Sain taannoin Tyttäreltä (runsas vuosi sitten) kukkasen ikään tupaantuliaislahjaksi putkirempan jälkeen kotiin siirryttäessä. Oli sopivasti kooltaan pieni ja harmiton. Kastelin varovasti pikkuannoksin ja olen kieltämättä ollut aika tohkeissani menestyksestä. Kasvi on hengissä ja näyttää voivan hyvin.
Tämmöinen pieni ihme se nyt on. Hieno (jatkuu...).
Osa 2
Äitienpäiväksi sain pussillisen pikkusiemeniä ja purkin. Tavoitteena saada aikaan lemmikeitä. Forget me not.
Vaikka mitä tein, siemenien olomuoto ei muuttunut - kastelin ja odotin. Ei kasvun ihmettä. Viime viikolla Tytär viisaudessaan laittoi purkin päälle elmukelmun - parin päivän päästä alkoi toivoni elää.
Kuvassa myös saamani hauskat onnittelutikut.
Tulos kolmen päivän jälkeen oli tämä:
Osa 3
...jatkoa osaan 1
Siinä sitten tilannetta ihastellessani Keskimmäinen lapsisarjasta (tipauttelin lusikalla vetää tuohon aiemmin saamaani kukkaseen) totesi että kuuluuko tuota muovikukkasta oikeesti hei kastella.
Oli ollut äitinsä kanssa sitä ostamassa ja tiesi.
Niin. Mielestäni tuo kukka voisi olla oikeakin. Ihan varmuudeksi laitoin sille aamulla vettä taas pikkunnoksen lusikalla. Olen varma, että tuo vaalein osa on uusinta kasvustoa.
Mitä luulette?
Taitaa tytär tuntea äitinsä :D Se vasta ihme, jos olisit kastellut muovikukan hengiltä. Minullakin on kohta runsas basilika-sato, koska tiesin laittaa muovin päälle alussa.
VastaaPoista