Sivut

keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Tuleeko tästä ikinä mitään...

Elämä on...
Ensin saa lahjaksi mökin...
....sitten perhepiirissä asuva mieshenkilö ei tule edes tontille, ellei ole sisävessaa ja suihkua...
Sitten pitää istua ja miettiä...
... ja sitten Kotiprofessorilta lähtee ns lapasesta...
Että tuosta tuonne, sitten tämä tänne,tosta hiukan pois ja sitten se tuonne...
Ihan selvää, eikö?
Omani oli jonkun verran maltillisempi ja ikään kuin piirtäjää varten selkeämpi, eikö?
Ei siinä mitään, taidan päästä tällä tavoin hiljaisesti asiaa eteenpäin viemällä omaan
tavoitteeseeni - ja ylikin.  Eli Kotiproferssorin hahmotuskyky paljastui: taisi olla liika pieni torppa tämä...

sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Sitten kun...Vielä 8 viikkoa

Päätin jo jokin aika sitten, että kun joskus siirryn työelämästä toiseen elämään, olen hyvässä kunnossa, pirteänä, jaksavana ja rasvaprosentti kohdillaan. Olen jo pidempään tehnyt töitä personal treinerin (jäljempänä pt) kanssa (personal-trainer/mari-hannula/ harjoitellut. Yhtään ei kaduta, vaikka palvelusta maksankin. Lasken, että ne rahat, joita voisi mennä viiniin ja tupakkiin,  menevät tässä hyvään tarkoitukseen.
Eilen oli vuorossa omien rajojen kokeilu  kauniin Littoisten järven rannalla. Tai oikeammin sen ympäri (11 km). Meitä oli useampia, jotka olimme  pt:n uuteen innovaation mukaan lähteneet. Ulkoilua, ketsävyyttä... Ohjeissa oli, että reppuun painoa 6-8 kg, mukaan litra vettä ja joku terveellinen välipalapatukka. Tiedossa 2 - 2,5 tuntia luonnossa liikkumista, väliin sykettä nostellen.
Pakkausvaiheessa repussani oli kaksi Spectrum tietosanakirjaa. Kotiprofessori varovaisen viisaana miehenä poisti toisen. Myöntää pitää, että yksi ihan riitti. - Onneksi mukana oli kokeneita luonnossa liikujia - aika moni meistä piipahti pusikossa ihan heti jo alkuunsa nenää puuteroimassa ja siinä tarvittiin tietysti Nessuja.

                         
Löytyipä reissultamme myös pitkospuut  -  hyvää treeniä tämänikäisten tasapainolle..
 Siis sykehän siinä aina sopivasti rauhoittui (jos nousikaan...), kun  Littoisten järven rantamaisemia katselimme. Ilma oli kuin morsian: aurinkoinen, tyyni.


Ekat leskenlehteni löytyivät tältä reissulta!


Littoisten hiekkarantaa mittailtiin...
Hieno vanha piharakennus
Ja samalta tontilta löytyi kauniisti pinotut seuraavan talven lämmöntuojat:
 Littoisten upea Työväentalo (vuosilukun on 1906) oli myös reittimme varrella:


     Marin repusta löytyi myös "alleja" varten kuminauhat...
ja tässä pt:mme näyte - kuntoradan TRX-mallia...

Täällä ei hevostella! Kiersimme koko kuntoradan päivän päätteeksi.


Paluumatkalla totesimme, että tänne tullaan toistekin, vaikkapa jo  21.5., jolloin on tarjolla lumoavia pihoja.
PS
Välipalapatukoista olen sitä mietlä, että seuraavalla kerralla otan mukaan palan ruisleipää. Kun lasken kalorikulutuksen (pt:n mukaan 700) ja vähennän siitä oman Kotiprofessorin ostaman näennäisterveellisen suklaata simuloivan kummajaisen, jään liki tappiolle.
Mutta haittakse?
Olin ulkona mukavassa seurassa  2,5, tuntia, näin uusia maisemia ja sain uskoa jaksamiseeni. Kauniit maisevat liennyttivät mieltä.
Kiitos tästä pt Marille ja kivalle porukalle - nähdään toivottavasti useammikin!