Rakkauden koetinkiviä

Minulla on kelpo elämänkumppani. Liittomme soljuu mukavasti, mutta kun hiukankin asia liippaa Kotitohtorin kotikontuja, ristiriita saa vallan. Ja silloin asioista sanotaan (kaunis ilmaisu siitä, mitä tapahtuu).

Ensikosketukseni tähän kummalliseen paikkaan on jättänyt lähtemättömät järkytyksen jäljet mielenpohjalle.

Olimme pääsiäisvierailulle menossa ja pääsin keväiselle torille:

-Saisinko noita keltaisia narsisseja kaksi kimppua ja sidotteko ne, kiitos.

-?!    Kukkatontin haltija seisoo hiljaa kaksi isoa ruskealla voimanarulla yhteen liitettyä 10 kukkasen narsissipunttia käsissään.  Puntit ovat siis kaiken kukkuraksi  eripituiset  keskenään.

Liittää sitten kätensä ja puntit toinen toistaan vastaan ja kysyy:

-Ai näivai?

Jään harvoin hiljaiseksi, mutta tämä hetki oli niistä yksi.

-Ei, annetaan olla irrallaan vaan, otan ne tuollaisina.

Järkytyksekseni totesin tuossa tilanteessa miettiväni, oliko puolisovalintani mennyt ihan metsään. Niin pahalta tuntui toritoiminta. Kotikaupungin torilla kukkakauppias kyllä tietää, mitä tarkoittaa kukkien sitominen.

Porista on Kotitohtorin mukaan lähtöisin monia kuuluisuuksia, ihan suurmiehiä. Kuten Neuman.

Onko tuo ihme, että lähtevät? Kun ei edes kukkia osata sitoa.

Anoppi  asetteli  narsissit veteen. Varsien pituuserosta hän ei piitannut. Kukat menivät kahteen eri maljakkoon, "kun niitä oli niin paljon".

Sekin vielä.

Narsisseja pitää olla paljon ja yhdessä maljakossa.