Kunhan kahvia riittää

Meillä Kotiprofessori jäi etätöihin. 

Iso muutos, vaikka en tiedä kummalle meistä suurempi. 

Syntyneen etätyötilanteen vuoksi minun eläkeläisarkiruutiinini järkkyvät pahan kerran. Työhuone on vallattu klo 9.00-16.00. Syntyy vuorotyö. Poikkeuksellisesti laitteemme sijaitsevat ripirinnan työhuoneessa. Minä iltavuorossa koneenkäytön suhteen.

Pitää miettiä lounas kahdelle eikä imuroidakaan voi kuin vasta virka-ajan jälkeen. 

Etätyön suomat mahdollisuudet ovat vastaansanomattomat:

Pora, akkuporakone, ruuvinväännin ladattu, ruuvitilanne tarkastettu.

Päiväkahvit ovat etätyön ensimmäisenä viikkona olleet kriisissä.

Meillä Kotiprofessori vastaa tiskikoneen käytöstä - täytöstä ja tyhjennyksestä. 

Se on hyvä asia. En vastusta.

Eläkeläisarkeeni kuuluu päiväkahvi. Noin tuossa klo 13.30 on se hetki. Joka päivä.

Etätyön ensimmäisen viikon aikana olen jäänyt ilman päiväkuppostani.

Miksi?

Kotiprofessori on laittanut lounaan jälkeen tiskikoneen päälle.

Sitäpaitsi liki tyhjänä (minun näkemykseni).

Enkä pääse asiasta huomauttamaan, kun työhuoneessa on menossa kokous. 

Luurit päässä, mitään kuule kumminkaan.

Päivällisen yhteydessä otan tämän aran asian esille.

Että voisiko olla laittamatta kahvikannua tiskikoneeseen keskellä päivää.

-No, laita joku lappu, niin muistan.

-?!

-No jos nyt koittaisit muistaa. Kyllä kai sinullekin kahvi päivällä maistuisi.

Jatketaan uunikalalla ja muusilla.

-Meinaatko sinä keittää kahvia vielä nyt illalla?

Toivorikkaasti.

-En ajatellut.

-No sitten saankin kannun koneeseen.

Innoissaan.

-Minä lähdenkin tästä happihyppelylle. 

Välttelen ihmisiä.