Kotiprofessorin kun listan kanssa laittaa asioille, homma hoituu, yleensä.
Voi kuitenkin olla varma, että hankintaretken aikana ollaan usein puhelinyhteydessä.
Kun ei aina löydy – parhaana kertana oli ko henkilön mielestä näkkileivän valmistus varmaan Suomessa lopetettu, kun ei löytynyt.
Ja kaupan henkilökunnalta ihan viimeisenä mitään kysytään.
Järkytykseni (tämä aika tuottaa yllätyksiä joka päivä) jääkaappia avatessani tunsin sen – löyhkän. Vanhan hikisen villasukan haju – tiedätte varmaan?
-Mikä täällä haisee, ehdin kysymään.
Tulee innoissaan keittiöön.
-Minä ostin hyvää juustoa, se maistuu mainiolta sitten iltateellä.
Minä ne iltateet tiedän…listalla ei ollut ”osta haiseva juusto”.
-Ei tätä voi pitää jääkaapissa.
-No ota se tuohon pöydälle, ei haise sitten, kuulemma jääkaapissa ne haisee, mutta ei huoneenlämmössä.
On tietävinään asiasta jotenkin paremmin.
Sitten ilme kirkastuneena muistelee.
-Muistan hyvin, kun taannoin tulimme kongressimatkalta Ranskasta kotiin. Lentokoneessa stuertti alkoi haistella kohdallamme kummallisen näköisenä. Oli kollegalla siinä minun vieressä koneen ylälokerossa hyviä juustoja. Ai että ne tuoksui hyviltä.
Onneksi en ollut siinä koneessa.
PS
Sinänsä toimenpide auttoi, haju lieveni huomattavasti - ja juusto suorastaan valui rasiastaan ulos, kun sen aukaisi.
😁 ihana aamukahvihetki, kiitos 😁
VastaaPoista