Ostin uutta hammastahnaa eilen. Aamulla käyttöönottaessani tein harjoituksen vuoksi kaiken jälleen vasemmalla kädellä. Aika tahmeasti sujui. Ihan niin kuin se ei olisi ollut tarpeeksi. Lisäväriä tilanteeseen toi, kun olin aikani ollut etukenossa ja nostin päätäni ja näin itseni peilistä. Kellekkään ei voi olla ylipätään koskaan mitenkään olla ylentävä tunne tuo aamuhetki. Puhumattakaan siitä, että uuden pepsodentin muodostama vaahtosössö oli ihan sinistä - SINISTÄ.
Mietin hetken aidosti, että oliko ilmiö uuden hammastahnan ja käyttämieni buranoiden tapaisten lääkkeiden yhteisvaikutusta. Sitten menin suu vaahdossa (kirjaimellisesti !) Kotitohtorille keittiöön näyttämään,"kado mudh suuhdda". Siinä hetkessä oli romantiikka, minä sinistä vaahtoa suupielet ympäriinsä roiskuttaen, tilanteesta enemmän kuin tohkeissani, "Onko dämhä tdhana pidhalla, kun dse on dhinistä".
Empiirinen koe osoitti, että värisävy ei liittynyt edellisen illan lääkityksiin. Sen Kotitohtori pystyi helpolla osoittamaan. Pesi hampaat samalla tahnalla ja sai aikaan saman sinisen vaahdon suuhunsa.
Hiukan helpotti kun oivalsin, että värisävy ei jäänyt hampaiden pinnalle. -Mitä olisivat parin tunnin päästä todenneet, kun kumminkin varmaan jonkun letkun suuhun työtävät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti