Sivut

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Tutustutaan

 
Ihmisen paras ystävä on joidenkin mukaan koira tai jos omaa kissan, niin kissa. Minä sain oman marsun. Inkerin. Ihastuin häneen (Inkeri on ihan kuin perheenjäsen jo) välittömästi. Pikkuiset nappisilmät tuijottavat minua anovasti, kun hän pyytää syliin. Ketterästi tuo pikkuolento meneekin ihan minne vaan. Punainen pieni nenä värisee uteliaasti hänen tutustuessaan uuteen ympäristöönsä. Yritin kuvata kameran viedeotoiminnolla Inkeriä, jotta saisitte käsityksen siitä, miten paljon iloa minulle Inkeri tulevina sairasloman pitkinä päivinä tulee tuottamaan. Inkeri päästelee pieniä somia ännähdyksiä määrävälein, viiiiiviii,vöökvööök ja pyörähtää itsensä ympäri, sitten kriiihkriih,hihihihiii, pysähdys ja sitten jatkaa määrätietotisesti matkaansa. Unohdin mainita, että aluksi kuuluu sävel, jonka tunnistan, mutta piisin nimi on vasta ihan kielen päässä. Inkeri nousee eteen tulevalle esteelle nojalleen hetkeksi,  ymmärtää siitä kääntyä toiseen suuntaan, krhiiihhiiiih. Minua rumasanattaa, koska en onnistunut  liittämään tänne pidempää videoleikettä, mutta onneksi otin muutamia perinteistä kuvia. Konttasin mm tämän pöydän alla hänen perässään.

                         
                             Tässä Inkeri tutustuu olohuoneen pöydänjalkoihin ja tuoleihin

Tässä Inkeri ihmettelee parvekkeen edustalla olevaa mattoa. Inkeri on ns lappuhäntärotua.

                                            Tässä Inkeri melkein syö lampun johdon

                         
                                                                 Tässä Inkeri haluaa syliin

 Tässä Inkeri on polvellani ja heti sen perään Inkeri pääsi tuolin selkämykselle.
 

 
Ja tässä kohtaa piti olla sen pitemmän videoleikkeen, josta olisitte nähneet
Inkerin liikuvan ja kuulleet hänen ääntelynsä oikein kunnolla. 
__ video__ (1 min 36 sek)
 
Sain tyttärenpojan avulla lyhyemmän (15 sek) toimimaan.
Pätkä muuten päätyy ihmisääneen, joka sanoo: "Ja nyt se kyllä kuoli"
 
 
video
 
Kotitohtori otti Inkerin ja teki jotain.
 
 
Aamuinen näky oli lohduton. Inkeri raatona  keittiön pöydällä.

 
Tuo  Kylmäpuristettu CoCoVI Kookosöljy 0,5 l on muuten hyvää ainetta.
 Paitsi, että se hävitti  hankalan ihottuman kasvoistani, se on hyvä käsille ja
muullekin iholle. Sangen stimuloiva se voisi olla myös  en-sano-sentään-ääneen-missä-tarkoituksessa. Mutta ihan parasta on, kun tulevana vappuna sen kanssa paistetaan
perinnemunkkeja. Eli tätä voi käyttää myös ruuanlaitossa.
Inkeri odottaa siirtoa, en vielä tiedä minne.Ajattelin, että jos ja kun sairaslomalla
 tilanne tulee pisteeseen "mulleioomitääntekemistä", niin tuo ihmisen pieni ystävä
saattaa olla isokin pelastus.
 

4 kommenttia:

  1. Siis hetken jo luulin, että olet oikeasti ottanut"oikean" marsun lemmikiksi. Tuo on minusta paljon somempi.

    VastaaPoista
  2. Minäkin jo luulin sinun ottaneen oikean marsun ja lähes kehoitin tutustumaan blogissani meillä noin puoli vuotta asuneisiin marsuveljeksiin:) Tulin niille allergiseksi, joten luovuimme kavereista, mutta jäi meille Inkerin sukulainen, musta-valkoinen otus, jonka sukupuoli on epäselvä.

    VastaaPoista
  3. Illan sapaetus väistyi välittömästi nähtyäni Inkerin. Ja tämän postauksen. Erityisesti viimeeksi mainitun. Ihana eläinotus kerta kaikkiaan.

    Minna

    VastaaPoista
  4. Inkeri on ihan must. Tänään hän jo taas liikkui lattialla. Painoin selässä polevaa painiketta ja toimi. Ei ollut kuollut. Tein kokeilun Kotitohtorin poissaollessa.

    VastaaPoista