Sivut

lauantai 30. maaliskuuta 2013

Kyttäämistä

Kaikki tunnistavat taloyhtiöissä sen yhden, joka seuraa, miten jäteastiat täytetään, onko pahvit taitettu oikein, meneekö oluttölkit väärään astiaan. Se yksi myös tietää, milloin autot on väärin pysäköity pihalle (että kaikki 10 lähimarketin kassia, itkevä lapsi ja lastenvaunut on saatu hilattua sisään). Ihan sama taho huomaa, jos lastenvaunut on  väärässä asennossa kellarissa ja etenkin, jos pulkat on siinä samassa kesäaikaan (silloin niiden pitää kuulema olla vintillä).  Kuka ei taaskaan tullut takoisiin ja kenellä oli illalla bileet,  tunnistatte tyypin. Se on kyttäämistä. Käytännössä ajan käyttämistä turhaan. - Mutta että samaan törmää ihan sähköisessä maailmassakin! Olen hiljalleen opetellut facebook maailman ilmiöitä ja joka päivä saan uuttaa ihmeteltävää lisää.
Ensinnäkin, aina opetetaan, että seinälle ei saa piirtää eikä kirjoittaa. - Ja nyt sinne pitää sotata jotakin jatkuvasti, että pysyy mukana menossa.
Toiseksi, siellä valkataan kavereita, tyylin "oletko mun kaveri" - osa ihmisiä, jotka eivät elävässä elämässä ole toisistaan koskaan kuulleetkaan sattaavat ottaa itselleen toisistaan kavereita. Minäkin. Nopeaan otantaan perustuen joillakin useita satoja. Ei minulla sentään. Kuka sellaista sosiaalisuutta kestää ylipäätään?
Kolmanneksi,  siellä tykätään, ja tavalla jonka logiikka ei aukea, ei ainakaan toistaisksi ole auennut tälle mummolle.
Neljänneksi, löysin itseni ihmettelemästä (fb -maailmassa syvällä olevien suulla olen kytännyt)  vihreitä pallukoita kaveriksi lukeutuvien henkilöiden nimien perässä. Niitä näyttää olevan satunnaisesti vaihdellen ja niiden olemassaolo kiusasi minua monen päivän ajan.  Mutta sitten eräänä iltana  kuului "klick"
Kato kato, säkin olen täällä
     (Ilmiselvää keskustelun alkua mietin ja päätin, että yrittänyttä ei laiteta ja löin kursorin keskustelukentältä näyttävään kohtaan)
Juu, tulin Mamma Mian tauolla tähän, olin menossa tekemään voileipää iltateen seuraksi.
No sähän olet iha tosi feissari jo, mullekin tuli tauko ohjelmaan, kunnon feissarit toimii näin, käyttää tauot hyödyksi
No hiukan pitää yrittää (feissari termi aukeaa hiljalleen). Laulaako noi Mamma Mian nayttelijät ihan itse
Joo, tietty eksä tienny
Jotenki muistan kuuleeni, mutta en uskonut. Joko lapset nukkuu
Joo, just menivät viimeiset
Toi Pier Borsna vai mikä se nyt on, laulaa aika hyvin oikeasti, hiukan menee jossakin kohtaa pielee´, mut ai haittaa
Mulla alkaa ohjelma nyt, moit
Ai jaha, taitaa mullakin kuulua Meril Streepin laulujo, ei sekään huono ole. Mutta on se aika tantta. Noi Abban vaatteet peittää kilot aika hyvin,noi housuhörhelöt on upet
Nähäks seuraaval tauol
Juu nähä (?) vaan, jos en ole sit jo nukkumas
moit sit

Mitä tästä opitaan?
Ensinnäkin: Oikeinkirjotuksen ja suomenkielen vaalijat, vaviskaa!
Toiseksi: Ennen yksi puhelinyhtiö connected poople, nyt se on facebook
Kolmanneksi: Mitään näin tärkeää ei olisi voinut siirtää huomiselle
Onko tässä mitään hyvää?
ON: Jääkaapille meno unohtuu yhden tunnin TV-sarjan aikana ainakin 4 kertaa. Se on neljä (4)  juustovoileipää vähemmän. Viime vuonna oudosti kutistunut juhlamekko alkaa tätä menoa sopia tulevan keskikesän juhlaan.

perjantai 29. maaliskuuta 2013

Pääsiäinen (taas)

Päätin sitten avata blogin. Ajatuksena on kirjata ihan mitä mieleen tulee.  Mietin parhaillaan, että laittaisin tähän omat sivut  vielä otsikoilla Muoti ja Leipominen ja Käsityöt ja Skräppäys ja Kuntoilu. Täältä pesee! Tosin en ihan heti, kaikki ajallaan. Tässä pitää ensin miettiä kaikki sähköisen maailman ihmeet ihan perustasolla, jotta pysyy virrassa mukana. Onneksi työpaikan ATK-päälliköllä on sentään yksi vanhanmallisen puhelimen akku tallella minua varten. Meinaan pärjätä ilman äly/hipaisupuhelinta eläköitymiseeni saakka.
Pidän itseäni ihan perusnokkelana, mutta jotain rajaa sentään! Sitten  tuo Face Book ja joku google + ja  jakaminen ja tykkääminen. Tykkään toki monista asioita,  jopa joistakin ihmisistä, mutta vasta opettelen tykkäämään sähkössä.
Mummoilla on onneksi oikeus elämänkokemukseensa vedoten laittaa asioita esille miten tahtovat. Niin minä meinaan toimia. Joskus laitan kuviakin. Niinkuin tänään. Meni nimittäin paikallisessa VapaaValinnassa hiukan överiksi. Toisaalta tein mielestäni kestävän kehityksen (myös omien hermojeni ja muistini) kannalta ehkä hyvänkin ratkaisun:



Näiden joukossa on 5 munaa kuuluisalla Muumiperhehahmoilla varustettuina. Ne ovat peltisiä. Monivuotisia. Niiden sisään voi laittaa Tyttärelle vaikka lahjakortin lastenhoitoavun lunastusta varten, Vävylle elokuvalipun, Isoveljelle, Pikkuveljelle ja Ihan Pienelle jotain muuta, vaikka sukkia (?). Miksi aina pitää olla suklaisia, ei siis munia? Samassa taloudessa asuvalle Kotitohtorille laitan peltimunayllätykseksi lupauksen viikonlopun pekoniaamiasesta. - Vanhemman mieshenkilön hurmaa aika vähällä vaivalla.
Peltimunien kanssa tosin saattaa käydä niin, että en saakaan kerättyä niitä takaisin (se siitä kestävästä kehityksestä), mutta jätän sen pohdinnan Pääsiäisen jälkeiseen aikaan.

Koska tpeltimunaidea oli itselleni ihan uusi keksintö, päätin pitäytyä varmuudeksi vielä perinteisessä tyylissä tämän vuoden. Ostin siis nuo suklaamunatkin. Kuvassa ei suinkaan ole koko valikoimaa, koska en saanut mahtumaan yhteen kuvaan kaikkea. En nimittäin ole kovin kaksinen kuvaaja.  - Toki esittelen peltimunaideani ennakkovaroituksen omaisesti tämän Pääsiäisen perinnepäivällisellä. Tietävät sitten mitä ensi vuonna odottaa. Pääsiäinen tulee silloinkin. Niin kuin Joulukin. Ja Juhannus.

PS. Oli sitten heti 6 lukijaakin. Ihan minä itse. Koitin poistaa ominaisuuden "seuraa omia käyntejä", saa nähdä onnistuinko. Näin alkuvaiheessa omia käyntejä tulee olluksi enemmänkin, kun on kyse luomisvaiheen tuskasta. Ihan kuin kirjailijoilla.