Happy Days 23/100: Mitä tästä opittiin?

Facebookissa on menossa positiivisuushaaste. Seitsemän päivän ajan pitää kirjata joka päivä kolme posiitivista asiaa omasta päivästään.
Tässä teille nyt esimerkiksi muutama asia, joista oikein tarkkaan miettien löytyi jotain mukavaakin.

Kaupassa käynti on joskus haastavaa. Etenkin kassalla, kun sirukortti sanoo sopimuksen irti (ei edes kovin vanha). Selitä siinä sitten kassalle. Vingutetaan sitä magneettijuovaa siitä sivusta, josta yleensaä laiteaan se pistekortti. Laite sanoo, että LAITA SIRU.  Sitten kassatäti ottaa kortin, hieroo sitä rintaansa ja koittaa uudelleen. Ei auta. Sitten kassatäti ottaa teippiä ja  laittaa sen sirun päälle - kuulema ottaa rasvat, idea vapaasti lainattavissa. Sitten sirua sisään. Ei kelpaa.
Selitä siinä sitten niille, jotka alkaa jonossa huokailla ja vaihtaa jalkaa kyllästyneen näköisenä. Kaivat  kukkarosi pohjat nurinperin ja myös taskut - laukunpohjalta löytynyt kolikko vielä viimeisenä pelastaa ostot kotiin.
Positiivisuus 1: Löysin käteistä rahaa kun oikein etsin.

Sitten seuraavana päivänä kauppaan samaa korttia käyttäen. Toiseen kauppaan, sillä ajatuksiin oli päässyt  käsitys siitä, että eilisen kaupan pankkikorttipäätteessä  oli vikaa.
Ei toimi.
Onneksi on varalta Kotitohtorin antamat käteisvarat.
Positiivisuus 2: Kotitohtorilla oli kätesitä rahaa.

Pankissa sitten ilo onkin ylimmillään. Kädessä jonotuslappu nro 369 ja menossa numero 352.  Kassoja kuusi, joista kahdessa palvellaan. K A H D E S S A. Muut neljä tekevät jotain tärkeätä, joka ei tunnu liittyvän asiakaspalveluun mitenkään. Välillä juttelevat keskenään ruokatunnin lounaspaikasta (kuulin). Puolen tunnin päästä kysyn vieruskaverilta, miten kauan hän on odottanut. 45 min.
Nöyryyttävää. Siinä istuessani laadin kirjelmän paikan palvelupäällikölle, sävy ei likelläkään imartelevaa. Olen todella sotaisalla mielellä puolen tunnin istumisen jälkeen. Enkä häpeä MITÄÄN. Olen liikkeellä pyörällä, mukanani kypärä, valtaisa salikassi, lisäksi isohko käsilaukku ja minulla alkaa olla KIIRE kampaajalle. Tukkani on liistraantunut päälakeen kiinni kuntosalin hien ja kypärän jäljiltä. Olen vihainen.

Strategia alkaa olla selvä. Estin nimittäin itseäni poistumasta ensimmäisen turhauttavan vartin jälkeen paikalta, koska olin varma, että joku muukin minua ennen oli saanut kyllikseen.
Numeron 363:n kohdalla kukaan ei liikahtanut. Carpe Diem! Sinne!
Voitin 6 numeroa ja arvioni mukaan 45 minuuttia.

En paljon ympärilleni katsellut - nopeat syö hitaat, elämä on laiffii.
Uusi kortti tulee viikon päästä.
Siihen asti käteispelillä ellei vanha kortti jostakin syystä päätä toimia.

Positiivisuus 3:
Mikä tässä oli sitä hauskaa? Pankissa etuilu tietenkin. Ja se v-mäinen kirje, jonka laadin. Laitan sen vielä kotiaviisin yleisönosastolle sen lisäksi, että pankin palvelupäällikkö lukee sen korvat punoittaen.  Näin ainakin suunnittelin. Se oli tosi hyvin laadittu.
Mutta ei vielä kirjoitettu.