni
Välioven kahvasta ovi kiinni tai ainakin hiukan kiinnemmäs, että eteiseen jää tilaa paremmin
Käsineet pois kädestä
Käsineet eteisen pikkuhyllylle
Puhelin eteisen pikkuhyllylle
Takki naulakkoon
Pipo naulakkoon
Kenkiä poistaessa otan tukea olohuoneen ovenpielestä, vetoketju auki
Kengät telineeseen
Sipaisu pipon alla litistyneeseen hiuksistoon
Kylpyhuoneen valokatkaisin
Kylpyhuoneen ovenkahva
Käsienpesu (saippuapesu)
Vesihana auki
Käsienpesuaineen pumppupullo
Vesihana kiinni (nykyisin kyynärpäätaktiikalla)
Käsipyyhe
Kylpyhuoneen ovenkahva
Kylpyhuoneen valokatkaisin,  vasemmalla kädellä tilasta ulostullessa (käsi olan yli taaksepäin)
Kylpyhuoneen oven reuna, oven kiinni työntö, oikealla kädellä
 Keittiön hana, vesi juoksemaan
  Juomalasi
Keittiön hana, vesi kiinni
 Juomalasi tiskialtaaseen
 Jääkaapin kahva – ruuanvalmistus alkamassa

Kysymys: mikä on strategisesti oikea aika pintojen ja talouden tehopuhdistukseen?

Onko ehdotuksia?

torstai 2. huhtikuuta 2020

Arki pitää ihmisen koossa

Varsin nopeasti  syntyy uusi rutiini elämään. Kun paikalla on yhden sijasta kaksi, jotain pitää tehdä toisin. Kummankin. 
Alun kriisien, kuluneen kahden viikon jälkeen, ollaan pisteessä, jossa Kotiprofessorikin myöntää, että näin-se-sitten-sujuu-vaikka-ei-ole-työpaikalla-niin-tekee-töitä.
Ja minä olen löytänyt tavan selvitä. 
Vain yhdestä asiasta emme ole päässeet yksimielisyyteen. Se liittyy tiskikoneeseen. Milloin se on täysi ja milloin tyhjä. Lounaan jälkeen se käynnistyy, oli miten oli... Ja jos minä en hoksaa keittää päiväkahvia heti lounaan jälkeen, en sitä saa sitten  keitetyksi "omalla kahviajallani", joka olisi vasta klo 13.30. - Minkä ihmeen takia tiskikoneet käyvät niin kauan?
Tämä kone on minusta liian tyhjä käynnistettäväksi - jonkun muun mielestä se on täysi.
Aikaisena herääjänä nautin rauhassa aamukahvit ja päivitän ”sosiaalisen statukseni”. 
Tähän voin käyttää aikaa klo 7.00-8.00, jonka jälkeen työhuoneen valtaa etätyötä tekevä Kotiprofessori. Ja se on hänen klo 16.00:en asti.
Minä laitan pyykit koneeseen, siivoilen keittiön pinnat, käyn läpi asunnon ovenkahvat ja valonkatkaisimet tarkoitukseen hankitulla desinfioivalla kertakäyttöliinalla. Uusi rutiini.
Kello 9.00 on taukovoimistelu ja työhuoneen tuuletus, ellei etätyöstä tekevällä ole luurit päässä. Taukovoimistelussa heilutellaan noin 2,5  metrin pituista napakkaa pahvirullaa olkapäiden yli ja taakse. Ainakin 5 viisi kertaa. Irvistys pitäisi saada videolle… Sitten tehdään samalla vehkeellä liike, jossa tuota rullaa viedään selän takaa ympäri, molempiin suuntiin.
Huippuna on kyykkyjen tekeminen, johon jostakin syystä etätyötä tekevä suostuu. Niitäkin 5 kertaa. 
Ikinä en olisi uskonut…
Ehdin askarrellakin ennen aamupäivän ulosmenoa. Etätyöläinen saa hedelmän välipalaksi ja sen jälkeen minä vien roskat ja teen puolen tunnin lenkin.
Lounas on klo 11.30.

Ja sitä rataa. Kerran tunnissa taukojumppa ja työhuoneen tuuletus – silloin kun minä olen paikalla.
Vanhempien tapaaminen (90 vee)  tapahtuu aika lailla heti kun ollaan lounaasta päästy. Se onnistuu vain ulkona, kun lähtevät kävelylleen. Väliin hiukan houkutellen, pienesti pakottaen. Kauppaan, apteekkiin (tai Elisan konttoriin vaihtamaan puhelinta kesäaikaan) ei voi mennä. Lottorivikin jää minun vietäväkseni.  Saavat edes katsella ihmisiä, muutaman metrin päästä. Minullakin on maski kasvoilla ja etäisyyttä ainakin puolen kävelykadun verran. Mutta näemme ja juttelemme, saan kauppaohjeita, sovimme lääkärin puhelinajan tilaamisesta ja varmistan, että mikroon ei voi laittaa metallipurkkia.
Päivällinen on klo 16.00-17.00. 

Sitten vapautuu työhuone. Saan kirjoitella, lajitella kuviani ja katsella isolta ruudulta mitä mielin.

Arki on koossa pitävä vanne.




keskiviikko 1. huhtikuuta 2020

Riittääkö vessapaperi?

Alan ymmärtää, miksi vessapaperia hamstrataan. Kotona on arkisin suurinpiirtein-ei-ketään klo 8.00-16.00.  Tästä helposti ymmärtää, että kaikkea kuluu enemmän, jos samaan aikaan onkin paikalla 4 henkilöä. Myös vessapaperia. Kaikkihan sen tajuaa.

Selvitin omatoimitutkimuksella tätä asiaa: Keskimäärin tavallisessa rullassa on 200 arkkia. Jos arkkeja käyttää 4 per kerta, niin siitä päästään sitten laskentakaaviossa eteenpäin. 
Joku voi  kysyä, että riittääkö se?  Joku voi ottaa 4+4, taittaa tuon muutenkin kaksin-kolminkertaisen paperin vielä kahtia, jopa myttyyn, että varmasti toimii.
Ratkaisevaa on, montako kertaa  WC:ssä käydään. Sukupuolella on osuutta kulutukseen. Arvioni on, että päiväsaikaan käyntejä kertyy ainakin 4  (aamu, ennen lounasta, päiväkahvilla, ja noin suunnilleen ennen päivällistä). Nautitun kahvin määrä vaikuttaa, kuten muukin nesteytys. Jakamalla keskimääräinen rullan arkkimäärä neljän käynnin tuottamalla arkkimäärällä, nähdään, miten kauan tällä kulutuksella yksi WC-paperirulla riittää. 
hlö
wc-käynnit
arkit
yht. arkkeja
kesto päivinä

apu:rullan arkkimäärä
1
4
4
16
12,5

200
2
4
4
32
6,3

200
3
4
4
48
4,2

200
4
4
4
64
3,1

200
5
4
4
80
2,5

200








Kun tietysti käyntikertoja on enemmän, yksi rulla kestää nelihenkisellä perheellä 1,6 päivää. Tuplasin käyntimäärät alla olevaan taulukkoon ajatellen keskimääräistä vuorokautista käyntimäärää.
hlö
wc-käynnit
arkit
yht. arkkeja
kesto päivinä

apu:rullan arkkimäärä
1
8
4
32
6,3

200
2
8
4
64
3,1

200
3
8
4
96
2,1

200
4
8
4
128
1,6

200
5
8
4
160
1,3

200








Laskelmassa ei ole huomioitu tämän hyödykkeen muita käyttöjä, kuten niistäminen, pölyjen pyyhintä, kenkien puhdistus, askartelu.
.
Toinen isosti hamstrattava tarvike on k a h v i, sen hankintaa ei kukaan kyseenalaista. Siitä en tehnyt taulukkoa. Oman kotielämän pientutkimus osoittaa, että näin on.

Käsienpesuaineesta puhumattakaan.

mot

PS
Taloyhtiöiden jäteastiat täyttyvät ennätysvauhtia. Tilanne on liki ruokoton useimmilla pihoilla, joita olen päivittäisellä nallehavaintokierroksillani katsellut. Pitääkin vinkata taloyhtiön puheenjohtajalle asiasta. Heti.

tiistai 31. maaliskuuta 2020

Kaikilla mausteilla

Kun arkipäiviin ilmestyy etätöitä tekevä, menee eläkeläiselämää viettäneen elo täysin uusiksi. Kuten jo aiemmin olen todennut, pitää lounastakin miettiä kahden edestä ja mitään suurempaa ääntä tuottavaa ei voi virka-aikaan tehdä.  
Jollakin lailla ideat on loppuvat viikossa.
Tänään keksin tehdä helpon ruuan: siskonmakkarakeittoa. Niin iso kattilallinen, että siitä joutaa huomisellekin. Tänään päivällinen, huomenna lounas. Ja pussillinen pakastetta, jossa mukana kaikki tarvittava. Ei suurempaa vaivaa.
Kotiprofessori vastaa kaupassakäynnistä tänäänkin. Minulle jää siitä kone-someaikaa omalla koneella. Puhelin soi tänään vain kerran.
-Missä hyllyssä ne oikein on? Tämä on jo kolmas kauppa, ja tuntuu että ei löydy.
?! 
No jossakin makkarahyllyssä ja siinä tavallisesti lukee että ”siskonmakkarat”. 
-Mitä sitten otan, jos ei löydy?
Minun koneaikani typistyy tässä puhelinneuvonnassa.
-No sitten vaikka nakkeja.
Kotiin tullessa on tyytyväinen. Kaikki tarpeellinen on löytynyt.
Vaan kun ryhdyn valmistusprosessiin, käy ilmi, että kaupasta on tuotu pakastekeittojuureksia. Oikein kaksi pussia. Ei siis sitä, jossa olisi perunat mukana.
Teen keiton.
Pöydässä ihmettelee.
-Tämä on jotenkin erilaista kuin aiemmin?
Niinpä on, keitto ilman perunaa.
-Taisin kirjoittaa listan huonosti, en alleviivannut, että juureksien joukossa olisi hyvä olla perunatkin.
Mutta maistui näinkin – jäi huomisellekin.
Sitä en heti kerrokaan.

maanantai 30. maaliskuuta 2020

Olenko järjissäni?

Olen yrittänyt pysyä rauhallisena. Uutiset tuovat ahdistusta. Tiedän, että minun pitää virallisia ohjeita seurata ja annettuja ohjeita noudattaa. Pesen käsiä tiuhasti, uuteen päivärutiiniin kuuluu kahvojen ja valonkatkasijoiden puhdistus. Tiesittekö, miten moneen kohtaan koskee, kun tulee kaupasta kotiin? Todella moneen.
Vointini on hyvä, onneksi. Läheiseni ovat kunnossa. Haluan sinnikkäästi säilyttää oman tutun arkipäivän rutiinini petivaatteiden vaihtoineen. Ja mielenrauhan. Miten siihen viime viikolla pääsin? 
1)    Sain kutsun ryhtyä laatimaan oman harrastukseeni liittyviä (nukkekotiharrastus) you tube -videoita. – Eiku tuumasta toimeen! Päätin myös, että lukumummon roolissa otan ”kopin” ja testaan näitä juttujani minulle tärkeän, Uittamon koulun 2C-luokan kanssa. Pääsisin heidän kanssaan tällä tavalla lukemaan. Opettaja ilokseni innostui, ja nyt toimitan tutuiksi tulleille pikkukoululaisille  keskiviikkoisin ja perjantaisin ”Eija-mummon ja Jussi-papan” (kuvassa yllä) touhuja ja tekemisiä. Mukana on aina jotain pientä askarrusta ja puuhattavaa. Jos ohjeet vaativat jotain korjattavaa, teen sen ja vasta sitten ne lähtevät eteenpäin tuolle uudelle you tube kanavalle työstettäväksi.
2)    Olen oppinut uutta: 
-       osaan äänittää selostuksen power-point esitykseen
-       opin käyttämään Dropbox -toimintoa ja ohjeet menevät opettajalle aika ketterästi
-       opin käyttämään FaceTime -puhelutoimintoa ja ennen muuta, sain veljeni avustuksella sen opetetuksi myös 90 v vanhemmillemme
-       hankin kännykkätelineen, jonka voin vaikka sitoa puunrungon ympärille, käteni jäävät vapaaksi ja voin paremmin tehdä noita askarteluohjeita pikkuisille
-       olen jakanut monta unohtumatonta hetkeä samassa projektissa olevan tuttuni kanssa, videoimme ja maistattelemme toisillamme, että-olisko-tässä-ideaa-miltä-näyttää
-    huomisen haaste on opetella, miten tilataan you tube -kanava
3)    Leivoin pullaa, maski kasvoilla ja käsineet kädessä alusta loppuun. Vein talossamme asuvalle perheelle lämpimäiset, aseptikkaa tarkkaan noudattaen. Olin jo pakuumatkalla liki kotiovella, kun kuuliin yläkerroksesta HEJ DÅ EIJA – HEEEI DÅÅÅ EIIIJAAA! - pikkuneiti varmisti, että kuului. Kummasti silmäkulma kostui. 
4)    Otin tavaksi päiväkävelyn vanhempieni kanssa. Itse pidän maskia ja pysyttelen 3 metrin päässä, mutta näen heidät, voimme jutella ja samalla toimitin heille edellispäivän kauppalistalta unohtuneen piimäpurkin.

5)    Päätin jollakin lailla mahdollistaa tyttärentyttärelle virpomisen, samalla siitä pääsevät iloitsemaan oman taloyhtiömme asukkaat: 2-3 virpojaa tulee pihallemme Palmusunnuntaina ja me asukkaat nautimme tilanteesta -  missä muualla kuin parvekkeella!

6)    Parhaillaan kuulostelen citymökkimme ääniä – meille tuli tuttu perhe pakoon putkiremppaa (citymökkimme on toinen asuntomme, se paikka, jossa minulla on askarteluhuone). Kohta vien heille tuoretta pullaa. Muuttopäivän kunniaksi.
           Olen järjissäni.

sunnuntai 29. maaliskuuta 2020

Etäopetus kannattaa

Velimies (insinööri, kuinkas muuten) keksi, että hänellä laatikossaan oleva vanha iPhone joutaa uusiokäyttöön. Näinä aikoina pitää vanhuksille järjestää virikettä ja iloa pitkiin, rajoitettuja oikeuksia sisältäviin päiviin.
Siis että tehdään siitä FaceTime -puheluja varten vanhemmille (90 v) sellainen puhelin, jonka kanssa saadaan aikaan näkö-puheyhteys.
Loistava ajatus. 
Tosin se tarkoitti, että a) veljeni piti ensin opettaa minut (etänä) sen käyttöön ja b) minun piti varmistaa, että vekotin osuu oikeaan verkkoon vanhusten kotona ja c) että minä lähi-ETÄ-opetan sen heille, joilla omat puhelimet ovat mallia, jota en oikein edes enää muista. Tekstiviestin osaavat lukea, eivät tuottaa. Tietokonetta ei ole.

H-hetki koitti. Kun vanhemmat lähtivät päivittäiselle kävelylleen, minä puin maskin ja käsineet ja vein puhelimen heille lataukseen. Verkkokin löytyi. 
Desinfioin sitten puhelimen pinnat ja johdon ja myös kaikki kahvat, johon olin käsineet kädessä koskenut.
Äkkiä ulos.

Sitten joen varteen, jossa minua jo hiukan odoteltiin. Kävelimme ”yhdessä”. 
Minä maski päällä 4 metrin päästä kerroin tilanteen ja mitä on tulollaan. Veli soitti malliksi minun puhelimeeni, jotta pystyin käsi ojossa näyttämään, miltä näyttää, kun tulee tämä facetime-puhelu. Siinä olin hetken metrin päässä.
Sitten pariskunta kotiinsa ja minä perässä (eri hissikyydillä). Pystytin etätoimiston – tuuletusparvekkeelle. Ihan siltä varalta, että joutuisin menemään sisään, maski ja käsineet valmiina kädessä. - Mahtava maisematoimisto.

Soitin tavallisen puhelun äidilleni, ja pyysin olemaan tarkkana, kun veli kohta soittaa siihen erikoispuhelimeen. Käytiin läpi, miltä näkymä tulee näyttämään ja mitä nappia painetaan.
Jännitti.
Ja onnistui! 
Sormi suunnilleen painoi nappia niin kuin pitää ja näköyhteys oli kuulemma ollut ”pieni mutta hyvä”.
Purin etätoimistoni ja huokaisin.
Elämässä on toivoa.

lauantai 28. maaliskuuta 2020

Mikä täällä haisee?

Kun kaupassakäynti on ulkoistettu niinkin hyvin kuin meillä, niin ei luulisi olevan hankalaa.
Kotiprofessorin kun listan kanssa laittaa asioille, homma hoituu, yleensä. 
Voi kuitenkin olla varma, että  hankintaretken aikana ollaan usein puhelinyhteydessä. 
Kun ei aina löydy – parhaana kertana oli ko henkilön mielestä näkkileivän valmistus varmaan Suomessa lopetettu, kun ei löytynyt. 
Ja kaupan henkilökunnalta ihan viimeisenä mitään kysytään.

Järkytykseni (tämä aika tuottaa yllätyksiä joka päivä) jääkaappia avatessani tunsin sen – löyhkän. Vanhan hikisen villasukan haju – tiedätte varmaan?

-Mikä täällä haisee, ehdin kysymään.
Tulee innoissaan keittiöön.
-Minä ostin hyvää juustoa, se maistuu mainiolta sitten iltateellä.
Minä ne iltateet tiedän…listalla ei ollut ”osta haiseva juusto”.
-Ei tätä voi pitää jääkaapissa. 
-No ota se tuohon pöydälle, ei haise sitten, kuulemma jääkaapissa ne haisee, mutta ei huoneenlämmössä.
On tietävinään asiasta jotenkin paremmin.
Sitten ilme kirkastuneena muistelee.
-Muistan hyvin, kun taannoin tulimme kongressimatkalta Ranskasta kotiin. Lentokoneessa stuertti alkoi haistella kohdallamme kummallisen näköisenä. Oli kollegalla siinä minun vieressä koneen ylälokerossa hyviä juustoja. Ai että ne tuoksui hyviltä.
Onneksi en ollut siinä koneessa.
PS
Sinänsä toimenpide auttoi, haju lieveni huomattavasti - ja juusto suorastaan valui rasiastaan ulos, kun sen aukaisi.