Sivut

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Kalakeitto vai seljanka?

Torstain Hesaria on taas syyttäminen. Tosin sen ehdottama kurpitsapohjainen linssikeitto sai jäädä  (onneksi) unholaan, kun Kotitohtori päätti, että teemme (monikkomuoto!) seljankan. Suostuin, koska muistissani on makujälki herkullisesta työpaikkalounaan seljankasta. Siispä torille, jossa ensin ostoskassiin pääsi noin 1,5-2 kg:n lohen raato (ruoto, pään kanssa), hiukan kuhaa ja hiukan kirjolohta. Maalaisten puolelta hankittiin perunat, porkkanat, sellerit ja sipulit. Kotiin päästyä alkoi kovin tyypillinen valmistuslogistinen keskustelu.
- Miten tuo ruoto nyt sitten laitetaan niin, että siitä tulee hyvä liemi?
- No laitetaan kattilaan kiehumaan ja kun on hetken kiehunut, nostetaan pois ja irrotetaan kaikki kalanliha siitä. On hyvää siihen seljankan joukkoon.
-Ei kai siitä muuta talteen oteta kuin tuo liemi?
-?!
Olisi heittänyt ruodon pois ja tallentanut vain liemen. - Parempaa en tiedä kuin perkeistä kermaan tehty kalasoppa, johon on nypitty pieninkin riite ruodoissa kiinni olevaa lihaa.

 
Ruoto kiehumassa, huomatkaa hymy kattilassa ja alla kypsä pää.
 
 
- Mitä ihmettä sinä nyt teet?
Levittää sanomalehteä sipulien ja purjon päälle...
- Laitan nämä juurekset siten, että säilyvät hyvin, kotitalouskurssilla opetettiin, että kaikki ruoka-ainekset on aina valmistuksenkin kuluessa suojattava.
On siis käynyt kotitalouskurssilla noin 30 vuotta sitten.

 
Keitetty ruoto... ja


 
 iso kasa hyvää kalaa (joka olisi riittänyt vähintään kahden hengen sopan kerta-annokseen), joka tällä kertaa pääsi noin 7 minuutiksi elmukelmun alle...

 
Kun tähän asti oli päästy, Kotitohtori päätti, että liemi tarvitsi vielä lisäterästystä. Oli etsivän näköinen...
- Mitä sinä nyt mietit?
-Tämä ruoto pitää vielä kerran keittää ja ottaa siitä sen y d i n l i e m i  (termit hallussa) talteen. Siitä tulee hyvä maku liemeen. Missä kattilat ovat?
Näytän suunnan ja tarttuu ensimmäiseen näköpiiriin osuvaan...
 
 
Siis tuo liki 2kg:n ruoto pyrstöineen mahdutettiin kotitohtorilogiikalla noin 3 dl:n kattilaan, jossa oli vettä max 2 dl... En väitä, etteikö mahtunut, vaikka lopputuloksena tislautunut liementilkka  ei mielestäni seljankan makua erityisemmin terästänytkään ;)

  
Näin meillä tänä viikonloppuna. Nyt pitää mennä pelastamaan torilta sivutotteena hankittu suppilovahveroröykkiö.

maanantai 21. lokakuuta 2013

Valokuvauksen vaikeutta

Olin  kävelyllä ja näpsin kuvia kauniista syksystä, joka on muuten lempivuodenaikani. Kävelylenkin kuvaussessioiden haastavin hauskin tilanne oli, kun yritin kuvata  kotikaupungin virastotalon edustalla olevaa taideteosta, sinistä pyörillä olevaa Mariella Bettineschin Carro Celesteä (Taivaallinen vaunu,1994).

Ensin tästä vaan suoraan... aika iso varjo...


       ...ei ku sittenkin tästä - nooiiin...
 
                           ... hiukan sivusta...nooiin...
... ei ku  puu taakse - hmm, ei tullut sekään hyvin... 
 
 
Lopulta päätin kuvata vain oman varjoni - kerrankin pitkät sääret!


Näin tänään. 

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Lohko vai viipale

Kotitohtori oli kaalituulella. Päivällä oli töissä ko materaalia ollut kääryleinä ja jatkoa piti saada.
-Torstain HS-liitteessä ei nyt ollut juurikaan mitään sopiva (se sopii minulle tosi hyvin). Ajattelin, että teemme (monikko!) lammaskaalia (taas...).
Kuten tiedätte, ruokaan tarvitaan hyvät ainekset. Tingitty ei tälläkään kertaa. Mukaan lauantaina hallista kotiin pääsi kartisaa, nautaa, kaalia, kolmea eri lajia (rasvaista) juustoa uudesta juustopuodista ja maailman parasta Ullan puodin ruisleipää. (Jos tätä tahtia syötäisiin koko viikon, olisimme konkurssissa).
Homma menee liki rutiinilla, mutta toki  ongelmiakin muodostui.  Heti kohta kun tuli vuoroon kaalin pilhominen, alkoi kysymyksiä sadella.
-Mitä tarkoittaa, että kaali lohkotaan? Onko se sama kuin viipale?
-Leikkaat sen ensin puoliksi ja sitten vielä puoliksi - ne on lohkoja.
Alkaa leikata (oikeammin tappaa kaalia, sen verran tömäkkä oli ase)

Kaalin vieressä melkoinen tappoase - tehokas kyllä.

-Laitan nyt malliksi eri näköisiä, niin saat sitten päättää, mitä näistä käytetään.

Vain Kotitohtori voi keksiä jotain näin hienoa näyttelyä...

Kaali surmattuna, on viipaletta ja lohkoa - siis voi valita mitä käyttää

- Mitä tarkoittaa, että säästä kannat ja sitten kuitenkin kannat leikataan pois, kun laitetaan lihojen päälle pataan?
-?!
Otan veitsen ja siistin kantoja.

Karitsan paloissa oli luutakin,  ja koska ohjeen mukaan palat piti olla kananmunan kokoisia paloja, piti sitäkin lihaa jonkin verran pieniä. - Onneksi oli ase kaalin jäljiltä valmiina.
-Mitä ihmettä sinä nyt teet?
-No katsos, tätä lihaa pitää aika voimallisesti pieniä, niin teen sen parvekkeella, jos vaikka luun palasia lentelee.
Ihme kiilto silmissä, iso veitsi kädessä ja karitsan luiset lihakappaleet tarjottimella  o i k e a s t i menee parvekkeelle ja hakkaa lihaa ihan kuin halkomottia tekisi.
 

Nämä ovat viipaleita - Kotitohtori hylkäsi ne padasta.
Onneksi säilyvät ja niistä saa vaikka huomista salaattia.
Lammaskaalimme maistui hyvältä. Joukossa olevat pitkittäin puolitetut perunat ja  vinoon leikatut porkkanat kun vielä saatiin muotuoiltua... Mutta se on ihan eri juttu se.

maanantai 14. lokakuuta 2013

Sama alkukirjain riittää

Meillä Kotitohtori vastasi viikonlopun ruokaoston päätapahtumasta eli  lihapataan tarkoitetun lihan ostamisesta. Tässä ei  yllätys yllätys käytetty Hesarin torstailiitettä. Ihan netistä löytyi. Reseptin mukaan siihen kuului 800 g  Pirkka karjalanpaistin lihaa. Minulle se tarkoitti paikallisen sittarin kahta vakuumipakkausta. Ei Kotitohtorille.
-Taidan mennä poikien kanssa hallissa käymään
?!
Estää en voinut, olimme vastuussa kolmen sarjasta koko viikonlopun (sarja = 14v, 12,5 v ja 2 v). Pienin oli minun hallussani. Olin pihalla ja heilutin keinua.
Kuten tiedätte, meillä ostellaan kunnon tavaraa (vain silloin kun minä en ole mukana) ja sitten kokkaillaan  perusteellisesti. Ostosmatkalta palattiinkin miehisen rehvakkaasti.
-No niin, tässä ne lihat nyt on (k a k s i  k i l o a), eikös ole hyvän näköistä?
?!
Hallissa käärittyyn lihapakettiin on kirjattu hinta, joka sai hien pintaan (minulle), veden kielelle Kotitohtorille ja mukana olleelle kahdelle orastavalle kokinalulle.
-Mitä ihmettä tämä on?
Katselen itselleni kohtalaisen tuntematonta (siis en ole käyttänyt) mausteyrttikasvia.
-Missä se korianteri on?
- No päätettiin poikien kanssa, kun ei muistettu kuin sen ensimmäinen kirjain (siis K), että otetaan sellainen joka alkaa K:lla. Meistä tuo näytti aika lailla oikealta, kun alkoi K:lla.
?!
-Siis k o r i a n t e r i  ja  k i r v e l i? Oliko ne sinun mielestä kirveli niin kuin sama asia kuin korianteri?
Heiluttelen kirvelipuskaa Kotitohtorin nenän edessä ja ihmettelen, miten sitä pitää käyttää. Korianterista vielä olisin selvinnyt, sen käyttö on melkein kuin persiljaa joukkoon viskelisi.

-No niin ainakin melkein, näin me ajateltiin poikien kanssa.

Mitä siinä sitten naisihminen muuta kuin ihailemaan liharöykkiötä.  Hallissa kuulema tehty pala palalta, lammastakin mukana. Luukin vielä. Niin kuin karjanlanpaistiin kuuluu...
Ei tiennyt kauppias, että se ruskistamisen jälkeen maustettiin paseeratulla tomaatilla, väkevällä tacokastikkeella ja kidneypavuilla ja valkosipulilla. Uunissa vielä haudutettiin 3 tuntia.

Olikin hyvää. Kirveliä ei käytetty laisinkaan.