Parhaita ovat yllätykselliset ovikellon soitot ja nuor(t)en mieh(st)en sisääntulo(t). Lämmin läikähdys mummon sydämessä, saa vielä halata (12 v ja kohta 14 v).
Mummo : No mitä teille
kuuluu, tosi kiva kun tulitte käymään.
Pojat: Onks
jäätelöö?
Mummo: No
on meillä jäätelöä.
Syödään jäätelöä
Isoveli: Minä
sain ysiplus matikan kokeesta.
Pikkuveli: Minä
olisin ruotsin sanakokeesta saanut ysin, mutta kun yksi kohta meni väärin niin sain kasiplus
Mummo: Mahtavat
tulokset, missäs se kukkaro nyt onkaan.
Kaivaa
kukkaroaan ja antaa sovitun provision hyvistä tuloksista (ysistä 2 e,
kasista 1e)
Pojat: No
hei sitte.
Mummo: Voi
voi, joko te nyt lähdette?
Pojat: Joo
Hih, lapset ne osaa:) Meidän pojat ei kyllä enää ihan vapaaehtoisesti mene mummille ja ukille (bussilla pitäisi mennä). Taisivat saada yliannostuksen viime vuonna, kun mies oli järjestänyt ruokahuollon mummin vastuulle minun maatessa sairaalassa. Tänään kyllä mennään mummin, siis anoppini 84- vai oliko se 83-vuotis päiville.
VastaaPoistaMeillä pojat ei saa muista koenumeroista stipendejä kuin täysistä kympeistä ja summa on vähän isompi. Mutta kukkaron nyörit on kyllä pysyneet visusti kiinni viime aikoina. Ei edes lahjonta kannusta lukemaan.
Poikamaiset vastaukset :)
VastaaPoistaJäätelö ja raha. Siinä ne tärkeimmät. Mitä sitä turhia enempiä turisemaan kuulumisia, äänihuulet kuluu. Ja aika. Kiire on kato koko ajan. Ennenvanhaan asuttiin yhteistalouksissa koko suku saman katon alla, tai ainakin samassa pihapiirissä. Hyvät ja huonot puolensa silläkin. Etenkin hyvät. Enkä niitä tähän nyt lähde erittelemään ;). Joskus saattaisi tulla kyyläolo tai kyylätyksi tulleen - olo, jos ihan sama huusholli jaettaisiin. Meillä mies on niin hitsin hidas, että vessa- ja suihkuvuoroja saisi koko muu poppoo ootella (kuten kaikkea muutakin), että siitä se eka kina ainakin syntyisi.
VastaaPoista