Kaikilla mausteilla

Kun arkipäiviin ilmestyy etätöitä tekevä, menee eläkeläiselämää viettäneen elo täysin uusiksi. Kuten jo aiemmin olen todennut, pitää lounastakin miettiä kahden edestä ja mitään suurempaa ääntä tuottavaa ei voi virka-aikaan tehdä.  

Jollakin lailla ideat on loppuvat viikossa.

Tänään keksin tehdä helpon ruuan: siskonmakkarakeittoa. Niin iso kattilallinen, että siitä joutaa huomisellekin. Tänään päivällinen, huomenna lounas. Ja pussillinen pakastetta, jossa mukana kaikki tarvittava. Ei suurempaa vaivaa.

Kotiprofessori vastaa kaupassakäynnistä tänäänkin. Minulle jää siitä kone-someaikaa omalla koneella. Puhelin soi tänään vain kerran.

-Missä hyllyssä ne oikein on? Tämä on jo kolmas kauppa, ja tuntuu että ei löydy.

?! 

No jossakin makkarahyllyssä ja siinä tavallisesti lukee että ”siskonmakkarat”. 

-Mitä sitten otan, jos ei löydy?

Minun koneaikani typistyy tässä puhelinneuvonnassa.

-No sitten vaikka nakkeja.

Kotiin tullessa on tyytyväinen. Kaikki tarpeellinen on löytynyt.

Vaan kun ryhdyn valmistusprosessiin, käy ilmi, että kaupasta on tuotu pakastekeittojuureksia. Oikein kaksi pussia. Ei siis sitä, jossa olisi perunat mukana.

Teen keiton.

Pöydässä ihmettelee.

-Tämä on jotenkin erilaista kuin aiemmin?

Niinpä on, keitto ilman perunaa.

-Taisin kirjoittaa listan huonosti, en alleviivannut, että juureksien joukossa olisi hyvä olla perunatkin.

Mutta maistui näinkin – jäi huomisellekin.

Sitä en heti kerrokaan.